Keskiviikkoa viedään. Alkuviikon päiviin on mahtunut paljon perusarkea, ja juuri sopivasti sitä sekoittavaa vaihtelua. Tämä kahden lapsen pyörittäminen alkaa sujua jo varsin rennosti, eivätkä spontaanit syöksymiset sinne tai tänne sekoitakaan koko pakkaa.
Olen aiemminkin jorissut siitä, kuinka pidän tarkan päivärytmin ja tiettyjen rutiinien noudattamisesta. Ne lienevät hyväksi lapsellekin, ainakin jos jälkikasvu sattuu olemaan sellaista turvallisuushakuista sorttia. Pikkuvauvan saapumisen jälkeen olemme pyrkineet pitämään esikoisen aikataulun ennallaan, ja jotenkin vaivihkaa on vauvakin saatu siihen solutettua oikein mainiosti.
Aamulla pienempi herää yleensä vähän aikaisemmin, ja viihtyy tai torkkuu syömisen, aamujumppailun ja huoltotoimien jälkeen ruokapöydällä jonkin aikaa. Isompi könyää tukka sekaisena pupunsa kanssa sängystä Pikku kakkosen eteen, ja lastenohjelmien suoman rauhan aikana pistän aamupalan valmiiksi ja kampaan oman naamani. Tänään olin vieläpä niin hövelillä tuulella, että jugurtit pistettiin takaisin jääkaappiin ja poikanen sai nakertaa kolme (!) voileipää sohvalla. Näin ne periaatteet vain rapisee, rips ja raps 🙂
Kun kaikilla on päivävaatteet päällä ja vauva tankattu täyteen maitoa, rykäisemme ulkokamppeet niskoihin ja suuntaamme rattailla maailmalle (pientä neuvonpitoa voidaan käydä paitsi hanskojen pukemisesta, myös siitä kuka onkaan se pippunen vauva joka saa kunnian matkustaa kopassa).
Liikekannalle lähtö kannattaa lähes aina – kotona joku hyppii seinille viimeistään kymmenen aikaan ja ihmisten ilmoilla nyt on vaan hauskempaa. Onnea onkin virkeä ja hyvällä hengellä varustettu leikkipuisto, josta löytyy seuraa sekä äidille että lapselle. Nyt meidän kaksivuotiaiden vanhempien keskuudessa velloo myös sen luokan vauvabuumi, että vertaistukea riittää niin yösyöttöihin kuin uhmailuihin. Kolmas puistovauva syntyi toissayönä, ja pari muuta ovat kuukauden sisällä erkaantumassa yksiöistään. Kun toiset katoavat töihin ja päiväkoteihin, seisomme me toisen kierroksen mohikaanit liukumäen juurella maailman tappiin asti!
Puistoilun tai muun sosiaalisen elämän jälkeen palaamme normaalisti kotiin lounaalle, ja vauva heräilee sisälle siirryttäessä. Syötän ensin puolikkaan vauvan, sitten lämmitän ruoan itselleni ja Iille, ja vauva viihtyy joko pöydällä tai sylissä ruokailun ajan. Lounaan jälkeen sen verran leikkiä, että vauva ehtii taas väsähtää ja vaipanvaihdon ja uusintatankkauksen jälkeen voikin pikkusiskon kääriä peittoon ja pistää pinnasänkyyn. Sitten isoveljelle unikirja ja silittelyä sängyssä, ja puolentoista tunnin päiväuni-ihanuus on käsillä.
No, tylsäähän tämä päivästä toiseen toistuva aamupala-puistoon-lounas-päiväunet-rumba olisi, jos ei mitään vaihtelua keksisi johonkin väliin. Maanantaita muokkasin ihan ex tempore kyläänkutsulla, kun bongasin naapurit pihamaalta. Lapsi sai leikkiseuraa ja minä juttuseuraa lounaspöytään, pojat jakoivat jälkkärikeksin ja äidit ajatuksiaan. Vähän riskaabeliahan se oli kutsua uusi tuttavuus ensivisiitille ilman alkuvalmisteluja tahi eteisen raivausta, mutta tulipahan kerralla selväksi kotimme siisteystaso!
