Tämä endorfiirinkäryinen teksti taitaa mennä samassa villissä vartalohuumassa (vai joko se on ohi?) kuin edelliset. Minä kävin nimittäin lenkillä! Kyllä, minä! Siis juoksulenkillä! Ja elin kertomaan siitä!
Jos jätetään sellaiset tekosyyt kuin ”en ole juossut kahdeksannen raskausviikon jälkeen” (eli suomeksi puoleentoista vuoteen) tai ”torstain jumppa tuntuu vieläkin takamuksessa”, kuin myös ”pitäisköhän vaan mennä rannalle lojumaan” sivuun, lenkillemenoa lannistivat tietysti eniten huonot, tylsät, tarkoitukseen sopimattomat tai kerrassaan kulahtaneet varusteet. Kun aamulla vauvasen kanssa heräsimme jo seitsemältä, päätin että tänään on juoksupäivä, ja heti aamupalan jälkeen säntäsimme urheilukauppaa kohti. Se pirulainen ei vaan ollut vielä auennut, joten oli iiihan pakko juoda vähän lattea odotellessa. Verryttelyjuomana, ikään kuin.
Sporttiputiikista sain mahtavan avustuksen kera hankittua sekä päheät juoksupopot että toiset lenkkarit salitreeniä (hah) varten – minähän maalaisena käyn ihan vaan jumpassa, asioiminen vaatekaupan fitness-osastolla tuntuu sekin vähän tyrskäyttävältä. Kärsivällinen puotipuksu kiikutti minulle tossun jos toisenkin, ja lopulta mustat mahtavuudet päätyivät kassalle asti. Samassa juoksuhuumassa nappasin mukaan myös suorastaan päräyttävät juoksupöksyt ja vielä topinkin kotoa löytyvien kaveriksi. Sinne meni lapsilisät, jälkikasvu kulkekoot vaikka alasti kun mutsi tahtoo mennä lujaa!
Lenkkareita melkein tärkeämpi panostus lenkkeilyn aloitukseen löytyy kyllä musiikkipuolelta. En vain pysty juoksemaan ilman että korvissa kuuluu pureva biitti. Kulutin viimeksi lenkkipolkuja keskiajalla, jolloin kädessä kulki korvalappustereot (no okei, oli mulla mp3-soitinkin, mutta ei kai sellaisiakaan enää ole kellään) ja vanhat kuulokkeet olivat pienenä vinkkinä hajonneet itsestään atomeiksi. Niinpä törsäsin vielä varsin tyyriisiin korvanappeihin, ja juoksu-minä oli valmis.
Psst…. Vaan miten sitä musiikkia nykyään kuunnellaan liikkuessa? Kertokaa te dinosaurukselle – minä etsin kännykän YouTubesta avuttomana hakusanalla ”running music”, ja löysinkin jotain ihan kohtalaista kuunneltavaa. Liikkuessa en kaipaa luonnon ääniä, en todellakaan keskustelukumppania, vaan jotain mahdollisimman paljon menohaluja nostattavaa poppipärinää. Siis sellaista musiikkia, joka jumpassa tai lenkillä tuntuu maailman parhaalta, mutta muissa tilanteissa aivan karmealta.
Kotona kiskoin trikoot päälle (”äitillä on piivihousut, mulla on vaa vaakut”, kommentoi yökylästä palannut poikanen), pistin lenkkarit jalkaan, viritin taajuudet sopiviksi ja tungin kuulokkeet korviin. Sitten läksin viisi kerrosta alas, ulos ja lenkille. Ja juoksin! Tarvoin tossu toisen edessä manselaismailin Särkänniemestä Lapinniemeen (kartan mukaan matkaa olisi kolmesta neljään kilometriä) ja – jumankekka – takaisinkin. Välillä piti vähän kävellä, mutta kun korvissa soi niin menevä musiikki, oli pakko pistää taas hölkäten. Kotikulmilla piti vielä kiertää ylimääräisiä kortteleita, kun tuntui niin mahtavalta.
Jos siis vastaasi lönkötteli tänään hikinen ja punainen asia, typerästi virnuillen ja hömelöissä housuissa, muodostaen musiikin mukana huulillaan sellaisia kauniita lyriikoita kuin this is fucking awesooome – joo se olin mää.
Tämähän on tietysti totuttu ensimmäisen lenkin huuma, joka ilmenee aina pitkän tauon jälkeen. Että jösses, minähän jaksankin juosta, en hyytynytkään heti tien toisella puolella, eikä edes kohtu pudonnut kireisiin pöksyihini. Huomenna olen tietysti aivan toimintakyvytön raato, ja seuraavalla lenkillä (sellainen tulee kyllä!) raahaudun puolikuolleena puoli kilometriä. Mutta juuri nyt olo on vaan ihan järisyttävän hyvä!
