Sanna Inkeri Saarikangas

VIESTINTÄ, VAIKUTTAMINEN, VANHEMMUUS JA VIHREYS

Tag: joulu

Talvista tunnelmaa, tonttuleikkejä ja tungosta: Koiramäen joulu Särkänniemessä

Kaupallinen yhteistyö: Särkänniemen Koiramäki

Innostun kotikaupungin kasvavasta lastenkulttuuritarjonnasta kovasti, mutta usein myös kavahdan isompia yleisötapahtumia. En pidä tungoksesta tai hälinästä, pelkään yhden tai useamman lapsen katoavan ihmismassaan, tiedän että kaikki perheenjäsenet eivät halua osallistua hassunhauskoihin yhteisleikkeihin ja nälässä kiemuroivien lasten kanssa jonottaminen makkaratiskille on vähintäänkin raskasta. Niinpä erilaiset toritapahtumat tai lastenpäivät jäävät yleensä väliin, ja valitsen mieluummin rauhallisempia kulttuurikokemuksia: kirjastoja, museoita, pitkin puistoa levittäytyviä tapahtumia, joissa ei tarvitse käyttää kuulosuojaimia selviytyäkseen.

Tämän disclaimerin jälkeen täytyy kuitenkin todeta, että Tampereella Särkänniemeen avattu Koiramäen eläinpuisto onnistui yllättämään ensimmäisenä kesänä, kun sinne kahden tenavan kanssa tallustelin. Huvipuistohärdellin sijaan se tarjoili rauhallista käyskentelyä, sympaattisia elämyksiä ja pikkulapsen kokoisia kulttuurikokemuksia. Kotona ahkerasti kahlatut Koiramäki-kirjat näkyvät eläinpuistossa monin tavoin, koko puisto on rakennettu Koiramäen mallin mukaan, poluilla käyskenteli vastaan Herra Hakkarainen ja ovien takaa löytyi pieniä palasia historiaa, kuten vanhoja leluja, työvälineitä tai uunin pankolla nukkuva renki. Keskiaikaisen maatilan tyttärenä sydäntä (ja erityisesti lasteni isoäidin sydäntä) lämmittivät myös modernisoidut vanhan ajan puuhat, joita lapset pääsivät kokeilemaan: tytär teki taikahiekasta perinteistä piimäjuustoa, jota olen lapsuudenkodissani syönyt kilotolkulla – ja tulen toivottavasti vielä pitkään syömäänkin.

Tänä talvena satuin osumaan samaan tilaisuuteen Särkänniemen markkinointihenkilön kanssa ja siinä sivussa sain kutsun kokemaan Koiramäen joulua. Liput saapuivat juuri sopivasti joulukalenterin kymmenettä luukkua varten, joten viime viikonloppuna suuntasimme koko porukalla kohti huvipuistoa. Odotin kesiltä tuttua söpöstelykokemusta ja jouluhullaantumiseen sopivaa talvitunnelmaa ja aika pitkälti odotuksiin vastattiinkin.

Koiramäen joulu tarjoaa Kunnaksen kirjojen maailman lisäksi eläinpuiston sekä erilaisia jouluaiheisia pajoja, kuten piparinkoristelua ja kuusenkoristeiden askartelua. Joka päivälle on myös oma ohjelmarunkonsa, johon kuuluu niin tonttuleikkejä kuin tallin eläinten ruokintaa. Paikan päällä voi herkutella riisipuurolla tai kaakaolla ja paistaa omia makkaroita tai vaahtokarkkeja. On narunvetoa ja poniratsastusta, joulupukkikin on paikalla! Kaikkea pientä ja söpöä siis, pienen ihmisen näkökulmasta jopa suuria ihmeellisiä elämyksiä.

