Just another manic Monday

Kun takana on vallan verraton ja ihan ihana viikonloppu, on kaiketi universumin mielestä oikeus ja kohtuus, että maanantai menee vähän matalammissa tunnelmissa.

Yöllä vietin taas enemmän aikaa valveilla kuin unessa, aamulla nousin itkuisen vauvan kanssa ja kuuntelin syntikkapoppia uuvuksiin asti terveyskeskuksen puhelinpalvelussa. Aamutoimien ja pikapuistoilun jälkeen kävimme näyttämässä kuopuksen korvia lääkärillä, ja saimme arvausdiagnoosilla antibiootit ”tosi pieniin korviin jotka on ihan täynnä vaikkua”. Ehdin jo toivoa, ettei tulehdusta tullutkaan, ja pitkitin lääkärireissua, mutta nyt toivon todella että vauvan elämän toinen lääkekuuri tuo yöunet takaisin. Vaan mikähän siinäkin on, että korvatulehduksesta (ja siitä saamarin vaikustakin vielä!) saa itselleen huonon äitiomatunnon?

Jotta supermutsius olisi muisto vain, laiskat äidit korvasivat jälleen kotiruokalounaan thai-take awayllä. Naapurissa tarjottiin viineritkin kahvin kylkiäisiksi. Kotona meno on kuitenkin ollut jotenkin väsähtänyttä – minä lasken tunteja yöuniin, kolmevuotias kyselee jatkuvasti osaako se-ja-se eläin lentää/uida ja kieltäytyy kaikesta koska emmäähaua, vauva roikkuu lahkeessa ja tekee räkäverkkareistani nimensä veroiset.

Mutta sitten, kun yhden lattialla kyselytuskissaan kierivän ja toisen punttipainona pärisevän apukokin kanssa taiteilin päivälliseksi lihapullia ja kasvismuusia, tulvi ikkunasta yks kaks ihmeellinen syysaurinko, radiossa soi Banglesin Manic Monday ja leikkuulaudalla loikoili sydämenmuotoinen peruna.

Niin että meneväthän nämä maaniset tai masentavat maanantaitkin, kun tiedossa on taivaallisia tiistaita, kivoja keskiviikkoja, touhukkaita torstaita tai piristäviä perjantaita. Yövalvomisia jaksaa, kun tietää ainakin teoriassa pääsevänsä pian nukkumaankin, vauvaa tekee mieli helliä, koska se ihan kohta muuttuu taaperoksi ja pyhällä hengellä porskuttavan poikasen kanssa viitsii leikkiä aina hetken kerrallansa – tai no, ainakin Pikku kakkosen alkuun asti 🙂 Lapsiarkea jaksaa aina vaan paremmin, kun aikuiselämä tuntuu melkein juhlalta.