Lenkin jälkeen toki kilttinä tyttönä venyttelin, ja Sini Sabotagea kuunnellessani huomasin, että pöksyni olivat pienoisesti revenneet haarovälistä. Perhana, niinkö lujaa minä meninkin! Erinäisten lastenhuoltotoimien jälkeen kasasin itselleni päivän teemaan sopivan kevyen salaatin – palautumisevästä tiedättekös. Kolatölkki on tietysti kuvausrekvisiittaa, köhöm… Jos jonain päivänä alan puhua proteiinipirtelöstä tai haalia rahkaa ja ananasta, saa pysäyttää. Jo nyt olen aika hämmentynyt siitä, miten usein pesukoneesta löytyy urheiluvaatteita 🙂
Kyllä tässä kehossa vaan on kivaa, kun sen kanssa voi tehdä kaikenlaista. Liikunta voi oikeasti tehdä hyvää myös mielelle, ja omalle mukavuusalueelle mittojensa puolesta sopivaa, vahvan tuntuista ruhoa on helpompi rakastaa. Minä toivon, että tämän kevään liikkumisinnostukseni jatkuu pitkään, nytpä se ei ainakaan keskeydy mahanahan venymisen vuoksi. Tämän viikon liikuntasaldonani on puoli tuntia keskivartalojumppaa, puoli tuntia uintia, tunti pumppia ja nyt tämä vajaan tunteroisen lenkki – tässähän alkaa kohta olla ylikunnossa 😉
Miten sinä liikut, ja miksi? Ja minkä musiikin tahdissa!
*iso peukku* ku sais ittensäki tsempattua urheilemaan ees jtn..t:ex urheilija joka ei oo yli 6vuoteen tehnyt oikein mitäään..
Vau miten päheet trikoot! 🙂 Urheilukaupoilla kävin minäkin, salille kengät ja vaatetta ja syksyn juoksuun pipo. Mä aloitan uudelleen salilla käynnin ja juoksua olenkin herätellyt täs henkiin.
Mulla soi juostessa esim. David Guetta, tosin scooterin megamixien tahdissa on myös kiva kirmailla 🙂
Mukavia lenkkejä!
Mahtavaa :)! Kuulosti ihanalle :)!
Siitä vaan urheilukaupan kautta ostamaan salijäsenyyttä 😉 Mua ainakin kannustaa myös se, ettei rahat mene ihan hukkaan..
No eikö ookin aika päheät 🙂 Harmi vaan että heti repesivät, täytyy käydä reklamoimassa.
Sulla onkin myös liikuntainnostus päällä, ja vielä noin pienen vauvan kanssa, jesjes! Ja siis Scooter!!! Miten en sitä muistanut, kiitos vinkistä! Antoisia lenkkejä sinnekin, katsotaan jatkuuko oma tsemppi vielä syksyn sateissa 😉
Ja nyt olo on jalkaosastolla kaikkea muuta kuin ihana. Aaargh, kukahan huomenna hoitaisi lapset? 😀
Urheilu on kyllä parasta hoitoa mielenterveydelle ja siihen laitettu aika ja raha maksavat kyllä itsensä takaisin. Itse suunnittelen jatkuvasti aktiivisen liikkumisen aloittamista, mutta hyväksi suunnitelmaksi se on vielä toistaiseksi jäänyt. Työmatka pyöräilyä ja koirien kanssa lorvimista olen harrastanut viimeaikoina, mutta musiikkia en uskalla samalla kuunnella, etten olisi vaaraksi ympäristölleni. Nuo trikoot ja uudet lenkkitossut kyllä pistivät haaveilemaan omasta endorfiini- tujauksesta 🙂
Sateella on hyvä juosta, ihanan happirikasta ja lippis päähän ni ei naamakaan kastu 😀
Maisapäivä :D, yritä vähän venytellä jos auttais!
Liikunnasta tulee kyllä hyvä mieli ja samalla se on sellaista lapsivapaata aikaa itselle. Alunperin aloin käydä salilla saunan ja sen oman ajan vuoksi, nyt sinne palaa liikunnan ilosta 🙂 Etkä sä mikään dinosaurus ole 😛
Haha, mahtava teksti! Teki ihan mieli ottaa juoksuaskeleita sanojen tahdissa 🙂
Mulla on meneillään joku kuherruskuukausi liikunnan kanssa. Herkästi vielä pari kuukautta takaperin uskottelin itselleni kuinka lapseni tarvitsevat minua, ei minulla ole aikaa liikkua, mutta eipä se päivittäinen puolituntinen jumppamatolla ainakaan vielä ole heitä rappiolle vienyt (varsinkin päiväuniaikaan). On se vaan totta (ja kauhean kliseistä) mutta kyllä sillä liikunnalla on aika kokonaisvaltainen vaikutus ja vaikka en vastustakaan sen pyllyn hilautumista ylöspäin, on se jotenkin tosi tärkää miten se vaikuttaa siihen mieleen.
