Sanna Inkeri Saarikangas

VIESTINTÄ, VAIKUTTAMINEN, VANHEMMUUS JA VIHREYS

Tag: tampere

Joulukalenteri: 24 tamperelaista luukkua

Joulukuu on vihdoin täällä! On siis aika availla joulukalentereiden luukkuja. Itse innostuin kasaamaan ensimmäistä kertaa lapsille yllätyskalenterin, jonka pussukat odottavat malttamattomina (tai siis minä odotan) pieniä uteliaita kurkkijoita. Pikkuruisista paketeista löytyy herkkuja, purkkaa, tarroja, piparimuotteja ja pientä puuhaa – sekä lupauksia yhdessä tehtävistä asioista. Miten kätevää, että viikottaisen kirjastoretkenkin voi kääriä joulun taikaan ja tarjoilla tontun tuomana pienokaisille! Itse hykertelen kalenterin äärellä jopa hälyttävän paljon, mutta olipa sinne viime yön aikana ilmestynyt minunkin nimeäni kantava aattoillan yllätys…

Olohuoneen seinältä löytyvän kalenterin lisäksi halusin askarrella puoluetoveri Jaakko Stenhällin ja unelmabloggaaja Emmi Nuorgamin jalanjäljissä myös kotikaupunkiamme kunnioittavan joulumuistion. Listasin siis joulutunnelmaan sopivia, enemmän tai vähemmän tamperelaisia elämyksiä. Näitä luukkuja voi availla milloin se itselle parhaiten sopii, joitakin jopa moneen kertaan!

