Kahdet kasvot

Kuka keksii, mitkä kaksi uutta asiaa kamera on tähän kuvaan tallentanut?

Kyllä, minulla on uudet silmälasit! Itse asiassa: minulla on kahdet uudet silmälasit. (Tämä selittyy tietysti sillä, että toiset sai kaupan päälle.) Ja olen niistä sangen iloinen. Uudet kakkulat ovat olleet hankintalistalla jo muutaman vuoden, mutta aina tuli jotain, jonka takia en vain saanut asiaa aikaiseksi. Raskaus- tai imetysaikoina en uskaltanut uusia laseja ostaa, sillä urbaanit legendat varoittelevat vaihtelevista näöntarkkuuksista hormonihyrskyjen aikana. Äidiltäni sain pennosia uusiin prilleihin valmistujaislahjaksi jo puolitoista vuotta sitten, eli nuo eurot on jo moneen kertaan tuhlattu muualle – nyt oikeutin panostuksen oman pärstäni eteen varsin mittavilla veronpalautuksilla.

Vanhat lasini ehtivät palvella minua ainakin yli viisi vuotta, ja vaikka ne olivatkin ihan toimivat, alkoivat hengettömät (eli samalla myös hajuttomat, mauttomat ja hailakat) kehykset pikkuhiljaa tuntua turhan tylsiltä. Loppuaikoina lasit olivat jo kohtalaisen huonossa kunnossa, optikkokin vähän naureskeli naarmuuntuneelle pinnoitteelle.

Mutta nyt on sitten uutta ilmettä tarjolla tähänkin naamariin! Kestää varmasti hetken tottua järeisiin muovikehyksiin, tuijottelen itseäni kaikista heijastavista pinnoista ja tiedostan kehysten olemassaolon kaiken aikaa. Mutta olen valintaani tyytyväinen: violetin-ruskeat kehykset ovat iloinen lisä muuten aika monokromaattiseen pukeutumiseeni, ja muoto tuntuu sopivan kasvoilleni aika mukavasti. Hetkittäin näytän jopa siltä, että kotiorjuuden sijaan voisin jopa olla oikeissa töissä jollakin ihan pätevällä alalla. Hyvät kehykset vievät mukavasti huomion pois myös esimerkiksi siitä, että oikea olkapääni on kuorrutettu räällä (yhden arvion mukaan näytän noissa myös nuoremmalta – jos jokin vippaskonsti vie huomion silmänalusten syvistä kanjoneista, olen kovin kiitollinen).

Vaihtoehtolaseiksi valitsin hillitymmät, haalean oliivinvihreät peruslasit, joille optikko vähän varovasti pudisteli päätään ja jotka toinen asiakas leimasi pliisuiksi. Nuo sopivat niihin päiviin, kun tahtoo olla ihan vaan asiallisesti taustalla. Juhliin ja jumppaan pistän jatkossakin piilolinssit päähän, mutta nyt kelpaa kakkuloissakin koreilla. Jee! Ja seuraavana listalla onkin sitten täsmäisku tuohon värittömään kuontaloon ja kampaaja-ajan varaus…

Ja niin että mikä se toinen uusi asia ensimmäisessä kuvassa oli? No sehän on tietysti peili, jonka kuopuksen kummisetä kävi eilen ritarillisesti poraamassa seinänpätkääni. Nyt tiedän taas miltä näytän myös olkapäistä alaspäin, ja voinpahan piinata teitä hävyttömällä määrällä omakuviakin. Päivän asujen ikuistamista varten pitäisi kai kuitenkin vaihdella tätä harmaa trikoomekko ja kalsarit -lookia hieman, vai kuinka? Uloslähtiessäkin näytän aina ihan samalta, kerrosten määrä vain vaihtelee ja puistopäiviä varten vain tapan erotiikan toppahousuilta ja sullon varpaat soreleihin.

Kun tänään palasimme tuulen ja tuiskun tuivertamina kerhoonvientireissulta, päätin ikuistaa meidät tytöt ulkotamineissaan. Sillä välin kun nappasin kameran keittiöstä, olivat pienet sinisilmät sulkeutuneet ja jatkuva hölötys vaihtunut tasaiseen tuhinaan. Pienin uinuu nyt parvekkeella, minun vatsani on täytetty eilisellä tomaattispagetilla (juuri sillä soosilla, josta kuulemma somessa tällä hetkellä kohistaan – no oli se kyllä vallan mainiota, poikanenkin totesi tyynesti ”on hyvää” ja ikinirso kuopuskin tunki spagua naamaan kaksin käsin) ja kahvinkeitin huhuilee kutsuvasti. Tiistai näyttää hyvältä, eikä vähiten uusien silmälasien ansiosta!