Meidän 7- ja 5-vuotiaista lapsista koostuva testiryhmämme lähti innosta hihkuen Koiramäkeen (”vaikka koulussa kaikki sanoo sitä kyllä vaan Särkäksi”). Yksi ihasteli pörröisiä eläimiä, toinen askarteli hartaudella villaenkelin joulukuusta varten ja kolmas olisi halunnut ostaa kaikki kirjat Gunnas Kirjakaupasta. Tytöt olivat hymysuin mukana tonttuleikeissä ja saivat kasvoille piirretyt punaposket ja pisamat, joita ei saanut pestä ennen päiväkotiaamua pois. Kaikki kolme viihtyivät parhaiten puuhapaikoilla: uuniluukun liukumäestä ja Drakkulan linnan temppuradoilta heitä oli vaikea saada poistumaan. Linnan säksättävä äänimaailma ja hoplop-henkinen kakarakakofonia oli itselleni vähän liikaa, joten lasten riekkuessa sisällä päänsä hikeen (kannattaa riisua pipot ja takit ennen linnaan astumista!) hengittelin itse raikasta talvi-ilmaa ulkosalla.

Koiramäki on ollut avoinna joulukuun viikonloppuina, joten vielä tänään ja huomenna sekä välipäivinä ehdit puiston kokea. (Katso tarkemmat aukioloajat täältä.) Suosittelen melkein suuntaamaan Särkkään välipäivinä, jolloin kenties välttyy tungokselta mutta saa vielä imettyä itseensä viimeiset joulutunnelmat tältä vuodelta. Portit avautuvat kello 15 ja kannattaakin olla heti kolmelta paikalla, tekemiseen ja kokemiseen nimittäin kuluu yllättävän monta tuntia. Särkänniemen kannalta positiviinen ongelma eli kävijöiden suuri määrä näkyi meidän visiitillämme: eläinten ruokinta-aikaan talli oli tupaten täynnä, mutta toisaalta lapsi sai silti ojennettua heinää pienelle kilipukille tontun avustuksella, mikä on tietysti aikamoisen ihanaa. Piparipajan ja kahvilakeikan jätimme suosiolla väliin ja suuntasimme herkkulippujemme kanssa kohti Näsinneulaa.

Viime sunnuntain mukavin muisto taisikin jäädä jäätelöhetkestä Näsinneulan huikeassa ravintolassa, jossa kahisevissa toppa-asuissa koohotimme valkoisten pöytäliinojen keskellä. Täydellisellä pelisilmällä varustettu tarjoilija sijoitti meidät kauas romanttisista pariskunnista ja opetti lapsille lautasliinan oikean käytön. Ehkä lapsiin iskostui muutama ajatus ravintolakäyttäytymisestä siinä sivussa (esimerkiksi se, miksi Koiramäen portin tontulta saatuja yllätyslakuja ei saanutkaan syödä ravintolan pöydässä). Pimeässä illassa ihmettelimme ympärillä vaihtuvaa Mansen maisemaa ja ihastelimme kokin loihtimia jäätelöannoksia. Kuopukseni tosin sekoitti puolentusinaa makukomponenttia yhteen, koska niin on palempaa.

Ai niin! Kun astelet Koiramäkeen, muista hakea heti visiitin aluksi kirjakaupasta tonttuovien etsintään tarkoitettu kartta. Pikkuruisten ovien etsiskely oli lapsista hurjan hauskaa. Erityistä ylpeyttä tunsin siinä vaiheessa, kun jo muutaman löytyneen oven perusteella he osasivat päätellä ratkaisuksi muodostuneen sanan. Viisas pääsee vähemmällä ja me pääsimme poistumaan ajoissa kohti iltapäiväkahveja!

Isommalle perheelle Koiramäen keikka ei ole mikään edullisin jouluelämys, joten reissuun kannattaa varata koko iltapäivä ja ilta sekä aimo annos lapsekasta joulumieltä. Ehkä ensi vuodelle tarjolla on myös huokeampi perhelippu? Voisin veikata, että suosion myötä myös puiston aukioloajat hieman pitenevät, jolloin useampi mahtuu rauhassa kokemaan kaikki jouluisat pajat ja puuhat. Käymisen arvoinen Koiramäki ehdottomasti on, sekä kesällä että joulun alla. Ensi kesänä aiotaan muuten ensimmäistä kertaa hullutella Särkänniemessä huvipuiston puolella rannekkeiden voimin ihan koko porukalla – sitä varten tarvitsen ehkä hieman meditointia ja lapsiin kiinnitettävät paikannuslaitteet…

 

Mitä muuta voi kokea Tampereella joulun alla? Katso kaikki vinkit joulukalenteristani, vielä on luukkuja jäljellä!

