Aina välillä se lipsahtaa suusta, äiti-ihmiseltäkin. Tai oikeastaan yleensä juuri sellaiselta. Kauniin kevään korvalla, vielä useammin synkeän syksyn lähestyessä. Kirosana, jota haluaisi välttää, muttei kaltaistensa seurassa kuitenkaan pysty.
Siis välikausivaatteet.
Minä yritin pysyä ruodussa, ja jättää tämän äitiblogistaniaa kuohuttavan katsauksen tekemättä. Mutta sitten pistin lapsilleni puistoon päälle puolen vuoden tauon jälkeen jotain muutakin kuin toppahaalarit. Ja lapset olivat niin hurjan söpöjä että oli pakko vähän räpsiä kuvia kännykällä ja…enpä sitten vaan pystynytkään! Pääsenpähän nyt käyttämään jotakin sellaista käsitettä kuin meidän välikausi, joka saa kyllä aikaan pienet vilunväristykset lapsikuplasta kauas karanneen aikuisen ihmisen selkäpiissä. No, tältä nyt näyttää se, ähh, meidän…no, mun lasten kevätvaatteet.
Tosiasiahan on, ettei näissä kuteissa nyt niin kauheasti esittelynaihetta tahi raportointia ole. Varsinainen välikausivaatteiden hankinta onnistui vähän vasemmalla kädellä, vahingossa, onnekkailla lahjuksilla ja parilla täsmäiskulla lähikauppoihin. Kannatti kurkistaa varastoon (eli jemmaan, kuten esimerkiksi meidän kaoottista kakkosvessaa voisi kai lastenvaatekielellä kutsua), sillä aika paljon käyttökelpoista kamaa löytyi omasta takaa. Ja mitä ei löytynyt, sen sitten hankin. Sattuman kautta sain vieläpä toteutettua perverssiä mieltymystäni pukea lapseni mätsääviin asuihin. Ja mustaan. Tsa-daa, operaatio VK suoritettu!
Molemmille lapsille ostin uutena KappAhlin henkselimalliset ulkoiluhousut – ne on malliltaan ja toimivuudeltaan hyviksi havaittu jo viime vuonna. Kyseiseen kauppaan löytyy myös lähes aina yksi jos toinenkin (vaikka sitten naapurilta) alekuponki, ja kahdenkymmenen prosentin miinukset käytin molempiin housuihin. Hyvin passaavat meidän puikuloille (koot 86 ja 110), eikä rinnuksessa oleva iso K-kirjainkaan niin häiritse. K niinkuin kevätpöksyt, totesi esikoinen.
Takkeina jälkikasvulla on Ticketin mustat pusakat, isommalla ilman fleecevuorta ja pienemmällä irrotettavan sellaisen kanssa. Kuopus peri isoveljensä vanhan takin, joka puolestaan on kulkeutunut meille esikoisen parhaan kaverin serkulta. Muistin takin olevan paljon suurempi (86 oli sekin, kai vähän normaalia reilumpi), mutta sehän passasi pikku-O:lle ihan mainiosti. Takki pitää tuulen ja veden, ja irrotettavan vuoren ansiosta sitä käytettiin aikoinaan niin kevätleikeissä, kylminä kesäpäivinä kuin syyssateissa. Esikoisen takinkin pitäisi kaiketi olla samoilla ominaisuuksilla varustettu – se päätyi meille samaisen kaverin kaapista. Käyttämätön kirppislöytö on kokoa 104, ja mennee ainakin tämän kevään oikein hyvin. Jotain tuosta kai pitäisi maksaakin 😉
Maailmassa on kaiketi olemassa myös välikausikenkiä, mutta ainakin toistaiseksi lapsraukat saavat lompsia kumisaappaissa. Pienemmän saapakset ovat nekin käytetyt ja kaverilta perityt, merkittömät ja karvavuorelliset sellaiset. Kaapissa odottavat keltaiset koon 24 saappaat, jotka kumma kyllä ovat sopivat tuolle minilapselle. Kasvaa kaiketi maata myöden hän. Isommalle ostin uudet kumpparit Stadiumista, hänen kengänkokonsa on vaatimaton 29. Kohta kai käytämme samoja saappaita! Kevätkenkiä löytyy varaston puolelta pienemmälle muitakin, jotkut lenkkarit täytyy tuolle isojalkaiselle isoveljelle vielä haalia.
Hanskoina isommalla ovat talvella täydellisiksi todetut Reimatecit, pienemmällä epämääräisestä valikoimasta poimitut Molon ”talvihanskat” – joissa kyllä ainakin meidän jäänäppi palelluttaisi sormensa irti, jos pakkasta olisi. Erinäisiä kurahanskoja ja kintaita löytyy kotoa, tänään pistin pienemmälle ihan reilusti talvihanskat, kun eilisellä testiulkoilulla sormet olivat kylmettyneet.