24 tamperelaista joulukalenterin luukkua

  1. Tähän ehdotukseen törmäät takuulla kaikissa Tamperetta ja joulua yhdistelevissä esitteissä, ja Tallipihan joulu onkin jokaisen maininnan ansainnut. Jos sympaattinen tunnelma, kaupungin kauneimmat lattelasit ja rapsuttelua rakastavat lampaat eivät riitä, voi Tallipihalla tehdä myös jouluisia ostoksia tai päästää lapset vaikkapa ponin selkään ja ihanan vanhan ajan karusellin kyytiin.
  2. Astetta isommin jouluisia myyntikojuja on tarjolla Keskustorin Joulutorilla. Itse en torilta keksi juuri muuta ostettavaa kuin makeat paahdetut mantelit, mutta suosittelen kevyttä käyskentelyä torimökkien välissä ja kiireetöntä piipahdusta glögiteltassa! Lasten lahjatoiveita on kuuntelemassa ihka oikea Joulupukkikin.
  3. Puuttuuko lapselta pikkujoulumekko, etsitkö itsellesi Uhanan pisarakorvakoruja sunnuntai-iltana? Suuntaa Sokokselle. Kakkoskerroksen Kuopus on oma vakio-ostospaikkani vähän paremmille lastenvaatteille ja kolmosesta löytyy pienen pop-upin verran paikallisten suunnittelijoiden asuja ja asusteita. Bonuksena: yläkerran ravintolaan kehtaa mennä äänekkäämmänkin lapsen kanssa.
  4. Kaipaatko torihälinän ja kaupallisten karkeloiden vastapainoksi hetken hiljentymistä sivistyksen keskellä? Ikiaikainen suosikki-instituutioni kirjasto on luonnollisesti oiva käyntikohde myös joulun alla. Tampereella kannattaa suunnata remontin alta täyteen loistoonsa puhjenneeseen Metso-pääkirjastoon, josta löytyy lukemisen lisäksi paljon muutakin lainattavaa ja kokemista kaikenikäisille. Joulukuun neljäntenä siellä esimerkiksi esiintyy Pekko Käppi.
  5. Itsenäisyyspäivän aattona kaikkia kehotetaan viettämään sinivalkoinen kahvihetki kello 14. Kaikilla tämä ei toteudu työpaikalla, joten kerää vaikka naapuruston kotiäidit yhteen ja suuntaa yhteen Tampereen makoisista kahviloista. Omien kotikulmieni suosikeista mainittakoon Puustin kanelipullat, Mimosan vihikset ja Aamuruskon vegaaniset mustikkamunkit, joita ei turhaan ole mainittu kaikissa muissakin joulukalentereissa.
    (Omalla kohdallani mustikkamunkkeihin liittyy myös lämmin muisto: tapanani oli käydä esikoisen vauva-aikaan tanssitunnin jälkeen kahvittelemassa uuden äiti-vauva-ystäväparin kanssa, ja suuntasimme usein Aamuruskoon. Maidottoman ja munattoman imetysdieetin vuoksi herkuttelu oli astetta haastavampaa, mutta Tammelan helmi ei pettänyt koskaan. Latte soijamaidolla, toiveiden mukaan täytetty sämpylä ja ihanan mehukas mustikkamunkki saavat edelleen lähes liikuttumaan.)
  6. Itsenäisyyspäivänä juhlitaan 100-vuotiasta Suomea näyttävästi myös Tampereella. Kansanjuhla Frenckellinaukiolla ilotulituksineen alkaa kello 16.45 ja kohtiin ehtii tietenkin sopivasti katsomaan Linnan juhlia. Kotisohvalle voi asettua ykköset päällä ja tarjoilla perheille hienostuneita sapaksia – tai sitten ihan vaan ihailla juhlatunnelmaa sipsikupin äärellä.
  7. Saitko itsenäisyyden ansiosta ylimääräisen vapaapäivän? Arkivapaan lounasvaihtoehdoista yksi lapsiystävällisimmistä on sushibuffet, josta löytyy jokaiselle jotakin (ja minulle tarpeeksi sushia). Perheen nirsoinkin viihtyy riisiä tikuilla tökkien ja friteerattua kanaa natustaen. Määrä korvaa buffetissa laadun, ja sushibuffia löytyy Tampereeltakin jo lukuisia.
  8. Vuoden viimeinen mahdollisuus päästä seuraamaan Ylen Perjantai-ohjelmaa liveyleisössä. Tunnelmallinen TTT-klubi on myös oiva keikkapaikka ja Riesling-lasillinen sopii nautittavaksi ystävän tai kumppanin kanssa erinomaisesti.
  9. Varustevapaa ulkoiluvaihtoehto: iltakävely Kaupin metsän valaistuilla poluilla. Oiva mahdollisuus myös taskulamppuhippaan.
  10. Räntää, kylmää, pimeää, märkää? Vaihda kolme ensimmäistä kirkkaisiin valoihin, saunan lämpöön ja ilakoiviin lapsiin: sunnuntain aktiviteetiksi sopii uimahallireissu. Paikallisvinkit: Pyynikillä varo tulikuumia saunanlauteita, Kalevassa ihmettele raitiotien rakentumista ja uimahallin kylkeen kaivettavaa mauimalaa. Pian (tai ainakin joskus) ne molemmat ovat täällä!
  11. Maanantaina ei tarvitse kyetä muuhun kuin italianpatapussin aukaisuun ja Pikku kakkosen katseluun. Jätä pyykit huomiselle ja joulusiivous seuraavaan elämään, kahmaise itsellesi kourallinen suklaata. Ei tässä pimeydessä kukaan tahroja, villakoiria tai vyötärönympäryksiä erota kuitenkaan.
  12. Valoa pimeään löydät kulkemalla Hämeenkatua iltakävelyllä päästä päähän. Pysähdy ihmettelemään Tammerkosken uusia valoja, bongaile valotaideteoksia talojen seinistä ja haahuile romanttisesti Hämeenpuistossa, jonka puita koristavat kymmenet valopallot.
  13. Vai kiirehditkö aamuruuhkassa kaupungin läpi kohti tarhanporttia? Pimeään arkiaamuun ja mustaan maisemaan saa vaihtelua tuijottamalla hetken Stockmannin jouluikkunaa. Toimii mainiosti kotiovella mouruamisen aloittaneeseen päiväkotilaiseen (ja vastapäisestä kahvilasta saa huokean hintaisen aamulatten, jolla kevenee omakin mieli).