Tiistai puolestaan oli poikasen kerhopäivä, ja hienosti menneen kerhoilun jälkeen kävimme lupaukseni mukaisesti lunastamassa pienen autopalkinnon. Kaupan hyllyltä valittu punanen hussi onkin nyt kulkenut mukana niin rattaissa, ruokapöydässä kuin unille mentäessäkin… Illalla jätin pojat kotimiehiksi ja kärräilin pikku-Oon kanssa tulevien kummien luokse pannukakulle – varsin virkistävää, ja miten helppoa onkaan liikkua pelkän vauvan kanssa!
Keskiviikko kuulosti kirjastopäivältä, ja olimme heti aamutuimaan Metson ovella. Pikkuvauva kuorsasi rattaissa, poikanen leikki lastenosastolla ja minä keräsin kyytiin uutta luettavaa. Kun kahvihammasta alkoi kolottaa, hipsimme hissillä kahvioon. Keksiä kakaralle, donitsia ja aika pitkä kahvi äidille. Odotettavissa olleen pillimemu-mankumisenkin sain estettyä vesilasilla ja sinisellä pillillä, huraa! Sivumainintana voitaneen myös kertoa se, että poikanen on ryhtynyt kokolailla päiväkuivaksi, ja hädän yllättäessä oli kirjaston naistenvessan iso pönttö tarpeeksi lähellä. Huraa sillekin! (Ulkoilun, toppahaalarin ja puolen minuutin varoajalla kajahtavan pissihätä-käskyn yhdistelmää en sen sijaan ole onnistunut ratkaisemaan. Konkarit, miten toimia?)
Koska kirjastokahvittelun jälkeen vauva alkoi vaatia ravintoa eikä kello ollut vielä tarpeeksi, päätimme kurvata vielä perhekerhon puolelle. Tämä hairahdus ja suusta/autoleikeistä kiinni jääminen sitten tietysti kostautui kotiinlähtökiireenä, myöhästyneenä lounaana ja venähtäneenä päiväuniaikana, mutta ehkä siitäkin selvitään. Tuolla nuo nyt ainakin nukkuvat, toistaiseksi. Kotoa ovat keksit jo loppu, mutta onneksi aina on oltava suklaata.
Että tämmöstä tänne. Postaustahdin laiskistuminen ei siis kerro kiireestä tai oman ajan puutteesta, vaan ihan vaan arjen arkisuudesta. Nyt kun olohuoneessamme on vihdoin kattovalaisin (!), saa blogi ehkä uutta puhtia kuvausmahdollisuuksien myötä. Postaustoiveitakin saa esittää, oma ajatuksenjuoksuni on tätä nykyä aika liisterimäistä ja tekstintuottaminenkin vähän takkuilee…
PS. Voisi kai tässä jotakin päivänpolttavaakin kommentoida, mutta mitä kertoo uutispimennostani se, että hoksasin merentakaisen presidenttikisan kuninkaan vasta eräästä äitiblogista? Omama hampalääkijään totesi puolestaan pieni vaaliasiantuntijamme nähdessään voittajan leveän hymyn. Kolmas huraa nyt kuitenkin sinne rapakon taakse!
Nauroin ääneen tuolle Obama-kommentille. 😀 Ihana!
Arjelta kuulostaa: tutulta, turvalliselta ja lastentuoksuiselta :)!
Hups, ne mitä omasta mielestäni muistelin, olivatkin ''Valintoja'' ja ''Yksin kotona 2'' .. No, jotain niiden tapaista kuitenkin, lisämausteeksi aina välillä 🙂 Ja joku ''lapsen suusta'' listaus olisi kanssa kiva! (Ellei vanhassa Blogissasi ollut..En muista, en..) Ja no, sen haittapuoli on se, että O ei taida olla vielä kauean puhelias..Mutta joskus..? Tai sitten puistoystävien letkautukset ja O:n hassut sanat myöhemmin.
-Lapsirakas93-
Jee, uusi postaus 🙂 Hmm,postaustoiveita.. Siinä tapauksessa jatka samaan tapaan, tykkään niin luea näitä ihania ''I teki sitä, sanoi tätä..O nukkui'' (Ihan oikeasti,vakuutan. Siltä varalta, että joku ymmärtää tuon sarkastiselta kommentilta)
Ja varmaan komppaan joka tapauksessa muiden aiheideoita, eli..Ehkä muut saavat keksiä.
Ainiin, jos keksit sellaisia listoja lisää, hieman erilaisia (Nyt kun oikein mietin, niin en muista millään aiheen nimeä, mutta varmastikkin I:n suusta..) Niitä oli tosi kiva lukea (tai no, niitäkin..)