Joulukalenteri: 24 tamperelaista luukkua

Joulukuu on vihdoin täällä! On siis aika availla joulukalentereiden luukkuja. Itse innostuin kasaamaan ensimmäistä kertaa lapsille yllätyskalenterin, jonka pussukat odottavat malttamattomina (tai siis minä odotan) pieniä uteliaita kurkkijoita. Pikkuruisista paketeista löytyy herkkuja, purkkaa, tarroja, piparimuotteja ja pientä puuhaa – sekä lupauksia yhdessä tehtävistä asioista. Miten kätevää, että viikottaisen kirjastoretkenkin voi kääriä joulun taikaan ja tarjoilla tontun tuomana pienokaisille! Itse hykertelen kalenterin äärellä jopa hälyttävän paljon, mutta olipa sinne viime yön aikana ilmestynyt minunkin nimeäni kantava aattoillan yllätys…

Olohuoneen seinältä löytyvän kalenterin lisäksi halusin askarrella puoluetoveri Jaakko Stenhällin ja unelmabloggaaja Emmi Nuorgamin jalanjäljissä myös kotikaupunkiamme kunnioittavan joulumuistion. Listasin siis joulutunnelmaan sopivia, enemmän tai vähemmän tamperelaisia elämyksiä. Näitä luukkuja voi availla milloin se itselle parhaiten sopii, joitakin jopa moneen kertaan!

