Tämän kesän viimeinen viikonloppu taisi olla sen täydellisin. Kolmeen päivään mahtui aineksia kertomukseen jos toiseenkin. Yhtään kuvaa en tästä tapahtumantäyteisestä viikonlopusta onnistunut ottamaan, mutta pistinpä muistot minimalistiseksi merkinnäksi kuitenkin. Tätä voi sitten tympeänä talvipäivällä muistella ja mietiskellä…niin siis mitä tulikaan tehtyä elokuun viimeisenä viikonloppuna, kun aurinko paistoi ja ihmiset olivat iloisia?
Vauvakahvit kerhoaikana, illallinen intialaisessa. Siideriä Sohossa ja Kaurismäkeä keskellä kirpeää kesäiltaa, viltti, viinipullo ja valkokangas taivasalla.
Lauantailatte leikkipuistossa, kasvislounas kylässä. Ranskalaisia ruokalautasella ja kolaa käpälässä. Marjapiirakkaa mukavassa seurassa ja kummeilta oma kamera kolmevuotiaalle.
Ahkera aamupäivä, jammausta jazzin tahdissa, vahdinvaihto paahteisessa puistossa. Korvakorut Designtorilta, vertaistukea vohvelien vierellä. Urheaa urheilua uimahallissa, korvapuusti kahvilassa ja aikamoisia juttuja auringonpaisteessa.
Viikonlopun viimeisteli kummi-Ainon yökyläily, ja hellelukemia hipovasta kotikaupungista on saatu nauttia parhaassa seurassa. Ennen sen seitsemän(toista?) herätyksen yöunia ehdittiin vielä juoda teetä ja tarinoida tyttöjen juttuja kuin lukioaikoina ikään – vähän on toki vettä virrannut niistä ajoista, kun toinen meistä on nyt tuore rouva ja toinen elää harmillista mutta hulvatonta sinkkuäidin arkea.
Yks kaks kesän loppuminen ei niin ahdistakaan, ehtihän tässä jo tehdä ja nähdä (ja syödä! :D) vaikka mitä. Saapukoon siis syys, seesteinen ja vaikka vähän sateinenkin sellainen.
Täällä kans revitään ilo irti näistä keleistä! Ihan mieletön kesä ollu ja syksykin näyttää pistelevän myös parastaan. Ja aivan mahtavaa, että sielläkin on kivaa! (Käyn täällä lukemassa teidän elämästä, ku tässä elämäntilanteessa ei taivu mihinkään romaaneihin sun muihin. On sitte yhden naisen, plus muutaman tenavan realityä makeimmillaan tää blogi :P). Kiitos vaan!
-Riikka
Ihanasti kirjoitettu taas kerran. Ja kiva todeta että katsot syksyyn luottavaisin mielin vaikka rankkaa ja ajoittain yksinäistä tuleekin varmaasti olemaaan.
Toivoo lähes samassa tilanteessa oleva äiti (joka ei vielä noin hyvässä jamassa ollenkaan…)