Kolmantena yönä kosahtanut unikoulu.
Kerrassaan kevyesti sujuneen juoksulenkin jälkeen kavalasti kipeytynyt koipi.
Kymmenkuisen korvatulehdus.
Kuumottava kerhonalku.
Katkonaiset yöunet.
Kiroillen ja kinkaten sujuva kävely, kerrassaan hupaisa kehotus lepäillä.
Kalenterista karsitut kivat suunnitelmat.
Kaljaa ja karkkia.
Krapulalounas kahden kesken.
Kerrassaan koskettava elokuva pienestä tytöstä epäreilun eron keskellä (ja aikas ihana Alexander Skarsgård, jonka me surulliset sinkkuäiditkin kelpuuttaisimme uudeksi onneksi anytime :D)
Kirppiskassista kilokaupalla vauvanvaatetta ja äitiysasua sikiävälle serkkutytölle.
Kummia kohtaamisia ja kiherryksiä kipujenkin keskellä.
Kauniisti kahdestaan leikkivät lapsoset, kerrankin ilman kirosanoja käydyt kasvatuskeskustelut.
Tänään tutustuimme triona tuliterään terveysasemaan, huomenna pitäisi saada poikanen kettureppu keikkuen kerhoon. Minä etenen särkylääkkeen voimalla sidotun jalkani kanssa, kuormitan esikoisen aivot videoilla ja toivon, että vauvaparan antibiootit tuovat yöunet takaisin. Vähän on nyt vaivalloinen tämä viikon alku – ettehän kerro kellekään, että maanantain lounas oli hampurilaisateria ja kahvitkin juotiin naapurissa. Kuviakaan ei ole, koska nyt en vaan jaksa.
EDIT. Ai niin! Elämäni isoin kriisi tällä hetkellä liittyy tietysti siihen, että KappAhlin valikoimissa ei tänä vuonna ole ollenkaan mustaa toppahaalaria. Siis mitä ihmettä! Jos teidän naapurin nurkista löytyisi kyseinen vaate koossa 80 ja/tai 104, niin antakaa osoite, tulen varastamaan (no ihan saa ostettavaksikin tarjota). Terveisin nimimerkki ”Täytyykö lasten talvivaatteita oikeasti miettiä nyt, tai ollenkaan?”
Huhuh, kipeänä arki saa kyllä uusia haasteita! Tsemppiä ja kettureppulaiselle kivoja kelhopäiviä!
Tsemppiä ja jaksamista!
Aina ei tartte jaksaa, sinunkaan. Mee ihan hyvällä omatunnolla ny sieltä missä aita on matalin tai olematon. Meillä syötiin viime viikolla 2 päivää uunissa paistetut makkarat&maissit. Pojat riemuitsi, äiti huokaisi.
Huh! Jaksamisia! Meillä oli viiden päivän vauvarokko ja olin kyllä ihan puhki sen jälkeen. Löysäys tekee ihan hyvää. Isommalle vähän enemmän telkkaria ja ruuaksi pinaattilättyjä ja aikaa jää pienen hoivaamiseen. 🙂
Hirmusesti tsemppiä! ! Kun ja jos kerkeet/viitit /jaksat niin kirjoittaisitko tuosta korvatulehdukseen kosahtaneesta unikoulusta enemmän?
T. Ella
Voin mä heti nytkin kertoa lyhyesti, kun ei paljoa raportoitavaa ole (mullehan tässä pitäis pitää unikoulua, että menisin ajoissa sänkyyn :D). Esivalmisteluina tankkasin vauvan täyteen puuroa ja maitoa ja siirsin pinnasängyn kauemmas omastani. Lasten isä oli paikalla pari yötä, tarkoitus oli että hän hoitaisi öiset hyssyttelyt, mutta vauva alkoi huutaa hysteerisenä tämän sylissä (eroahdistuksesta johtuen, oletan) joten homma jäi mulle. Ekana yönä O heräsi neljältä, silittelin, kanniskelin ja hyssyttelin pari tuntia puoliunessa itkeskellyttä vauvaa ja lopulta nukutin sen rattaisiin (…), joissa tyyppi sitten nukkuikin aamuyhdeksään, heräsi iloisena ja suorastaan hotki puuronsa. Toisena yönä herätys oli vasta viiden aikoihin, sitten riitti hetken sylittely ja vauva nukahti heti uudestaan. Puoli seitsemältä tuli toinen herätys, sitten annoin kyllä jo maitoa ja nukuttiin taas pari tuntia lisää. Kolmantena yönä olikin sitten nuha ja kuume, eikä siinä sitten raaskinut toista kiusata kun heräili muutenkin koko ajan (ja halusin itsekin nukkua edes vähän..). Nyt ollaan sitten palattu perhepetiin ja epämääräiseen määrään yöimetyksiä, plääh.
