Karkkikipolla

Tykkään siitä, että elämä on tasapainossa.

Kun takana on kolme vuorokautta lasten kanssa, ikioma viikonloppu tuntuu ihanalta.

Kun perjantai-iltana on jakanut nakkipaketin kolmevuotiaan kanssa (minä söin kolme nakkia, lapsi seitsemän), maistuu lauantaina omaksi iloksi tehty tomaatti-mozzarella-pestopasta erityisen hyvältä.

Kun arkena kuntoilusta käy tuplarattaiden töniminen tyhjään puistoon, on pyhäinpäivän juoksulenkki kirpeässä syyssäässä superia.

Kun suihku on tavallisesti seitsemän minuutin yksilösuorite, on salitreenin jälkeinen kiireetön juoruhetki saunassa suloista.

Kun kotitalosta poistuminen edellyttää normaalisti puolen tunnin pukemis-, uhmaus- ja onko-kaikki-nyt-mukana-häärimistä, on käsittämätöntä kipaista kioskilla kolmessa minuutissa.

Kun päivä on normaalisti pulkassa kahdeksalta, on hullua vasta silloin miettiä illan asuvalintoja, kaivella korviksia ja pistää vähän enemmän poskipunaa.

Kun villit kotibileet tarkoittavat keittiössä kännykän kautta kuunneltuja kappaleita ja kahden kakaran kanssa joraamista (esikoisen top 3 biisitoiveet ovat tällä hetkellä Lespassin, Lakkilaulu ja Levikset lepee), on välillä veikeää juoda siideriä sohvalla yhteentoista asti ja luukuttaa koneelta jazzia ennen uloslähtöä.

Kun edellisiltana korvissa on soinut Ti-Ti Nallen tympeät rytmit, on isojen mustien miesten brassibändin torvien tunkeutuminen tärykalvoihin mahtava kokemus. Say oh yeah – oh yeah.

Kun univeloista saa yleensä syyttää vain muita, on aamuviiteen asti omasta tahdosta valvominen ihan älytöntä.

Kun aamut yleensä alkavat viimeistään seitsemältä ja kuulostavat lastenohjelmilta, on ihmeellistä loikoilla lakanoissa puoleenpäivään asti, syödä vähän satsumaa sängyssä ja nukahtaa vielä hetkeksi.

Kun petikaverina normaalisti on vain yksinäisiä tyynyjä, on aika euforista käydä nukkumaan niin, että eräs sanoo sä olet ihana. Ja herätä siihen, että tuo sama ottaa kädestä kiinni ja hymyilee.

Nojaa, onko tämä nyt sitten tasapainoa vai ihan skitsofreenistä – sopinee minulle joka tapauksessa. Vielä pari tuntia ennen lasten kotiinpaluuta; vielä pitää miettiä ensi viikon ruokalista, käydä kaupassa ja raivata keittiö. Nyt kuitenkin parkkeerasin itseni irtokarkkikipon kanssa sohvalle. Valitsin siihenkin parhaat kaikista vaihtoehdoista.