Löimme viikonloppuna lukkoon pikkusiskon nimiäispäivän. Ensi kuun puolivälissä pidetään pienet nimijuhlat perheen pienimmän kunniaksi.
On ihanaa saada saman katon alle läheisiä ihmisiä, jotka asuvat eri puolilla Suomea (tai maailmaa, missä se kaksivuotiaan kummitäti nyt milloinkin sattuu majailemaan) ja siksi kohtaavat melko harvoin. Esikoisen nimijuhlat mahtuivat viisikymmenneliöiseen kaksioon, nyt tilaa on vähän enemmän mutta kutsuttavien joukko kutakuinkin sama: lasten kummit, mummit ja muut mukavat sukulaiset.
Pidän juhlien järjestelystä, leipomisesta ja toisiinsa sopivien asioiden sommittelusta. Kuten mieheni jo muutamien kekkereiden kokemuksella tietää, ensimmäisenä täytyy tietysti päättää juhlien teemavärit. Häissä valkoista, violettia ja omenanvihreää; esikoisen nimiäisissä kesäistä vehreyttä ja kaksivuotiskemuissa raikasta punavalkoista. Nyt hakusessa oli jokin kaunis ja herkkä väri mustan ja valkoisen kaveriksi, jotakin ei-pinkkiä mutta ehkä kuitenkin vähän vauvahtavaa.
Juhlakattaukseemme kuuluva miehen perintöastiasto on varsin kauniin värinen, sellainen hailakan kalpea, harmahtava mintunvihreä. Olisiko siinä ainesta koko kekkereiden väritykseen? Mustaa, valkoista ja minttua – ei ollenkaan hassumpi ajatus. Alkuviikosta haalin hieman rekvisiittaa (kädettömään) kutsuaskarteluun, ja väritys tarkentui mustavalkopilkulliseen ja hailakkaan mintunvihreään. Lahjapaperirulla löytyi pöytäliinaksi, ja jo aiemmin bongaamani valkoiset, mustilla pilkuilla koristellut servetitkin vain odottavat ostajaansa. Kun vielä lisätään sävyiltään sopiva kukkakimppu ja blogikollega Spatzilta tilattava (hurjan hieno, oletan!) kakunkoriste, alkaa kattaus olla kunnossa.
Oikeastihan juhlien ulkoasulla ei ole mitään merkitystä, jos tarjoilut eivät ole kunnossa. Siispä pötyä pöytään, ja kakkua kaikille! Vähän delegointia ja enemmän googlailua, ja menyy alkaa olla valmiina. Äitini tuo juhliin perinteikkäät pikkupizzat, ja toisena suolaisena ajateltiin tarjota Mami go gon esittelemää pinaatti-fetapannukakkua. Makeita kakkuja täytyy olla kolme, yksi kullekin nimelle. Prinsessakakku (no tietysti – sama tosin oli tarjolla esikoisenkin kemuissa), lakkajuustokakku ja sitten kai…jotain suklaista. Minttusuklaakakku sopisikin väri-ideaan aika vinkeästi. Jos pöytään vielä isketään Domino-keksejä ja minttulakuja (huh, tämähän karkaa ihan käsistä), niin eiköhän siinä ole suunnilleen sen seitsemää sorttia!
Nimiäisistä puuttuu kirkonmenojen sanelemat kaavat ja rituaalit, joten ohjelmanumerot ovat herrasväen itsensä keksittävissä. Esikoisen ensimmäisissä juhlissa ”virallinen” osuus koostui kummitodistusten jaosta, pojan nimien ja niihin liittyvien tarinoiden paljastamisesta ja kummitädin lukemasta tekstistä. Nyt mennään samalla hyväksi havaitulla linjalla – pikkuvauvan etunimi on toki jo kaikkien tiedossa, mutta toisen ja kolmannen nimen kertomisen olemme jättäneet siihen hengitystä pidättelevään hetkeen nimijuhlissa. Kummitodistukset puolestaan kertovat kummien tärkeydestä ja jäävät kivaksi muistoksi kaikille osapuolille. Muuta ohjelmaa pieniin juhliin tuskin tarvitaan, jonkinlainen nimiarvaus tai interaktiivinen vieraskirja voisi tietysti olla ihan kiva ajatus. Löytyyhän meiltä muutama metri liitutauluseinää, ehkä sinne jätetään tällä kertaa onnentoivotukset pikku-Oolle.
Juhlakalu vanhempineen täytyy tietysti vaatettaakin. Nyt hakusessa onkin musta (imetys)mekko minulle ja mustavalkoinen minimekko tyttärelle. Ei ihan helpoin tehtävä. Mitään järkeähän ei ole maksaa kovin suuria summia kerran tai kaksi käyttöön pääsevästä puolitoistakuiselle mahtuvasta mekkosesta – siksi tuntuukin niin väärältä, että markkinoilta löytyy jotakin näin täydellistä. Kuka lupaa ostaa tuon pois kuleksimasta heti meidän juhlien jälkeen? 😉
Näillä suunnitelmilla edetään nimiäisiä kohti. Enää puuttuu se aika, jaksaminen ja yöunet, joilla saadaan juhlat ihan järjestettyäkin. Nimet sentään on jo päätetty, ja maistraatin paperi odottelee postiinpääsyä. Lapsi tulee siis saamaan nimensä, vaikka kakku tai kaksi vähän kärähtäisikin!