  14. Vai olisiko sittenkin satanut jo lunta? Meidän pulkkailijat ja pyllymäkikotkat suuntaavat Sorsapuistoon tai Saukonpuistoon, jossa saa hyvällä kelillä huimat vauhdit. Klassikkomäki löytyy puolestaan Pyynikiltä – pulkkailussa uupuneet ipanat voikin sitten vetää harjun päälle munkkitornille.
  15. Lunta tai ei, luistelumahdollisuus löytyy kaupungista vaikka väkisin. Koulukadun kentälle emme ole vielä eksyneet, mutta kaverit kehuvat sitä kovasti. Oma lähijäämme löytyy (toivottavasti pian) Sorsapuiston kentältä, varmaankin viimevuotiseen tapaan paikan päällä on myös lainattavia kelkkoja luistelua opetteleville. Ne luistimet! Jos kirppiskäynnit eivät tuota tulosta, käytettyjä luistimia kannattaa etsiä Kiekkobussista, joka löytyy nykyään Kalevan Prisman luota. Itse ostin myymälän asiantuntevan apurin opastuksella viime talvena luistimet sekä itselleni että lapsille, hintaa tuli yhteensä kolmisen kymppiä. Tarjolla on siis myös lasten- ja kaunoluistimia!
  16. Särkänniemessä avautui joulukuun viikonlopuiksi Koiramäen Joulu. Söpöjen eläinten lisäksi paikalla on monenmoista jouluista puuhaa pienokaisille ja klassikkokirjoista tuttuja hahmoja. Meidätkin kutsuttiin Koiramäkeen, ja koska kesäisiltä reissuilta ei lapsia ole meinannut saada mäeltä pois, tartuimme tarjoukseen.
  17. Joko samalla reissulla tai seuraavalla kannattaa poiketa Sara Hildénin taidemuseossa. Robert Longon hiilipiirrokset ovat vielä minulta näkemättä, tätä kohdetta toivon mahtuvaksi siis lähinnä omaan kalenteriini. Lapsetkin ovat kyllä viihtyneet taidemuseossa edelliskerroilla, nyt houkuttimena toimii myös museon pihapiirin valoteos Nature of Light.
  18. Täyteläisen viikonlopun jälkeen saattaisi olla paikkansa treffi-illalle? Järjestä lastenvahti ja varaa liput näytökseen Niagarasta, joka on ketjukinoa paitsi sympaattisempi, myös miellyttävämpi esimerkiksi herkille korville tai popcornin hajua pelkääville. Jos Tuntemattoman sotilaan kolmas tunti on vähän liikaa arki-illalle, kokeile vaikkapa kepeää vauvarealismia Yösyötön malliin.
  19. Museoon! Tampereella tarjontaa on niin paljon, että Museokortin hankinta saattaa kannattaa pelkän Manse-visiitin vuoksi. Takuuvarma kohde on Vapriikki, jossa saman katon alta löytyy jokaiselle sopiva museokohde. Nukkekekkerit viihdyttävät pienempiä ja Pelimuseo (myös meitä) isompia leikkijöitä. Luonnontieteellinen museo on sopivankokoinen elämys myös taaperolle ja ravintolan puolella saa ruokittua koko perheen varsin kohtuuhintaisesti. Huom! Perjantaisin kello 15-18 Vapriikkiin on ilmainen sisäänpäsy!
  20. Toki on mainittava myös uudenkiehtova Muumimuseo Tampere-talossa. Itse olen käynyt museossa vain esikoisen kaverisynttäreillä, jolloin keskityin muumien ihmettelyn sijaan lähinnä laskemaan päälukua, ettei yksikään eskarilainen katoaisi Yksinäisille vuorille. Niinpä muumimainen museoelämys on meilläkin joulukalenterin luukun takana!
  21. Joululauluja saunassa? Only in Tampere. Kauneimmat joululaulut kajahtavat perinteisesti kirkoissa halki pitäjän, mutta myös eksoottisimmissa paikoissa, kuten pubeissa. Torstaina 21. päivä voi yhteislaulun hurmokseen päästä Rajaportin saunassa, joka on ilman musisointiakin käymisen arvoinen, suorastaan maaginen löylyelämys.
  22. Tarhakausi alkaa olla taputeltu ja koululaisen lukukausi lusittu. On aika kehaista itseään selviytymisestä ja onnitella lastakin mainiosta saavutuksesta. Ai niin, sille hoitajalle tai opettajallekin olisi kiva joku muistaminen antaa… Jos olet kaltaiseni, etkä muista-ehdi-jaksa askarrella jotakin ihmeellisen uniikkia, luota vanhaan kunnon lähikauppaan. Kahvilla, suklaalla ja punkkupullolla ei voi mennä pahasti pieleen. Nakita lapsi kortintekoon ja ojenna arvostuksesi nätissä kassissa ja avot, taas kehtaa loppiaisen jälkeen unohdella kurahousuja, lupalappuja, Helmi-viestejä tai valokuvausaikoja.
  23. Aatonaattona kutsumme kotiimme ystäviä glögille. Aamuun kuuluu siis pyörähdys juustotiskillä ja mantelilaarilla sekä graavilohi- ja sillileipien askartelua. Kauppahallin legendaariseen kalajonoon en ole vielä jouluna joutunut, vaan graavilohikuljetuksesta on kaikki nämä vuodet ystävällisesti huolehtinut entinen puoliso. Jos tällaista palvelua ei ole tarjoilla, suosittelen hallin tarjontaa silti: Nygrenin joulukaloille ei löydy voittanutta, ja sitä tuskastuttavaa jonotusnumeroakin voi vahdata moternisti kahvikupin äärellä YouTubessa!
  24. Kaikille jouluaatto ei ole riemukas, rauhaisa tai läheisillä kuorrutettu valon juhla. Itse kipuilen ensimmäisen lapsettoman jouluni kanssa, mutta päätin kanavoida tyhjän aattoni ja vapaat käteni johonkin hyvään. SPR järjestää kaikille avoimen aattokahvilan Sampolan kirjastossa, minäkin aion olla mukana tekemässä sitä mahdolliseksi. Aattokahvila on avoinna kello 12-19 ja kirjastokin on tuolloin auki. Tervetuloa!