PS. Jotain uutta löytyy myös viimeisestä kuvasta silmälasien alta – palaan valkaistuneen keittiöni hekumointiin ja muutenkin heränneeseen rymsteerausintoon varmasti vielä myöhemmin…

PPS. Ulkonäköuudistusten tuulissa kikkailin vähän blogin ulkoasun ja leveyksien kanssa – katsotaan, näyttääkö nyt paremmalta vai pahemmalta.

10 Comments

  1. leluteekki

    Vau, hienot on lasit! Se on kyllä aina niin jännää vaihtaa laseja, kerralla muuttuu koko naama.

  2. Anonyymi

    Wow! Hehkeä kotiorja :D! Mahtavat kakkulat ja passaa sulle ku nenä päähän. Musta sun oma hiusten väri käy tosi hyvin uusiin pokiin, niihin tummempiin. Mahtavan pirteä postaus, kiitos siitä!

    -Riikka

  3. Veera

    Aivan mielettömän hyvät, etenkin noi violetin-ruskeat! Mäkin vähän innostuin tänään kun menin hakemaan uusia suojalaseja. Lähdin liikkeestä silmälasitilauksen kanssa! Ja huomenna kampaajalle! 😉 Tervetuloa uusi look ja kevät!

  4. Laura M

    Noista kakkuloista on kyllä kotiorjattaruus kaukana! Ei kyllä istu nämä maskuliinissävytteiset sanat normaalisti suuhuni, mutta pakko todeta, että hiton hyvältä näyttää!

  5. Anonyymi

    Kiva nähä sustakin koko kasvo kuva kun yleensä peittyy toinen puoli kameran taakse 😀 äitinsä näköiset on kyllä lapsoset 🙂

  6. Anonyymi

    Huvittavaa, että omassa nuoruudessa prillit oli kaukana muodikkaasta! Ystävä käveli puolisokkona mieluummin ja kyseli bussinumeroita multa, ainoalta kotkannäköiseltä.
    Enää en ole kotkannäköinen sairastamani silmätulehduksen ja arven vuoksi, mutta omistan nyt jopa kolmet kakkulat. Yhdet maskuliiniset kilpikonnakuviolla ja oikeasti valittu miesten mallistosta.
    Myöhemmin hankin kahdet kerralla: Johnny Depp-tyyliset tummat, hieman pyöreähköt pokat ja violetit metalliset.
    Aira Samulin on muuten mahtava väriläiskä myös pokien maailmassa! On oranssia ym. ja yllättävän suuria pokia hänen nenällään. Kyllä yhdet punaisetkin olisi vielä mainio lisä…

    Nadja

  7. Kastanjapuu

    Oletpa nätti!! Nuo ekat lasit varsinkin sopii sulle tosi hyvin! Kävisköhän tuollaset miullekin…

  8. Kristiina

    Minkälainen tomaattispagetti? Onko se hyvää, onko reseptiä? 🙂

  9. Anonyymi

    Hei, mua kiinnostaa muuten hirrveesti tuo keittiön valkaisu. Kerrotko sitten, millasta matskua maalin alla :). Ja före/efter -kuvia! Kieli pitkällä odotan postausta! Mahtava kevätmeininki siellä!

    -Riikka

  10. Elli76

    Tosi kivat lasit olet valinnut! Mäkin ostan usein kaksi yhden hinnalla -tarjouksista, kun mun miinuksilla pelkät linssit maksavat lähemmäs viisisataa (jos en pullonpohjia halua).

    Nyt nenällä keikkuvat kahden lapsen naarmuttamat ja kolhimat, mutta rakkaat yksilöt, joita en haluaisi vaihtaa. Mutta näkö pitäisi tarkistaa ka olisihan se kiva palata syksyllä töihin muissa kuin kolhiintuneissa kekkuloissa. Ehkä palkitsen itseni -10kg-haasteen saavuttamisesta uusilla prilleillä, kuka tietää?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2024 Sanna Inkeri Saarikangas

Nopea ja turvallinen WordPress — WP-palvelu.fiYlös ↑