Ps. jälleen iahnat kuvat, voi tuota I:tä 🙂 Ja tyylikäs lamppu!
-Lapsirakas93-
Meillä on kanssaihmisten kiusaksi ratkaistu tuo haalari ulkoilu hätäsanoma kombinaatio sillä että puiston reunapuu tai pensaikko on saanut toimittaa vessan virkaa ja sinne on kiidetty jos matkaa on ollut rataskantamaa enemmän äkkiä istuimessa rallittaen. Anteeksi kanssaihmiset mutta joskushan tuo on opeteltava ja onnistumiset auttavat muistamaan hädän aina vain aiemmin. Tosin aluksi se ei kyllä puistossa onnistunut hetkeen kun se sanoma tuli äänellä vasta kun pissa jo tuli samalla. Meitä helpotti kesä, te toivottavasti selviätte vaiheesta ennen kummempia pakkasia jo 🙂
Teillä kuulostaa solahtaneen kaikki niin nätisti paikoilleen, oi kuinka ihanaa! 🙂 Aivan mahtavaa, kun nukkuvat yhteiset päikkärit. Helpottaa varmasti arkea suunnattomasti. Ihanan kotoisalta kuulostaa! 🙂
Kiitos nauruista, 'omama hampalääkijään' 😀
Minusta blogi on tosi ihana juuri tälläisenä, tykkään!
Mistä revit sen lounaan, ku nälkäkurimus on aina samantien, kun ulkoa tullaan sisään… Mulla ton lounaan takia jää usein aamupäiväulkoilut käymättä, vaikka se kaikkien kannalta ois päivän paras juttu. Iltapäivällä jo ehtii ihan erilailla. Niin no onhan mulla tässä tuplamäärä porukkaakin roudattavana (5-, 4-, 2-vuotias ja vastasyntynyt :)).
-Riikka
Pieninkin tietää, mikä politiikassa on olennaisinta 😉
Sitäpä tämä!
Kiva kuulla että ainakin jotain kiinnostaa tällaiset superjännittävät arkiraportit. Olen tosiaan aiemmin listannut pojan osaamia sanoja, nythän noista jutuista voisi tosiaan kirjoittaa vähän eri tavalla kun sieltä suusta tulee ties mitä mielikuvitustarinoita 😀 Nuo "lapsen suusta"-jutut on kyllä sellaisia, mitä haluaisin itsekin tallentaa tulevaisuutta varten, kiitos toiveesta! 🙂
Meidänkin puistosta käydään kyllä puskapissalla portin ulkopuolella, me ei olla vielä ehditty tuota kokeilemaan. Talvipakkasilla tuokaan ei ehkä ole kaikkein kivoin vaihtoehto, hrrr. (Ja veikkaan että viimeistään siinä villahaalarin vetoketjun availun kohdalla lirahtaa – missä on ne vanhan hyvän ajan takaluukku-haalarit :D) Usein tuolle kyllä riittää pottailu ennen ja jälkeen ulkoilun, mutta turvavaippa pysyy ehkä silti päällä talven yli..
Yllättävän hyvin tämä härdelli kyllä pyörii, illat on vähän sekavampia mutta ehkä nekin jossain vaiheessa rauhoittuu. Yhteiset päikkärit on kyllä mahtavuutta, toivottavasti tämä onni ei lopu koskaan 🙂
Mää revin sen jääkaapista mikroon, en oikeastaan ikinä tee uutta ruokaa lounaaksi vaan syödään edellispäivän illallisjämät. Ja jos ei ole jäänyt mitään niin sitten napataan kaupungilta jotain mukaan (vaikka sitten pinaattilettuja jos ei muuta). Isompia laatikkoruokia tai jauhelihakastikkeita ollaan nyt opeteltu nyt myös pakastamaan, sellainen puolentoista annoksen pakastusrasia pelastaa pulasta aika kivasti. Teillä kyllä onkin sellainen kööri ruokittavana että saa tehdä aika armeijamaisia satseja, jotta jäisi jotain säästöön…
Mä kyllä luulin että KAIKKI ulkoilee aamupäivällä 😀 Me ei oikein muussa välissä kunnolla ulos ehdittäisikään (ja nyt on illalla jo tosi pimeääkin, plääh). Ennen lounasta puistossa on yleensä hyvin seuraakin.
Voi kiitos, kiva kuulla! 🙂