 

Mitä sinun joulukalenteristasi löytyy? Toivottavasti ainakin ihanaa joulunodotusta!

”Sitten kun minä olen kahleksan, saan mennä ratikalla kouluun!”

Tampereen keskustan tuntumasta ei taida löytyä ketään, joka ei olisi edes hitusen häiriintynyt ratikkatyömaasta. Oma kotini on Tammelassa, aivan tulevan ratikkareitin vieressä, joten raitiotien rakentaminen ei ole jäänyt huomaamatta. Miltä maistuu lapsiperheen arki aivan työmaan tuntumassa?

Olen ollut Tampereelle rakennettavan ratikan kannattaja jo pitkään ja tuuletin voitokkaana, kun valtuusto vihdoin näytti uudelle kulkupelille vihreää valoa. Täytyy silti tunnustaa, että kevyt kylmä hiki kipusi otsalle, kun projektin mittasuhteet iskeytyivät vasten omaa arkea: muutimme Tammelaan vuodenvaihteessa ja hetikohta muuton jälkeen alkoivat valtavat koneet ryskätä kotikadulla. Sitten aamiaispöytään lyötiin Aamulehti, jonka etusivulla puhuttiin neljän vuoden mittaisesta rakennusprojektista. Neljä vuotta työmaan keskellä?!

