Kirjoitin tähän ensin aika paljon tekstiä. Alkuun vähän valitusta nuhasta, köhästä, kuumeesta, kiukuttelusta ja kerhon ylipitkästä joulutauosta, joka tekee kotipäivistä elinkautisen mittaisia. Sitten ajattelin kertoa vähän tämän viikon tapahtumista, ja tajusin, että meillähän on jossain kohtaa ollut vallan mukavaakin. Aika monessa mutkassa on kyllä myös ärsyttänyt.
Päätin kuitenkin olla ihan hiljaa vain, ja julkaista kolmetoista kuvaa, ilman mitään selittelyjä. Se sopinee tähän perjantaihin aika hyvin.
…ja koska tänään on perjantai ja kolmastoista päivä, se viimeinen kuva ei millään suostu latautumaan tähän. No, ei se onneksi kovin kummoinen ollutkaan. Voitte siis kello neljän kuukuvan sijaan tuijotella kaksinkertaisen ajan tuota nyreää naamaa, jonka uusi uuu-ihana villahuivi meinaa saada hymyilemäänkin. Sain jokunen tovi sitten kerrassaan kohtuuttoman löytöpalkkion ryöstetyltä rouvalta, viikko sitten Designtorilla kiedoin hulvattoman hintaisen merinovillahuivin kaulaani, sanoin joo en mä tätä enää ota pois ja lampsin kotiin vähän iloisempana. Jos mikään muu ei lämmitä, niin tämä ainakin!
Vaikka kyllähän nuo muutkin tämän päivän aikana räpsityt muistot ovat lämpöä tulvillaan.
Ystävä, joka kutsuu kotiinsa koristelemaan piparitaloja ja pakkaa viemisiksi vielä kynttilänkin mukaan, niin on teilläkin vähän joulutunnelmaa. Kolmevuotias, joka on ihan käsittämättömän viisas ja ihana. Lastenhuone, jota on ilo järjestellä, ja jossa on jopa ihan hauska hengailla. Joulukalenteri, jonka avaamisesta syntyy suurta riemua (ja jonka luukuista löytyy minimaalisia hahmoja – kenen idea oli se pienin Vilijonkan lapsi, minä vaan kysyn). Edesmenneen ex-anopin piparimuotti, joka on vääntynyt hullunkuriseksi ja tuottaa tätä nykyä pilvi-pipareita – sekä ne päiväuniaikaan poikasen kanssa leivotut piparit, joita kahden kesken keittiössä kuuta tuijotellen mutusteltiin. Dvd-hetki, jolloin ehdin hääriä kodin kauniimmaksi tai ihan vain hengähtää hieman. Kettureppu, jota kantaa niin kovin reipas kerholainen.
Se löystynyt moraali, joka whatsapittaa aamulla ”kauhee tuuli – ette kai mee puistoon – tulkaa meille – ai niin mites ruoka – heh mäkin mietin just heseä…”, sallii perjantailounaaksi hampurilaisateriat ja tarjoilee ranskalaisia myös yksivuotiaalle (ja kiittelee jokseenkin järkeviä lastenateriakylkiäisiä, jotka siis kuvassa näkyvät). Rauha, joka makuuhuoneessani vallitsee – nykyisin myös öisin, ainakin toisinaan. Pieni tytöntyllerö, joka sai päälleen elämänsä ensimmäisen hameen, ja alkoi heti plärätä kirjasta esiin prinsessaa. Lapset, jotka ovat löytäneet itsensä ja toisensa, jotka leikkivät yksin ja yhdessä, jotka nauraa käkättävät omille hölmöille jutuilleen, halaavat ja lakastavat niin hurjasti.
Ja sitten minä, olen minäkin ihan hyvä ilonaihe, kohtalaisen kelvollinen lämmike ja joskus jopa kevyesti kuuma! Ja sitten mulla on toi huivi, se ainakin on hyvä.
Oho, enpäs sitten osannutkaan olla hiljaa tai antaa kuvien kertoa tuhansia sanoja. Nyt otan iltapalaa, hyvää yötä ja parempaa huomista! Minun kalenterissani lukee lauantain kohdalla firman pikkujoulut, en tiedä voiko siitä seurata yhtään mitään hyvää…
Ihanat kuvat, ihana teksti. Höh, kaikki on vaan niin ihanaa 😉
Osaat niin hyvin pukea kaiken sanoiksi ja tunnelmat kuviksi. Ihana O lukee kaikkia kirjoja kuvissa nurinpäin. 🙂 Leppoisaa viikonloppua sinne! 🙂
Höh, pitäis kai tehdä joku inhorealistisempi Räkää, riitaa ja raivoa -postaus ni loppuis tollaset kommentit 😉
Hieno huomio! Näin hän tosiaan lähes aina tekee. Ja saa tietysti karsean raivarin jos kirjan yrittää kääntää oikeinpäin… Kiitos samoin, kivaa viikonloppua!
Teksti täydensi kuvia hauskan letkeästi! Mukavaa joulun odotusta sinne kolmen koplalle! 🙂
Kauhean kauniit kolmetoista – koti, kersat ja kirjoituskin (- sinulta olen oppinut, että on varsin hauskaa kun samassa lauseessa useampi sana alkaa samalla alkukirjaimella, sopivan raflaavaa, mutta ei liian harkittua :)) Ja Sinä ja Huivi, sovitte yhteen! Toivottavasti pikkujoulut menee aivan totaalisen överiksi – firman pikkiin, ninnannunnan!
Oikein Rauhaisan Rentouttavaa Joulun aikaa perheellesi!
Oliko muumijoulukalenterissa ehkä osa eri hahmoja kuin viime vuotisessa?..
Parhaimpia kalenteriostoksia, mitä on tullut tehtyä, se viime vuotinen laivalta.
Nyt mentiin Mars-suklaakalenterilla, josta omastaan kuusivuotias ahmi jo kaikki…=)
Parisienne
Kihisin myös mini-jonkille, eihän meiän pikku nakkisormi ssanu siitä ees ki. 😛
Leppoisaa joulun aikaa perheellenne ja voikaa hyvin! *<:o)