24 tamperelaista joulukalenterin luukkua

  1. Tähän ehdotukseen törmäät takuulla kaikissa Tamperetta ja joulua yhdistelevissä esitteissä, ja Tallipihan joulu onkin jokaisen maininnan ansainnut. Jos sympaattinen tunnelma, kaupungin kauneimmat lattelasit ja rapsuttelua rakastavat lampaat eivät riitä, voi Tallipihalla tehdä myös jouluisia ostoksia tai päästää lapset vaikkapa ponin selkään ja ihanan vanhan ajan karusellin kyytiin.
  2. Astetta isommin jouluisia myyntikojuja on tarjolla Keskustorin Joulutorilla. Itse en torilta keksi juuri muuta ostettavaa kuin makeat paahdetut mantelit, mutta suosittelen kevyttä käyskentelyä torimökkien välissä ja kiireetöntä piipahdusta glögiteltassa! Lasten lahjatoiveita on kuuntelemassa ihka oikea Joulupukkikin.
  3. Puuttuuko lapselta pikkujoulumekko, etsitkö itsellesi Uhanan pisarakorvakoruja sunnuntai-iltana? Suuntaa Sokokselle. Kakkoskerroksen Kuopus on oma vakio-ostospaikkani vähän paremmille lastenvaatteille ja kolmosesta löytyy pienen pop-upin verran paikallisten suunnittelijoiden asuja ja asusteita. Bonuksena: yläkerran ravintolaan kehtaa mennä äänekkäämmänkin lapsen kanssa.
  4. Kaipaatko torihälinän ja kaupallisten karkeloiden vastapainoksi hetken hiljentymistä sivistyksen keskellä? Ikiaikainen suosikki-instituutioni kirjasto on luonnollisesti oiva käyntikohde myös joulun alla. Tampereella kannattaa suunnata remontin alta täyteen loistoonsa puhjenneeseen Metso-pääkirjastoon, josta löytyy lukemisen lisäksi paljon muutakin lainattavaa ja kokemista kaikenikäisille. Joulukuun neljäntenä siellä esimerkiksi esiintyy Pekko Käppi.
  5. Itsenäisyyspäivän aattona kaikkia kehotetaan viettämään sinivalkoinen kahvihetki kello 14. Kaikilla tämä ei toteudu työpaikalla, joten kerää vaikka naapuruston kotiäidit yhteen ja suuntaa yhteen Tampereen makoisista kahviloista. Omien kotikulmieni suosikeista mainittakoon Puustin kanelipullat, Mimosan vihikset ja Aamuruskon vegaaniset mustikkamunkit, joita ei turhaan ole mainittu kaikissa muissakin joulukalentereissa.
    (Omalla kohdallani mustikkamunkkeihin liittyy myös lämmin muisto: tapanani oli käydä esikoisen vauva-aikaan tanssitunnin jälkeen kahvittelemassa uuden äiti-vauva-ystäväparin kanssa, ja suuntasimme usein Aamuruskoon. Maidottoman ja munattoman imetysdieetin vuoksi herkuttelu oli astetta haastavampaa, mutta Tammelan helmi ei pettänyt koskaan. Latte soijamaidolla, toiveiden mukaan täytetty sämpylä ja ihanan mehukas mustikkamunkki saavat edelleen lähes liikuttumaan.)
  6. Itsenäisyyspäivänä juhlitaan 100-vuotiasta Suomea näyttävästi myös Tampereella. Kansanjuhla Frenckellinaukiolla ilotulituksineen alkaa kello 16.45 ja kohtiin ehtii tietenkin sopivasti katsomaan Linnan juhlia. Kotisohvalle voi asettua ykköset päällä ja tarjoilla perheille hienostuneita sapaksia – tai sitten ihan vaan ihailla juhlatunnelmaa sipsikupin äärellä.
  7. Saitko itsenäisyyden ansiosta ylimääräisen vapaapäivän? Arkivapaan lounasvaihtoehdoista yksi lapsiystävällisimmistä on sushibuffet, josta löytyy jokaiselle jotakin (ja minulle tarpeeksi sushia). Perheen nirsoinkin viihtyy riisiä tikuilla tökkien ja friteerattua kanaa natustaen. Määrä korvaa buffetissa laadun, ja sushibuffia löytyy Tampereeltakin jo lukuisia.
  8. Vuoden viimeinen mahdollisuus päästä seuraamaan Ylen Perjantai-ohjelmaa liveyleisössä. Tunnelmallinen TTT-klubi on myös oiva keikkapaikka ja Riesling-lasillinen sopii nautittavaksi ystävän tai kumppanin kanssa erinomaisesti.
  9. Varustevapaa ulkoiluvaihtoehto: iltakävely Kaupin metsän valaistuilla poluilla. Oiva mahdollisuus myös taskulamppuhippaan.
  10. Räntää, kylmää, pimeää, märkää? Vaihda kolme ensimmäistä kirkkaisiin valoihin, saunan lämpöön ja ilakoiviin lapsiin: sunnuntain aktiviteetiksi sopii uimahallireissu. Paikallisvinkit: Pyynikillä varo tulikuumia saunanlauteita, Kalevassa ihmettele raitiotien rakentumista ja uimahallin kylkeen kaivettavaa mauimalaa. Pian (tai ainakin joskus) ne molemmat ovat täällä!
  11. Maanantaina ei tarvitse kyetä muuhun kuin italianpatapussin aukaisuun ja Pikku kakkosen katseluun. Jätä pyykit huomiselle ja joulusiivous seuraavaan elämään, kahmaise itsellesi kourallinen suklaata. Ei tässä pimeydessä kukaan tahroja, villakoiria tai vyötärönympäryksiä erota kuitenkaan.
  12. Valoa pimeään löydät kulkemalla Hämeenkatua iltakävelyllä päästä päähän. Pysähdy ihmettelemään Tammerkosken uusia valoja, bongaile valotaideteoksia talojen seinistä ja haahuile romanttisesti Hämeenpuistossa, jonka puita koristavat kymmenet valopallot.
  13. Vai kiirehditkö aamuruuhkassa kaupungin läpi kohti tarhanporttia? Pimeään arkiaamuun ja mustaan maisemaan saa vaihtelua tuijottamalla hetken Stockmannin jouluikkunaa. Toimii mainiosti kotiovella mouruamisen aloittaneeseen päiväkotilaiseen (ja vastapäisestä kahvilasta saa huokean hintaisen aamulatten, jolla kevenee omakin mieli).