Onneksi ratikkatiedotus on muistuttanut, ettei yhtä pysäkkiä ja raiteenpätkää hinkata ihan koko aikaa, vaan työ tehdään vaiheittain aina tietyissä kohteissa kerrallaan.

Vedet katki, puut poikki, hymy huulilla

Kun astun kotoa kadulle, saan aina uusimman katsauksen ratikan etenemiseen. Mikä vaihe onkaan menossa, se kyllä näkyy ja kuuluu. Pitääkö väistää kaivuria, onko lähikauppaan kiertotie, mitä reittiä pääsee kirjastoon?

Toisinaan ajankohtaiset asiat tulevat vastaan jo kotiovella, johon on teipattu tiedotteita työmaan tapahtumista. Vesikatkoksiin ja muihin arjen haasteisiin onkin voinut varautua toimivan viestinnän ansiosta. Maisemaa muuttanut kadunvarren puiden kaataminen tuntui toki karulta, mutta uusien istutuskin on jo tiedossa. Työmaan meteli ei ole liiemmin häirinnyt päiväkahveja tai yöunia, mutta eipä meillä toki muutenkaan kovin myöhään nukuttaisi.

Uusi uljas liikkumismuoto konkretisoitui, kun lähistölle tuotiin ensimmäiset kiskonpätkät. Uutuuttaan hohtavia raiteita on ihasteltu yhdessä lasten kanssa, jotka ennakkoluulottomina kilvan ylistävät ihmeellistä ratikkaa. Itselleni kiskot symboloivat ennen muuta kaupungin kehitystä ja eteenpäin kulkemista.

Keskustorilla juhlittu Ratikkapäivä puolestaan muistutti siitä, että vastustuksesta ja kritiikistä huolimatta nyt ollaan tekemässä jotain isoa ja iloista. Helsingin lainavaunussa käyskennelleet tamperelaiset tuntuivat myhäilevän mielessään: kohta mekin ajellaan tämmöisellä. Omat lapset luonnollisesti kiistelivät jo etukäteen kovaäänisesti siitä, kuka saa ratikassa painaa stop-nappia ensimmäisenä.

Mihin se bussi tänään tulee?

Ratikkatyömaan näkyvin osuus ovat muuttuneet liikennejärjestelyt, jotka koskettavat myös kaltaistamme autotonta perhettä. Milloin on kadulla käytössä vain yksi kaista, milloin pyörätie ohjattu totutusta aivan toiseen suuntaan.

Jokainen pikkulapsiperheen vanhempi osannee samastua tilanteeseen, jossa Ryhmä Haun mukaan aikataulutetut aamurutiinit kosahtavat siihen, että päiväkotibussin pysäkki on siirtynyt yön aikana kolmekymmentä metriä kauemmas. Eräänäkin alkukesän viikkona myöhästyimme päiväkodin puurolta joka ikisenä aamuna ratikkatyömaan takia. Onneksi tarhan tädit osaavat pitää vellin lämpimänä myös meille myöhäisille, eikä kenelläkään voi olla niin kiire ettäkö muutama minuutti kaataisi koko kamelin.

Kaikille liikenneruuhkissa tuskaileville toivon nelivuotiaan kuopukseni positiivista yleisvirettä ja kadehdittavaa zen-asennetta: kun itse puhisin jälleen kerran pykälän kauemmas siirtynyttä pysäkkiä ja ohiajanutta bussia, hän tuijotti lumoutuneena työmaan jättimäisiä koneita ja ilakoi:

”Kun minä olen kahleksan, saan mennä ratikalla kouluun!”

