Sanna Inkeri Saarikangas

VIESTINTÄ, VAIKUTTAMINEN, VANHEMMUUS JA VIHREYS

Nimijuhlat

Vauvan täytettyä kaksi kuukautta vietimme hänen ensimmäistä juhlaansa, nimiäisiä. Vaikka juhla kietoutuikin pienokaisen upouuden nimen ympärille, oli sen keskiössä kuopuksemme ihan kokonaisuudessaan ja tietysti kaikki tärkeät ihmiset hänen ympärillään.

Pidän kovasti juhlien, kutsujen ja kyläilyjen järjestämisestä, joten annoin nytkin itselleni luvan hössöttää nimijuhlia. Nimiäisissähän ei (ainakaan vielä) ole mitään virallista osuutta tai vakiintunutta kaavaa, niinpä jokainen perhe voikin tehdä juhlista juuri omanlaisensa. Minusta oli kivaa, että juhlissa oli kakun ja kahvin lisäksi ohjelmaa ja ajatusta – niistä kun syntyy juhlavuuden lisäksi ihania muistoja.

Mistä siis oli pienen Aivin nimijuhlat tehty? Perheestä, sukulaisista, kummeista ja ystävistä, oman kodin lämmöstä. Kotipesäämme kokoontui parikymmenpäinen joukko läheisiä ja sää suosi keväisellä auringonpaisteella.

Juhlan aluksi pidimme puheen, jossa kerrottiin tarinat vauvan nimien takaa. Kutsumanimi oli toki ollut jo käytössä ja kaikkien tiedossa, mutta toisia nimiä pimitimme aina juhlapäivään asti. Niinpä puhetta kuunneltiinkin korvat höröllään!

Nimen julkistuksen jälkeen nostimme Aiville onnittelumaljan ja allekirjoitimme virallisuutta uhkuvan kummitodistuksen yhdessä kummitätien kanssa. Kummeille annoimme kiitokseksi Aivin ”nimikkokukan”, joka on tietysi ivy eli muratti. Kuulimme myös koskettavan lahjapuheen, silmä taisi kostua siinä kohtaa ainakin meillä vanhemmilla.

Puheiden jälkeen kuusivuotiaat isosiskot karistivat jännityksen kukikkailta olkapäiltä ja lausuivat itse valitsemansa runot. Ansaittujen aplodien jälkeen kilisteltiin vielä kuohuvaa ja siirryttiin sitten kahvipöydän antimien ääreen.

Tarjoilut olivat hurjan onnistuneet ja vähintään riittävät: anopin britakakulla olisi ruokkinut suunnilleen koko taloyhtiön! Oma äitini toi pöytään perinteiset pikkupizzat ja kuivakakun, minä väkersin yllättävänkin onnistuneen kalavoileipäkakkukääretortun (huh) ja kakut vauvan kahdelle muulle nimelle. Saa sanoa pakkomielteeksi, mutta kun ennenkin on juhlissa ollut tarjolla kakku per nimi… Iltatähden tähtikeksejä tekivät niin lapset, mummot kuin esikoisen kummitätikin, yhteistyön tuloksena ne päätyivät kaikkien käänteiden jälkeen pöytään.

Herkuttelupuolessa muuten toimivin kuningasidea oli kattaa lapsille oma pöytä tyttöjen huoneeseen. Siellä he saivat rauhassa sekoilla keskenään eikä kenenkään tarvinnut pelätä puolukkatahroja upouudella sohvalla! Tämä idea täytyy kyllä toteuttaa kaikissa tulevissakin sukukemuissa.

Ensimmäisen kakkukierroksen jälkeen ovikello soi ja saimme seuraavan syyn liikuttua, kun tuttavapiiristä löytynyt laulaja saapui paikalle. Raskausajan loppupuolella kotonamme ahkerasti soinut Samae Koskinen ja Sinä oli helppo valinta nimiäisten tunnuslauluksi. Vauva oli sitä kuunnellut myös livenä, kun babyshowerit päättyivät Samaen yllätyskeikalle.

Sinä olet kevätniityn haurain kukkanen

Sinä olet hienon koneen tärkein palanen

Olet puhdasta voimaa, olet öljy juokseva

Joka pyörittää rattaita.

Jennin esityksen jälkeen lauloimme kaikki yhdessä Lapin äidin kehtolaulun. Sillä on oma äitini tuudittanut minut uneen ja samaa säveltä olen hyräillyt omille lapsilleni. Laulu tuntui myös kovin sopivalta juuri Aiville, jonka nimessä kaikuu pohjoinen voima.

Loppujuhla oli sitten ohjelmankin mukaisesti santsausta ja seurustelua. Aivin odotusaikaa ja ensihetkiä taltioinut vauvakirja oli selailtavana ja jossain kohtaa availimme lahjojakin. Ennen vieraiden lähtöä toteutettiin vielä kaoottista muistuttanut yritys ottaa yhteiskuva koko juhlaväestä. Sen lisäksi kuvauspestin hoitanut appiukko ikuisti meidän perheestä aika ihania otoksia ja taltioi juhlaa muutenkin – omat kädet kun olivat kiinni vähän kaikessa muussa.

Juhlakalu kiersi sylistä syliin väläyttelemässä hymyjä ja simahti vasta perhepotretissa. Vauvan asu ehti jo tuottaa vähän päänvaivaa, kunnes vastaan tuli Metsolan ihana kukkakuosi. Kevätvauvalle sopi kukikas vaatetus ja lopulta koko perhe oli sonnustautunut kukkapaitoihin – itse tosin juhlin yksivärisessä mekossa, mutta kukkavauva kulki sylissä kuin kimppu konsanaan. Kukat näkyivät myös kattauksessa ja sen oikean kimpun meille teki floristiystäväni. Lähetin hänelle kuvan vauvan juhlabodysta ja sain kimpun samalla kuosilla.

Nimijuhlat olivat ihanan onnistuneet, suloiset ja koskettavat, siis sankarinsa näköiset. Jotenkin vasta juhlissa, kauniita sanoja kuunnellessa ja kahden suvun ihmisten ihastellessa uusinta tulokasta se iskeytyi tajuntaan: tässä on meidän tytär, meidän perhe, me. Hän syntyi sittenkin ja nyt hän on tässä, meidän käsivarsilla kasvamassa ja monen tärkeän ihmisen tukemana. Siinä on aihe isoon onneen ja vähintäänkin pieneen juhlaan.

2 Comments

  1. Marja-Liisa Ollila

    17.5.2019 at 6.37

    Ihanat juhlat , huolella suunniteltu. Keväiset terveiset koko perheelle.

  2. Look at an interesting present for win. sannasaarikangas.fi
    http://bit.ly/2KAKpGe

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2019 Sanna Inkeri Saarikangas

Nopea ja turvallinen WordPress — WP-palvelu.fiYlös ↑