  14. Vai olisiko sittenkin satanut jo lunta? Meidän pulkkailijat ja pyllymäkikotkat suuntaavat Sorsapuistoon tai Saukonpuistoon, jossa saa hyvällä kelillä huimat vauhdit. Klassikkomäki löytyy puolestaan Pyynikiltä – pulkkailussa uupuneet ipanat voikin sitten vetää harjun päälle munkkitornille.
  15. Lunta tai ei, luistelumahdollisuus löytyy kaupungista vaikka väkisin. Koulukadun kentälle emme ole vielä eksyneet, mutta kaverit kehuvat sitä kovasti. Oma lähijäämme löytyy (toivottavasti pian) Sorsapuiston kentältä, varmaankin viimevuotiseen tapaan paikan päällä on myös lainattavia kelkkoja luistelua opetteleville. Ne luistimet! Jos kirppiskäynnit eivät tuota tulosta, käytettyjä luistimia kannattaa etsiä Kiekkobussista, joka löytyy nykyään Kalevan Prisman luota. Itse ostin myymälän asiantuntevan apurin opastuksella viime talvena luistimet sekä itselleni että lapsille, hintaa tuli yhteensä kolmisen kymppiä. Tarjolla on siis myös lasten- ja kaunoluistimia!
  16. Särkänniemessä avautui joulukuun viikonlopuiksi Koiramäen Joulu. Söpöjen eläinten lisäksi paikalla on monenmoista jouluista puuhaa pienokaisille ja klassikkokirjoista tuttuja hahmoja. Meidätkin kutsuttiin Koiramäkeen, ja koska kesäisiltä reissuilta ei lapsia ole meinannut saada mäeltä pois, tartuimme tarjoukseen.
  17. Joko samalla reissulla tai seuraavalla kannattaa poiketa Sara Hildénin taidemuseossa. Robert Longon hiilipiirrokset ovat vielä minulta näkemättä, tätä kohdetta toivon mahtuvaksi siis lähinnä omaan kalenteriini. Lapsetkin ovat kyllä viihtyneet taidemuseossa edelliskerroilla, nyt houkuttimena toimii myös museon pihapiirin valoteos Nature of Light.
  18. Täyteläisen viikonlopun jälkeen saattaisi olla paikkansa treffi-illalle? Järjestä lastenvahti ja varaa liput näytökseen Niagarasta, joka on ketjukinoa paitsi sympaattisempi, myös miellyttävämpi esimerkiksi herkille korville tai popcornin hajua pelkääville. Jos Tuntemattoman sotilaan kolmas tunti on vähän liikaa arki-illalle, kokeile vaikkapa kepeää vauvarealismia Yösyötön malliin.
  19. Museoon! Tampereella tarjontaa on niin paljon, että Museokortin hankinta saattaa kannattaa pelkän Manse-visiitin vuoksi. Takuuvarma kohde on Vapriikki, jossa saman katon alta löytyy jokaiselle sopiva museokohde. Nukkekekkerit viihdyttävät pienempiä ja Pelimuseo (myös meitä) isompia leikkijöitä. Luonnontieteellinen museo on sopivankokoinen elämys myös taaperolle ja ravintolan puolella saa ruokittua koko perheen varsin kohtuuhintaisesti. Huom! Perjantaisin kello 15-18 Vapriikkiin on ilmainen sisäänpäsy!
  20. Toki on mainittava myös uudenkiehtova Muumimuseo Tampere-talossa. Itse olen käynyt museossa vain esikoisen kaverisynttäreillä, jolloin keskityin muumien ihmettelyn sijaan lähinnä laskemaan päälukua, ettei yksikään eskarilainen katoaisi Yksinäisille vuorille. Niinpä muumimainen museoelämys on meilläkin joulukalenterin luukun takana!
  21. Joululauluja saunassa? Only in Tampere. Kauneimmat joululaulut kajahtavat perinteisesti kirkoissa halki pitäjän, mutta myös eksoottisimmissa paikoissa, kuten pubeissa. Torstaina 21. päivä voi yhteislaulun hurmokseen päästä Rajaportin saunassa, joka on ilman musisointiakin käymisen arvoinen, suorastaan maaginen löylyelämys.
  22. Tarhakausi alkaa olla taputeltu ja koululaisen lukukausi lusittu. On aika kehaista itseään selviytymisestä ja onnitella lastakin mainiosta saavutuksesta. Ai niin, sille hoitajalle tai opettajallekin olisi kiva joku muistaminen antaa… Jos olet kaltaiseni, etkä muista-ehdi-jaksa askarrella jotakin ihmeellisen uniikkia, luota vanhaan kunnon lähikauppaan. Kahvilla, suklaalla ja punkkupullolla ei voi mennä pahasti pieleen. Nakita lapsi kortintekoon ja ojenna arvostuksesi nätissä kassissa ja avot, taas kehtaa loppiaisen jälkeen unohdella kurahousuja, lupalappuja, Helmi-viestejä tai valokuvausaikoja.
  23. Aatonaattona kutsumme kotiimme ystäviä glögille. Aamuun kuuluu siis pyörähdys juustotiskillä ja mantelilaarilla sekä graavilohi- ja sillileipien askartelua. Kauppahallin legendaariseen kalajonoon en ole vielä jouluna joutunut, vaan graavilohikuljetuksesta on kaikki nämä vuodet ystävällisesti huolehtinut entinen puoliso. Jos tällaista palvelua ei ole tarjoilla, suosittelen hallin tarjontaa silti: Nygrenin joulukaloille ei löydy voittanutta, ja sitä tuskastuttavaa jonotusnumeroakin voi vahdata moternisti kahvikupin äärellä YouTubessa!
  24. Kaikille jouluaatto ei ole riemukas, rauhaisa tai läheisillä kuorrutettu valon juhla. Itse kipuilen ensimmäisen lapsettoman jouluni kanssa, mutta päätin kanavoida tyhjän aattoni ja vapaat käteni johonkin hyvään. SPR järjestää kaikille avoimen aattokahvilan Sampolan kirjastossa, minäkin aion olla mukana tekemässä sitä mahdolliseksi. Aattokahvila on avoinna kello 12-19 ja kirjastokin on tuolloin auki. Tervetuloa!