Tällä viikolla ollaan myöhästytty joka aamu päiväkotibussista ratikkatyömaan takia. Paitsi tänään, jolloin nukuttiin porukalla pommiin, vanuttiin kotona aamupalalla ja myöhästyttiin ihan suosiolla kaikista muistakin busseista. Onneksi on kesä, onneksi oppivelvollisuus on tauolla, onneksi töitä ehtii tehdä iltapäivälläkin. Ja onneksi elämässä on sellaisia henkilöitä kuin kuopukseni, joka ei hätkähdä vaikka bussipysäkki siirtyilee mystisiin paikkoihin ja joka laittaa kynsilakalla koristellut kätensä korville koska "sitten kuuluu vaan vähän jylinää". Oi ratikka, kyllä me susta tykätään, vaikka vähän hermoja jyrisytätkin. Neljän vuoden päästä voidaan myöhästyä kiskoilta! 🚋🚋🚋 #tampere #ratikka #ratikantarina #positiivari #neljävee

A post shared by Sanna Inkeri (@sannainkeri) on

Turvallisesti kohti tulevaa

Koulutiensä tänä syksynä aloittava esikoiseni puolestaan saa kokea, miltä tuntuu kulkea kaupungissa, joka on yhtä liikennetyömaata toisensa perään. Hänen ja kaikkien muiden ekaluokkalaisten keltanokkien puolesta toivon autoilijoilta ja muilta tielläliikkujilta kärsivällisyyttä ja huomiokykyä myös muutosten ja ärsytysten keskellä: työmaa ei taatusti ole helppo nakki työmatkaliikenteelle, mutta haastava se on myös itsenäisesti liikkuville lapsille tai vaikkapa vauvanvaunuja työntäville. Annetaan siis kaikille oma tilamme ja höllätään mahdollisuuksien mukaan niin aikatauluja kuin kuskien kravatteja.

Ratikka tulee. Työmaissa, kiertoteissä, väliaikaisuudessa ja muuttuneessa maisemassa on kestämistä, mutta muutoksen seuraaminen on myös aika kiehtovaa. Kaikkea ei voi valita, mutta omaan asenteeseensa voi vaikuttaa: onko arki ratikkarallin keskellä kurjaa ja kiristävää, vai näkeekö sen aitiopaikkana tulevaisuuden kaupunkisuunnitteluun? Kun lapsiltani kymmenen vuoden päästä kysytään, missä he olivat kun Tampereella rakennettiin ratikkaa, voivat he vastata ”ihan siinä kaiken keskellä”.

 

Teksti on julkaistu vieraskynäkirjoituksena Raitiotieallianssin Ratikkablogissa 9.8.2017.

Perhetyö kantaa arjen kuormaa

”En enää jaksa, mutta jos pyydän neuvolasta kodinhoitajaa, saamme lastensuojelumerkinnän.”

Väärin!

Ensinnäkin, kultaisen kahdeksankymmentäluvun kunnalliset kodinhoitajat tunnetaan nykyään perhetyöntekijän nimellä, ja he tittelinsä mukaisesti pitävät huolta perheestä, eivät kodista. Perhetyöntekijä auttaa lastenhoidossa, kun perheessä on syystä tai toisesta vaikeaa. Vaikeudet voivat vaihdella raskausajan komplikaatioista läheisen kuolemaan tai synnytysmasennuksesta erotilanteisiin. Apua voi saada ihan vain silloinkin, jos perheessä tarvitaan erityistä apua arjen hallintaan tai arjessa jaksamiseen.

Toiseksi, saadakseen perhetyöntekijän apua ei tarvita lastensuojelun asiakkuutta. Perhetyöntekijän palvelut ovat mitä parasta ennaltaehkäisevää, matalan kynnyksen apua, jolla voidaan tukea lapsiperheitä ennen kuin ongelmat paisuvat hankaliksi – ja kaupungille kalliiksi.

Itse olen saanut Tampereen kotipalvelun perhetyöntekijöiltä kullanarvoista apua. Ensin esikoisen hoitoon kuopusta odottaessani, jolloin kotiin tullut hoitaja vapautti minut pakollisille sairaalakäynneille. Hieman myöhemmin hoitoapua tarvittiin ja tarjottiin raskaan avioeroprosessin aikana. Ovelle kerran viikossa hymyilevänä ilmestynyt hoitaja otti kopin lastenhoidosta, vei pienokaiset puistoon jos kaipasin lepoa tai jäi kotiin pitämään muskaria että pääsin lenkille puhdistamaan päätäni. Perhetyöntekijä tarjosi käytännön avun lisäksi kuuntelevan korvan ja tsemppaavan halauksen vaikeassa elämäntilanteessa.