Ei siis TODELLAKAAN mennyt minkään oppikirjan mukaan, mutta tästä kyllä opimme että vauva ei ole yöllä nälkäinen vaan maito on vaan tapa. En osaa vaan antaa vauvan huutaa sängyssään, sylissä sitten kuitenkin rauhoittuu eikä tarvitse imetystä nukahtaakseen. Vieroitusta varmasti kokeillaan uudestaan, kunhan nyt saadaan taudit ensin alta pois..
Meillä nukutaan pääsääntöisesti perhepedissä tuon kymppikuisen kanssa ja yö heräämisiä on yleensä se yksi välillä saattaa mennä yks kaks yötä heräämättäkin mut yleensä siinä 4-5 maissa siis herätään sit ollaankin n tunti hereillä ja yritään karata sängystä ja haluttas leikkiä.. mikä on todella ärsyttävää välillä.. ja meillähän ei nukahdetakaan itenäisesti vaan joko tainnutan tissillä tai isi nukuttaa sänkyyn. Olis niin ihanaa jos tyyppi osasi nukahtaa itsekseen ja omaan sänkyyn.. siksi kyselin teitin unikoulusta enemmän.. kiitos kun vastasit 🙂
T. Ella
Mololla on hurjan hieno musta toppahaalari! Käytettynä saa inhimilliseen, tai oikeastaan inhimillisempään, hintaan 🙂 Ja KappAhlin tämän vuoden toppahaalarit oli kamalan rumia joka ikinen…
Myös Legowearilla on valikoimissaan mustia haalareita, edes vähän kohtuuhintaisempia ja etenkin noita pieniä kokoja on ihan hyvässä alessa esim. Lekmerillä.
Tsemppiä vaativaan vaiheeseen, kyllä tollaisessa tilanteessa saa ja kannattaa mennä sieltä mistä aita on matalin ja uudella innolla sitten joskus paremmalla hetkellä! 🙂
Mä huomasin kauhukseni ihan saman ettei mustaa toppahaalaria olekaan saatavilla! Apua, mitä lapselle nyt laitetaan päälle…Mulla on kaapissa yksi musta hyväkuntoinen puku viime talvelta mutta kokoa 86. Olen luvannut sen kaverille mutta oletko kiinnostunut jos hän ei otakaan? 🙂 Hanna
Kiitos tarjouksesta, mutta koko 86 meiltä löytyykin esikoisen jäljiltä 🙂 Se vaan taitaa olla tuolle tirpalle talvella vielä ihan liian suuri..
Käytettyjä Moloja mä olenkin katsellut sillä silmällä (tsohoho), niissäkin vaan tosiaan on hintaa aika reilusti, eikä ole vielä sopivia tullut vastaan. Legon haalari olis ehkä ihan ok, mutta haluaisin molemmille lapsille samanlaiset!
Kiitos hyvästä blogista! Löysin blogisi jokin aika sitten ja olen nyt kahlannut sitä alusta asti läpi.
Varmasti ihan oikea ratkaisu laittaa unikoulu katkolle, jos vauva on kipeä. Uutta yritystä sitten kun olette terveitä 🙂
Mitä mieltä muuten olet siitä, jos teidät tunnistetaan kaupungilla? Näin teidät nimittäin tänään keskustassa, mutta en sanonut mitään, kun en tiennyt onko se sinusta kivaa vai ahdistavaa vai jotain siltä väliltä.
T: Rookie
Tunnistaminen on lähinnä hämmentävää. Ahdistavampia ovat nämä "näin teidät tänään" -kommentit 😉 Jos meidät aamulla bongasit, niin oltiin kyllä niin angstisissa tunelmissa liikenteessä etten olisi varmaan osannut edes tervehdykseen vastata…
Okei! En tullut ajatelleeksi, mutta sinänsä ihan loogista. Ensi kerralla, jos teitä näen, huikkaan siis jotain tai en sano mitään täälläkään 🙂
Ja aamullapa hyvinkin, mutta angstiset tunnelmat eivät ainakaan satunnaiseen ohikulkijaan välittyneet.
t Sama