Esikoisen hattu on Reiman, joka on ilahduttavasti upgreidannut mallistoaan. Kun tuo käy liian kuumaksi, täytyy hankkia joku (iloisemman värinen, huokailette?) trikoopipo. Kuopuksen pieneen kupoliin sopi edelleen viime keväänä hankittu keltainen Metsolan lippalätsä, kaikenlaista hatuntapaista hälle löytyy vielä varastostakin. Pienipäinen lapsi on onni paitsi synnytyksessä, myös hattuhankintojen vähäisen tarpeen vuoksi…
Että jospas näillä pärjättäisiin nyt kun on vähän kuin kevät! Kevätilma on petollinen, kuten äitini aina muistaa muistuttaa, mutta toivoisin ettei niihin toppahaalareihin enää lähiviikkoina tarvitsisi palata. Eilisen ja tämän päivän ulkoilua varten puin kuopukselle sisävaatteiden päälle villahousut, esikoiselle fleecepusakan. Kerrospukeutuminen ei oikein tahdo olla minun tai poikasen juttu, tytär sen sijaan on niin aah-tohkeissaan kaikista vaatekappaleista, että hän on oikein kiitollinen uusista tamineista ja niiden pukemisesta. Meinasin hankkia molemmille välikausihaalaritkin, mutta nyt korkeintaan kahden kuukauden (?) kevättä varten sellainen tuntuu vähän tuhlaukselta. Kuopukselle ehdin jo kotiuttaa tumman Reiman haalarin, mutta se menee nyt palautukseen, kun puku ei oikein tuolle rimpulalle istunutkaan (ellei joku teistä haluaisi säästää minut kauppareissulta ja tämän haalarin vähän ovh:ta halvemmalla?).
Kuten kuvista huomaa, musta väri leikkipuistossa on paitsi toudella tyylikäs, myös melkoinen hiekankerääjä. Varsinkin esikoisen takki tuntuu imevän itseensä kaiken pölyn lähiympäristöstä. Ehkä haalareiden sijaan olisikin fiksumpaa sijoittaa joihinkin keveisiin kevättakkeihin, joissa voi sitten flaneerata kaupungilla. Mistähän meille löytyisi yksinkertaiset, nätit ja näppärät parinkympin pusakat kauppareissuja varten? Puistomeininkeihin setit ovat kuitenkin valmiina, eli nyt saa kevät olla ja hyvät hiekkakakut tulla!
Joko teillä on välikausi kasassa? (Ei sillä että minua niin kiinnostaisi, kunhan viritän turvallista keskustelua hiekkalaatikon reunalla!)
Haalarille ei oo tarvetta, mutta myy tuo keltainen ihanuus tänne, kun jää O:lle pieneksi!
Meidän _välikausi_ näyttää ennen kaikkea hiekkaiselta – ipana on joka ikinen päivä sen näköinen, että kuralätäkössä on uitu ja hiekkalaatikkoon sukellettu. Ihan sama, millainen haalari olis, se on kumminkin (kurahousujen allakin!) polviin saakka litimärkä. Ra-sit-ta-vaa. Onneks ei oo koiria.
Venni
Mä inhooooooooon koko sanaa. Eli ei todellakaan ole. MIKSI täällä pitää olla neljä vuodenaikaa?! Kaks riittäis vallan mainiosti..!
Haa, jaksoin lukea läpi! 🙂
Ei todellakaan ole välikautta mietitty, eikä sitä näillä leveysasteilla onneksi tarvitse niin kovasti miettiäkään; melkeinhän tuo menisi talvikin läpi vk-vaatteilla plus lisäkerroksilla. Ja jos täällä pukee lapsensa vk-haalariin niin kaikki ihmettelevät/kommentoivat TALVIhaalaria. Omilla pilteillä on tämänhetkiset tamineet kaikki a) alesta aikoinaan haalittuja epämääräisiä yksilöitä b) isommilta perittyjä. Ja pieni(päinen) on meidänkin pienin, O:n ikätoveri, eli samat myssyt menee kuin synnäriltä lähdettäessäkin.. 😉
Nyt menee kirkkaasti asian vierestä, mutta pakko avautua 🙂 Kotialbimistani löytyy hämmästyttävän samankaltainen kuvakollaasi yli 3-kymmenen vuoden takaa. Tismalleen samoissa maisemissa leikkivä pieni minä, samat kelit, mutta arvaat että hieman eri leikkivehkeet ja kledjut! Viimesen päälle tönkkö, kapea ja kippana pötköhaalari ja villanen korvaläppä-tupsupipa. Ja veljen kanssa samankaltainen potretti penkillä, se ojentaa mulle namia.
Me kaikki olemme aikamme lapsia, niin nuo sinunkin!
Ulkovaatteiden hankkimisrumba on kyllä niitä vihoviimeisiä juttuja… En halua maksaa maltaita, ja haalarin olis kiva olla edes jotenkin katseen kestävä. Haastetta lisää se, ettei kaksoslapsilta voi kierrättää toisilleen mitään. Kahdet vk-haalarit, talvihaalarit, villahaalarit, kumisaappaat, talvikengät, hanskoja… Ja miks ne kasvaa niin nopeasti, ettei mikään viimevuotinen mene päälle! No, nyt on kaikki, mutta syksyllä pitää taas hankkia uudet haalarit, kun varmasti ovat kasvaneet nykyisistä yli.
Tän talven talvihaalareita koitin repiä päälle vielä tammikuussa, mutta lapset näytti siltä ettei ne pääse kumartumaan kun haarat kinnaa olkapäistä asti… Siirryttiin villahaalari+välikausihaalari komboon. Tuntuu että haalareita vaan puskee joka nurkasta!
Ah, olikin vähän patoutumia. Kiva kun sai purettua 😀
Meillä on ollut välikausikenkiä, enkä ole keksinyt, mitä niin autuaaksitekevää niissä on. Ainakin lapset pukisivat kuivallakin kelillä mieluiten kumisaappaat jalkaan. Kumisaappaat ovat siitäkin kätevät, että niitä voi pitää haalareissa kiinni ja vetää suoraan päälle koko asun kenkineen. Niinpä en ole ostanut varsinaisia vedenpitäviä välikausikenkiä enää. Käytössä on siis kumppareita ja sitten kuivalle kelille lenkkareita ja tennareita.