Yksi syistäni pyrkiä mukaan kaupungin päätöksentekoon on toive siitä, että muutkin saisivat auttavia käsiä ja kannattelevia harteita niitä tarvitessaan. Pidetään palvelut lähellä, saavutettavina ja kohtuuhintaisina sekä lisätään tiedotusta. Tieto kaupungin tarjoamista palveluista kun ei aina kantaudu niitä kaipaaville – itsekin aikanaan kuulin koko kotiavusta puskaradion kautta, uupuneelta tuttavalta. Ja kyllä, minäkin pelkäsin lastensuojeluleimaa ja merkintää papereihin. Huoli oli turha, apua tarjottiin enemmän kuin kehtasin pyytää ja muistot ”hoitotädeistä” ovat edelleen lämpimiä.

Tietoa kotiavusta ja perhetyöntekijöistä saat neuvolasta tai oheisen linkin esitteestä. On rohkeaa pyytää apua, kun omat keinot eivät riitä.

http://www.tampere.fi/tiedostot/l/3o6d8eLqd/Kotipalvelu.pdf

Parasta Tampereella: historian kunnioitus ja uuden innovointi

Mikä on omassa kotikapungissasi parasta? Mitä haluaisit säilöä jälkipolville, mitä ihastuttaa, mitä toivoisit vielä lisää? Vihreät keräsivät valtakunnallisella somekampanjalla eri paikkakuntien parhaita asioita, ihmisiä, kokemuksia ja paikkoja. Vaan mikä on minun mielestäni parasta Mansessa?

Minusta parasta Tampereella on vanhan ja uuden menestyksekäs kohtaaminen. Tämä näkyy esimerkiksi Tammerkosken rannalla, jossa Finlaysonin ja Tampellan vanhat teollisuusrakennukset on käännetty tälle vuosituhannelle. Tiiliseinien suojissa syntyy uusia innovaatioita, digitaalisia palveluita, kasvua, vientiä, yhteisöllisyyyttä ja yrittäjyyttä. Alueelle on uskaltautunut useita yrittäjiä, kahviloihin jonotetaan aamuvarhaisella ja lounasravintolat kuhisevat kello kahdeltatoista.

Vielä kun yksityisen sairaalan tilalle oltaisiin saatu kaikkien kaupunkilaisten kukkarolle sopivia palveluita tai kulttuuria, voisin talsia tätä ihanaa reittiä tarhanportilta töihin entistäkin ylpeämpänä. Ja vielä kun saataisiin ranta vehreämmäksi ja Konsulinsaareen kesäkahvila, niin turistiselfieiden määrä kohoaisi uusiin tuhansiin! Kosken kuohut ja kansallismaisema tekevät jo nyt ympäristöstä ainutlaatuisen, itse koen olevani etuoikeutettu tuijottaessani virtaavaa vettä työpisteeni ikkunasta.

Yhdessä Tampereesta rakennetaan vetovoimaista, kaunista ja kestävää kaupunkia. Tarjotaan tiloja ja tukipalveluita start up -yrityksille, houkutellaan keskustan liiketiloihin palveluyrittäjiä ja pidetään ympäristöstä huolta. Varmistetaan koulutuksella uusien osaajien saatavuus ja pidetään perheet kaupungissa kohtuuhintaisilla asunnoilla ja hyvillä julkisilla palveluilla. Otetaan Tampereen tarinaan mukaan kaikki kaupunkilaiset.


Katso muut vihreät parhaimmuudet eri somekanavista tunnuksella #
päätösonsinun.

© 2017 Sanna Inkeri Saarikangas

Nopea ja turvallinen WordPress — WP-palvelu.fiYlös ↑