Kuljetin esikoisen isänsä luo ja työntelin kevyet kärryt kiertotietä kotiin. Kaupasta noukittiin ainekset avokadopastaan, lähikulmilta kebabia. Kuopus se vaan koisasi, kun minä mietin sitä, miksi kaikkeen pitää liittyä niin paljon tunteita.
Nyt on kebikset syöty, kolat juotu, kuopus kylvetetty (tässähän aletaan olla jo ihan rutiinien äärellä – jo toinen kylpy uudessa kodissa!), karkit pistetty kippoon ja kameran muistikortti täytetty lattianrajassa röhnöttäen räpsityillä vauvaotoksilla.
Kuten arvelinkin, pienin kaipaa isoveljeään, eikä viihdy yksikseen sitten yhtään. Koittaa raukka kääntää muumimaan kelloakin kohti huomista. Niin on tainnut tyttönen tottua jatkuvaan elämöintiin, ettei osaa olla ilmankaan. Tai sitten minä olen vajavaisten vauvavuorovaikutustaitojeni kanssa vaan niin toivottoman tylsää seuraa! Iltapuurollakin piti käyttää laulurepertuaarista useampi biisi, ettei mennyt touhu ihan itkeskelyksi. Kylvyssä kuitenkin oli aivan kreisi meininki, taas kastui puoli kylppäriä pienen polskiessa.
Kaikenlaisia siivoustoimia tässä olisi voinut myös suorittaa, mutta tyydyin keräämään leluräjähdyksen lastenhuoneesta ja siirtämään isäni tekemän puulaatikon parvekkeelle. Jospa tuonne kahden tähden kesäpesään saisi huomenna kukkasiakin – aurinkoinen akvaario on vaan niin kovin kuuma, ettei siellä lasten kanssa oikein voi aikaa viettää. Mutta oman ajan aamuille ja illoille parveke on kyllä varsin hyvä kahvittelupaikka, joten kaipa se voisi vähän nykyistä esteettisempikin olla!
Vauva vaan ei meinaa simahtaa sitten millään, lopetin nukutustaistelun kolmannen kuukahtamisen ja viiden minuutin hätäheräämisen jälkeen (siinä toisen kohdalla olin tietysti shampoot päässä suihkussa). Täällä me hämärässä katsellaan kympin uutisia, hupsut. Edessä on varmaankin tuttuun tapaan hermoja raastava hulinayö, tällä kertaa sentään huutelut tulevat vain yhdestä sängystä…
Viikon päästä olisi tarkoitus viettää vähän toisenlaista tyttöjen iltaa – sellaista, johon kuuluu viiniä, vaatevaikeuksia ja vääriä valintoja baaritiskillä. Kysymys vaan kuuluu, miten sovitetaan yhteen yövieroitus ja vipattava tanssijalka – unikouluvaihtoehdoista en ole ainakaan vielä löytänyt sitä, jossa kehotetaan kännäämään niin, ettei imetys onnistu.
No, se oli sitten huumoria. Viikonloppuna saankin vieraaksi yllättäen ja pyytämättä peräti kaksi lukioaikojen ystävää. Mutakakkuaineet odottavat kiihkeää kuulumistenvaihtoa! Sitä ennen, iloista perjantai-iltaa, olkaahan ihmisiksi 🙂
No vielä ei ehkä löydy sellaista unikoulua jossa noin kehoitetaan mutta mä olisin myös kyllä äärimmäisen kiinnostunut moisesta vaihtoehdosta 😛
Huumoria myös.
Voi sua sananiekkaa! 🙂 Raportoihan tännekin jos jostain löytyy moinen unikouluvaihtis. Ps. tuli kauhee kepappihimo.
Meillä onnistui yövieroitus ihan hyvin melkein tuolla periaatteella. 😉 Ensin oli äiteellä kipulääkkeitä verenkierrossa sen verran, ettei imetys onnistunut ennen aamua, ja sitten vietin pari yötä sairaalassa. Ei huudellut enää rinnan perään neiti, kun kotiin könysin. (Ja hyvä niin, koska yötä vasten piti taas ottaa kipulääkettä sen verran, ettei imetys olisi onnistunutkaan.)
se D:n ja E:n äitee jostain Tampereen laitamilta, joka käyttää miehensä konetta eikä jaksa kirjautua sisään omalla Google-tilillään 🙂