Ensin Keskustorilla näin mä Dannyn,
sitten riipaisin kevyen kännin.
Snägärin kautta kotiin rämmin
ja nyt on omalla sohvalla lämmin.
Tämän dagen efter -runouden tarjosi sunnuntaisuoneni, tupaten täyteen tungettu Doris ja vapaaillan villit tytöt. Tuossa tiivistyi lauantai-illan huuma aika hyvin, eikös. Danny oli kyllä vähän väsähtäneen näköinen, on tainnut kesäkatu polttaa vähän turhan kuumasti. Mutta mikäs siinä, silmäpussimme sopivat hyvin yhteen!
On todistetusti mahdollista yhdistää villi sinkkuelämä ja omistautuva äitiys imetyksineen. On mahdollista (joskaan ei tietenkään kaikkien mielestä hyväksyttyä) käydä syöttövälin mittaisilla treffeillä, suunnata siiderit heiluen tyttöjen iltaan ja tanssia baarissa aamukolmeen asti – vauvan varsinainen yövieroitus on vielä toteuttamatta, mutta tällä tyylillä ainakin puoli yötä meni kaikkien kannalta kivuttomasti (jos vasenta rintaa ei lasketa, auts).
On oikein ja ihanaa nukkua aamulla pitkään, virua suihkussa puoli tuntia ja lampsia kavereiden kanssa krapulabrunssille. On outoa ja odottamatonta istua sunnuntaipäivänä omalla sohvalla ihan yksin, syödä sipsejä ja katsoa televisiosta suhteettoman huonoja sarjoja. Ajatella vain omaa napaa ja sen täytettä.
On tämä mun elämä vähän kummallista kyllä nykyään. Mutta kivaakin! En minä tätä elämäntilannettani silti kutsuisi äärettömän hyväksi kuten eräs kommentoija – ydinperhe-elämässä on puolensa, joita en olisi millään halunnut menettää. Yhteishuoltajuus kuitenkin tuo kummallekin vanhemmalle aiempaa enemmän lapsetonta aikaa; ei mitenkään mutkattomasti, vaan aika paljon kalenterivääntöä, tunteiden tukahduttamista, setvimistä ja säätämistä vaatien. Mutta koska sitä omaa aikaa nyt niin julmetusti on, täytyy siitä tehdä iloista. Antaa varpaiden (ovatpa ne muuten ruttuiset, apua :D) viedä minne lie, seikkailla vähän ja sukeltaa syvään päätyyn.
Huomenna taas puuroja ja puistoilua, kiukkua ja kalakiusausta, iltasatuja ja niitä imetyksiäkin. Sitä mukavaa ja vaativaa perusarkea, jonka voi taas seuraavan pienen ikuisuuden päästä unohtaa hetkeksi tahmaisella tanssilattialla 🙂
Ihana maha! 😀
Dagen efter kelpaisi tännekin, mutta pelkään että pää räjähtäisi jos joutuisi elämään sen näiden tyttöjen kanssa..
Tajusin tosta kuvasta että mun mahaluomethan muodostaa melkein jonkun…Otavan? 😀 Siistiä.
Joo mä varasin puolitoista päivää omalle baareilulleni, onneksi krapula jäi tulematta ja levoton väsymys on vaan tilalla. Rairai vaan Ada sielläkin sitten kun vauva ja muut antavat mahdollisuuden 😉
Kalakiusaus, nam! Taasko sä sait mut haluamaan sitä? 😀
Kuulostaa ihanalta sun oma aika, ihana että osaat ottaa ilon irti! Mä en tiedä uskallanko ikinä ottaa sen vertaa että olis krapula-mahdollisuus… Ehkä aika kultaa muistot, ja ne vuoden takaiset pahoinvoinnit muuttuu ihaniksi? Sitten uskallan joskus ehkä ottaa useammankin siiderin 😉
Ihanaa elämästä nauttimista ja toisaalta myös kertomista kääntöpuolista. Iso tykkäys vikalle kappaleelle, tosi kivasti sanottu!
tässä neljä päivää sitten synnyttäneenä tuli vähän kateus tuosta sun mahakuvasta 🙂 ehkä mäkin vielä joskus, ei kuitenkaan ihan pian 😀
kiva että on ollut kivaa!
Mä kans katoin mahaa, että ihana! Mä haluun kans! 😀
Sinulle olisi haastetta ja tunnustusta blogissani :)!