 

Mitä sinun joulukalenteristasi löytyy? Toivottavasti ainakin ihanaa joulunodotusta!

Jollei jouluna ole lasta, voiko joulupukki tullakaan

Vietän tänä vuonna ensimmäistä kertaa joulun ilman lapsiani. Aattoon on vielä viisi viikkoa, mutta olen ehtinyt tätä lastenvalvojan papereissa määriteltyä tasapuolisuuden tavoitetta murehtia ja märehtiä jo moneen kertaan. Se tuntuu kummalta, katkeralta, kurjalta.

En koskaan ole ollut sellainen pomeranssinkuorentuoksuinen jouluihminen, joka vaihtaa verhot ensimmäisenä adventtina ja luukuttaa joululauluja tonttulakki päässään. En liiemmin välitä laatikkoruoista eikä joulun hengellinenkään sanoma kosketa omaa uskonnotonta tonttiani. Tapanani ei ole stressata joulusta, vaan napsin juhlatunnelmasta parhaat palat: torttujen teko on ihanan helppoa, joulusuklaat paranevat vuosi vuodelta, lahjakirjojen valinta kirjakaupassa on aina yhtä kutkuttavaa. Olen minä joskus piparitaikinaakin keitellyt.

Lapset ovat vuosi vuodelta koko ajan enemmän tohkeissaan joulusta, ja niinpä tuo valon juhlan taika on tarttunut itseenikin. Vaikkei joulua meillä mitenkään suurieleisesti ole vietettykään, on joulupuuron mantelista, taloyhtiön saunatunnelmasta, ikioman kuusen koristelusta ja aattoillan graavilohileivistä kehittynyt oman kolmikkoni jouluperinteiden kudelma. Lahjojen merkitys on myös pikkuhiljaa pesiytynyt jälkikasvun mieliin ja viimein olemme mukana siinä kollektiivisessa perheskenessä, jossa postiluukusta kolahtavia lelulehtiä luetaan hartaudella ja himokkaasti.

Minun jouluni on ollut pieni ja rauhaisa, omannäköisensä. Viime jouluna kierrokset oli käännetty aivan uudelle tasolle, kun muutimme uuteen kotiin ja aloitimme uusperhearjen noin kolme sekuntia ennen joulua. Viisihenkisen laumamme joulu oli tunteikas, äänekäs ja eri perinteitä yhteentörmäyttävä. Koristeita kaiveltiin muuttolaatikoista ja kuusen ympärillä setvittiin yksi jos toinenkin riidanhelske. Silti tuohonkin jouluun mahtuivat puurot, saunat, kuuset ja lohileivät, pienet rauhalliset ja rakkaudentäyteiset hetket.

