Minä vähän meinaan, että tämä kesä jää tapahtumineen niihin muistoihin, joita vielä mummelina kiikkustuolissakin mietiskellään. Tämä on Kuuma kesä 2013, Villi sinkkukesä 2013, Kahden koheltajan kesä 2013 ja vähintäänkin Kreisi herkkukesä 2013.
Tänä kesänä saa tuupata lapsilisät torimyyjän taskuun ja ostaa kuvun täyteen kesäherkkuja. Tänä kesänä lapsi saa syödä lounaaksi jäätelön ja nakkisämpylän – nimenomaan tuossa järjestyksessä. Tänä kesänä saa ilahtua pienistä, vaikkapa kauppaostosten, käsipyyhkeen ja tuolille unohtuneen puputarran luomasta tilataiteesta – ja suurista, kuten yhdeksänkuisena seisomaan nousseen vauvan veikeydestä. Saa päivittää blogia Barbapapan aikana ja ottaa elämän astetta rennommin.
Tänä kesänä voi viettää lapsivapaan ystävän kanssa herkkuruoan parissa, pulahtaa Näsijärveen ja kauhoa aaltojen keskellä kädet väsyneiksi. Voi ahmia terassilla burgeria ja siemailla viilentävää siideriä. Voi kävellä kotiin olkapäät punoittaen, tuntea kesän kasvoillaan ja illalla ihailla rusketusrajoja (tai, kuten todellisuudessani, marinoida itsensä after sunilla ja laskea uusia pisamia).
Tänä kesänä kelpaa katsella, kuinka kolmevuotias potkii pyörällään kohti uusia seikkailuja, teloo itseään tasaiseen tahtiin ja kerää sääriinsä sellaista mustelmakokoelmaa, että joku saattaisi huolestua. Tänä kesänä kelpaa kahvitella kavereiden kanssa, tehdä treffejä puistoon ja törmätä ihaniin tuttuihin ihan sattumalta. Kelpaa pöllähtää keskelle puistokirppistä ja ostaa kolmella eurolla punakeltainen lentokone lapselle.
Tämä viikonloppu on ollut tätä kesää parhaimmillaan: eilen heräsimme vauvan kanssa levänneinä, käytimme aamupäivän tehokkaasti siivoten ja vastaanotimme ystävän lounasaikaan. Avokadopastan ja mutakakun välissä molemmat lapseet siirtyivät isänsä hoteisiin, minä jatkoin kuulumisten kertaamista ja nautin omalta tuntuvan kodin rauhasta. Iltapäivällä kävimme urheasti uimassa ja illallinen nautittiin terassin paahteessa. Siis täyden kympin kesäpäivä!
Tänään on minun vuoroni viettää päivä lasten kanssa, ja verkkaisen aamun jälkeen suuntasimme kavereiden kanssa Sorsapuistoon – rengasrikko meinasi pysäyttää seurueen heti alkuunsa, mutta onneksi tuntematon puolialaston uros tuli apuun ja kädettömät äidit pääsivät eteenpäin. Puistossa oli leikkiä, jäätelöhuutoa, kirppislöytöjä ja tuttuja. Kotimatkalta ostettiin marjoja, ja loppupäivä otetaan lekotellen. Välipalaksi lapset mutustivat tohkeissaan mansikoita, vadelmia ja mustikoita (maksoivat maltaita, vaikka samaa tavaraa saisi metsästäkin – tästä tunnistat cityihmisen!). Nyt kuopus koisaa ja isompi ilakoi ammeessa täällä parvekkeella, minä olen kuin mikäkin kahden tähden Carrie tietokoneeni kanssa. Ai että tätä kesää!
Ensi viikolle on luvassa lisää mutakakkua, muumeja ja muuta mukavaa, kalenteriin kertyy koko ajan enemmän odotettavaa. Kyllä maar tämä kesä on kaikesta huolimatta elämän kesä. Välillä toki valvominen väsyttää, erokriisi hiipii mieleen, kuorma tuntuu kamalalta tai kolmevuotiaan kepeästi lausahtama minulla on kaksi kotia, tänään pääsee isin luokse yökylään! sydämessä turhan painavalta. (Poika oli eilen kuulemma syönyt iloisesti puuroa, nukkunut aamulla puoli kymmeneen ja omien kertomustensa mukaan käynyt isänsä kanssa muun muassa muumimusiossa, tuomiokiikossa ja sipulikiikossa, täytyy nyt ehkä vielä tarkistaa exältä tämän kaiken totuudenperäisyys…) Retuperällä oleva ruokarytmi on toki omiaan kiukun kasaantumiselle ja hikiset lapset eivät meinaa nukahtaa ikinä. Kaikki kesäkivat eivät ole kevyitä, mutta liekö syy tuossa valtavassa valon määrässä vai siinä turkasen tuorepuurossa (olen koukussa johonkin, johon liittyy sana puuro, älytöntä!) kun tunnen itseni varsin virkeäksi ja villimmäksi kuin viiden euron vadelmat.
Ihana kesä! Onhan teilläkin? 🙂
PS. Kello yhdeksän edit: Kun kylvystä piti siirtyä kinkkukiusaukselle, alkoi hermeettinen huutoraivo, joka erinäisten vaiheiden kautta päättyi liedelle palaneeseen muovipussiin. Lapsen päivällinen oli yhtä kuin kolme lautasellista säilykepunajuuria, ja iltaleikin aikana hän kaatui sängynlaitaan hankkien mustelmien seuraksi haljenneen huulen. Kuopuskin on kohta huostaanottokuosissa, kun seisomapyrkimykset eivät tunne rajoja ja pää kolisee kahta kauheammin. Verta, hikeä ja kyyneleitä siis täällä tänään – ristus mikä ilta! Loppukevennyksenä puikula pystyasennossa:
On kyllä ihana kesä :)! Ihmisten tapaaminen, helppo liikkuminen, runsas ulkoilu, rennommat arkisysteemit- ihanaa :)! Ja sanomattakin selvää, että herkut kruunaa kesän.
(meidän esikoisella on myös vastaava mustelmakokoelma ja tarinat vähintäänkin mielikuvituksellisia, hauska kuulla että muillakin :)! ja tosi hieno lentskari!)
Ihan kesäinen kirjoitus! Täällä pohjanmaalla ei ole noin aurinkoista, mutta näistä sinun jutuista aina piristyy:)
Omakin kesä on ollut ihan huippu, mutta sen lisäksi olen kyllä erityisen iloinen siitä että sinä ja lapset olette raskaan (meinasin vahingossa kirjoittaa paskaan, kai se vähän sitäkin oli?) ja synkän talven jälkeen saaneet nauttia kirjaimellisesti valoisammasta ajasta. Olet todella kesäsi ansainnut! 🙂