Treenimusiikkia kyl kaipaan. Olen olohuonejumppaaja ja se huono puoli näissä jumppavideoissa on että se musiikki on jotain aivan kamalaa ja joudut kuuntelemaan sitä trainerin jaksaa jaksaa mantraa. Vaikka siihenkin oon jotenkin koukuttunut, eli mut on vaan ihan aivopesty 🙂 Kävelyillä tosin kuuntelen spotifyin radioita. Siellä on vuosikymmenittäin ja genreittänki mahdollisuus valita musiikkia. Olen kuunnellut musikaalimusiikkia viime aikoina paljon, niin outoa! 😀
Onhan se työmatkapyöräilykin aika iso juttu, hyötyliikuntaa parhaimmillaan 🙂 Mutta jos esteitä muullekaan liikunnalle ei ole, niin suunnitelmista tekoihin! Mä sain hurjasti vauhtia noista uusista lenkkareista, teki mieli pistää ne jo kaupassa jalkaan ja juosta kotiin 😀
Ah, se sauna on kyllä tosi hyvä bonus! Mulle uimahalli oli aluksi myös helppo keino keksiä tekemistä kodin ulkopuolella, kun lapset ovat täällä isänsä kanssa. Mutta kyllä nyt uimisella ja jumpalla (ja lenkkeilyllä, toivon ma!) on muitakin hyviä puolia, ehkä just sitä liikunnan iloa 🙂 Ja kun lähtee melkein nollasta liikkeelle, on oman kehityksen seuraaminenkin aika kannustavaa 😉
Lapset tarvitsevat äidin, joka jaksaa ja voi hyvin 🙂 Mähän nyt muutenkin olen erossa lapsistani isän heitä hoitaessa, joten liikunta on aika mainio tapa käyttää noita omia aikoja (joskus istun kyllä terassillakin, kröhöm).
Sulle kyllä propsit itsekurista, musta ei ikinä ois olohuonejumppaajaksi! Joogaan ja venyttelyyn pystyn kotona, mutta joku hikijumppa ei kyllä onnistuisi, ei varsinkaan päiväuniaikaan. Huh, sulla on kyllä melkoinen motivaatio, vau! Pylly taatusti hilautuu ylöspäin, hih 🙂
Spotify on käsittääkseni maksullinen, pitää ehkä siihen vähän perehtyä. Jumpassa mulle tulee aina sellainen "ai vitsi miten sikahyvä biisi aargh jaksaa vielä 16 toistoa joojoo" -olo, vaikka siellä soikin usein ihan karsea musiikki 😀 Joskus aikoinaan lenkkeillessä kuuntelin aina Madonnan uusimpia levyjä, näin silmissäni sen leidin lihakset niin kylläpä askel kulki kevyesti 😉
Venytelty on, ja videot on huomiseksi valmiina odottamassa 😀
Juu, spotify on maksullinen (ainakin se premium tai mikä lie, missä ei ole mainoksia). Tajusin nimittäin juuri että käytän miehen tunnuksia ettei kahdesta tilistä tarvitse maksaa. Hinnasta en tiedä, mutta suositella sitä voin lämpimästi! Sieltä löytyy läjäpäin musiikkia ja on helppo käyttää. Ja Madonna, kyllä! Minulla toimii välillä ne vanhat biisit kaikessa ihanassa nostalgisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan 🙂
Heh, oon fiilistelly ihan samoja juttuja! Oon ite alottanut lenkkeilyn ihan nollasta, tai oon yrittänyt, monesti. Nyt jotenkin kaikki palaset loksahteli paikoilleen ja oon varmaan pari kuukautta mennä viipottanut, yleensä lasten päiväunien aikaan. Siitä tulee hullun hyvä olo! Oon paremmalla tuulella ja jaksan paremmin Ihan Kaikkea.
Mäkin tarvin jotain kunnon pumppimusaa, jota ei muuten vois ikinä kuunnella. Vähän vaan on ideat vähissä, kun ei oo mitään hienoa puhelintakaan vaan ihan se mp3-soitin! 🙂 Tuolla kaikilla vastaantulijoilla on käsivarressa kiinni joku hieno pussi jossa oletan niiden älypuhelimen olevan, ja sit sieltä tulee musiikki ja vielä joku juoksuappsi laskee varmaan ihan kaiken matkasta kaloreihin. Kyl mää vähän itteni kivikautiseks tunnen sen mun soittimen kans 😀
On se aika hullua et tällanen (koulu)liikunnanvihaaja tuolla juoksentelee, olo on välillä vähän absurdi. Mutta tulee niin hyvä olo, ja kyllä se pikkuhiljaa alkaa kropassakin näkyä.
Ja samalla tavalla mäkin ihmettelen, kun pyykkikori täyttyy nykyään paljon nopeemmin!