Tänä vuonna lapset juhlivat joulua toisissa kodeissaan. Meidän pirttimme on aattona hipihiljainen. Mies paiskii pyhät töissä, minä todennäköisesti parkkeeraan itseni sohvalle lahjakirjan ja konvehtirasian väliin ja koitan olla itkemättä. Yllätin nimittäin itsenikin sillä, miten surulliseksi tämä lapseton joulu mieleni vetää, enkä ole osannut kaikkia kyyneleitä pidätellä. Koitin kaivella sisuksistani syytä siihen, miksi kaltaiseni arkieläjä menee vaikeaksi, kun yhden juhlapyhän perinteet katkeavat. Kun en edes ole mikään jouluihminen.

Jos istuisin terapeutin pehmeässä tuolissa, sopertaisin varmasti jonkinlaista alkusyytä tälle jouluhaikeudelle. Ehkä jouluaattoon oli ehtinyt viidessä vuodessa kiteytyä kaikki se selviytyminen, pärjääminen, onnistuminen ja pienestä iloitseminen, jota kohti eron jälkeen pyristelin. Omissa joulumuistoissani kirkkaimpina ovat ne aatot, jotka vietin kolmistaan lasteni kanssa: kuinka pienellä panostuksella, ihanien läheisten avustuksella ja uusia perinteitä kasaan kaapimalla sain tehtyä sellaisen joulun, jossa lapset loistivat onnellisina enkä itsekään ollut pelkästään yksinäinen. Vanhoja joulukirjoituksia kaivamalla löytyvät myös ne kuvat, joissa näkyvät ystävän meille kasaama piparkakkutalo tai paketoimat pikkulahjat (”jotta olisi vähän enemmän avattavaa lapsille”). Kuvat, joissa yksivuotias koettaa käsittää mistä lahjatouhussa oikein on kyse ja isoveli ilakoi pakettimeren keskellä. Muistot, joiden paikkaa oman elämän konvehtirasiassa ei aina ihan täysillä osaa arvostaakaan.

Ja kyllä, joulumuistossa omalla ananaskonvehdin arvoisella paikallaan on myös se joulu viiden vuoden takaa, jolloin minä vielä luulin eläväni ydinperheessä. Se joulu, joka tuntuu huijaukselta, jonka muistot tahdon korvata aivan toisenlaisilla, joka vielä vuosien jälkeenkin nostaa rumaa päätään ja pilkistelee humalaisen pukin parran alta.

Reipas puoleni käskee ryhdistäytymään, jättämään turhat tunteilut sivuun ja toteamaan, että se jouluhan on vain yksi päivä vuodessa. Ja voihan sitä juhlistaa muulloinkin kuin aattona! Usein joulussa parasta onkin kaikki sitä ennakoiva oheistekeminen: pipareiden leipominen yhtenä viikonloppuna, Tallipihan tunnelman tutkiskelu toisena, joulukoristeiden esiinkaivaminen kolmantena… Koska emme myöskään halua lapsille kahta kalenteriin ängettyä aattoiltaa, päätimme kehitellä tähän jouluun jotain aivan uutta. Ehkä joulusaunassa voi käydä vaikka uimahallissa, kenties kaveriperheiden kutsuminen aatonaattoglögille muuttuu uudeksi, iloiseksi perinteeksi? Ihan vielä ei ole selvillä, missä välissä se suurin ja mahtavin jouluoperaatio eli lahjojen avaaminen suoritetaan, mutta omalla traditiolistallani kulttimaineeseen nousseen kirjakauppareissun suoritin jo eilen.

Hankin myös ensimmäistä kertaa lapsille joulukalenterin, johon aion piilottaa pieniä yllätyksiä joulukuun päiville. Yhdestä luukusta löytyköön kiitollisuus ja ilo, kyllä minäkin ne vielä sisuksistani esiin kaivan.

© 2018 Sanna Inkeri Saarikangas

Nopea ja turvallinen WordPress — WP-palvelu.fiYlös ↑