Minkälaisia ovat olleet teidän lasten ensimmäiset omat juhlat? Entä löytyykö vinkkejä juhlapöytään tai nimiäisohjelmaan?
PS. Kaikki lukijat taitavat meidän lapsosten nimet vielä muistaa, mutta pidän ne tästedes poissa kirjoitetusta tekstistä – ja siksi myös kommenteista 🙂
metsolalla oli hetken aikaa sitten joku mustavalkoinen liivimekko. sillä olisi varmaan käyttöä jatkossakin, senkun voi arjessa yhdistää ihan mihin vaan kirkkaaseenkin väriin.
Oi kun kaikki järjestelyt kuulostavat aivan ihanilta! Sinulla on niin hyvä maku että enpä malta odottaa lopputulosta 🙂 Jälkijunassa kun tullaan niin saattaa saada jopa hyviä vinkkejä 😉 Tuo mekko oli kyllä aika mahtava.. Melkeinpä tekisi mieli sanoa että "osta, osta", ostan sen sitten sinulta pois kun meidän ristiäiset tulevat, hmm… 😉
Hienolta kuulostaa! 🙂
Lindexillä on ihana, mustavalkoinen (enimmäkseen musta) mekko, jos Metsola ei justain syystä kelpaa. 😀 Meidän plikalla oli mokoma kummiensa häissä ja taitaapa tuo vielä yksivuotissynttäreillekin mahtua. Hihkaise, niin linkkaan vaikka FB:ssä kuvaa. Samasta pytingistä löysin itselleni mustan mekon, jossa on kietaisumallinen (imetyskelpoinen) yläosa aikanaan hautajaisiin. 🙂
Mun lapsille on lyöty ja lyödään Jeesuksella nimi mutta bakkanaaleja ei pidetä. Ts. nimellä paiskaus kirkossa ja kotiin. Emme ole juhlaihmisiä nääs.
Meillä on lyöty myös päivämäärä nyt lukkoon, ja kolme viikkoa enää aikaa keksiä edes se nimi!
Itse aiomme noudattaa nimen paljastamisessa arvausleikkiä, vähän samaan tyyliin kuin viimeksikin. Kutsukortteihinkin oli hyvä idea, mutta päätin etten jaksakaan stressata niillä itseäni. Kaikki ruuatkin on nyt virallisesti ulkoistettu, eli lahjojen sijaan olemme toivoneet erilaisia ruokia itse juhliin. Se saa olla teemana, ja hauskaa lopulta nähdä mitä pöytään oikein saadaankaan 🙂
Voi kun ihanat suunnitelmat taas!! Ihana korttikin 🙂 Blogiasi on ihana lukea! Annoin sulle tunnustuksen blogissani 🙂
No jos niin sovitaan niin sitten ainakin ostan 😀 Mulla on kyllä paha tapa saada fiksaatio jostain ihan täydellisestä asiasta, ja sitten kaikki muut näyttää sen rinnalla ihan tylsiltä…
Löysin Metsolalta mustan liivimekon, mutta senkin hinta on kyllä varsin suolainen. Hmmh. Pitkähihainen mekko olisi ehkä fiksuin ostos, se voisi toimia bodyn tilalla yläosana juhlien jälkeenkin.
No käyhän se noinkin 😀 Jos Jeesus ja juhlat taistelee, niin mä kyllä valitsen jälkimmäisen!
Onko se Lindexin sellainen liivimekko? Sellaista aika kivaa hipelöin viikonloppuna, samoin alerekin mustaa plyysi(?)mekkoa. En kuitenkaan ostanut mitään, kun tuo pallounelma kummitteli mielessä. Voihan tyttölapset sentään, ehkä puetaan tuo pikkarainen juhlissa vaan isoveljen tapaan mustaan bodyyn ja housuihin 😀
Ruokien ulkoistaminen on loistava idea! Varmasti tulee mahtavat tarjoilut 🙂 Mä vähän mietin, voiko kutsukortissa toivoa lahjaksi vaikka kirjoja kaiken vaaleanpunaisen sijaan..
Kyllä te varmasti sen täydellisen nimen keksitte, kolme viikkoahan on ikuisuus 😉
Kiitos kivoista sanoista ja tunnustuksesta!
Taidanpa laittaa siullepäin vaikka fb-viestiä, että saadaan sovittua. 🙂
Liivimekko, jep. 🙂 Olin jo tarjota lainaan meidän kolttua, mutta sitten muistin teidän pikkutytön olevan vielä hetken hiukan pienempi kuin meidän… 😀
Piti vaan kommentoida, että huh, onneksi muistin, minkä nimen (suurinpiirtein) annoit uudelle blogillesi. Unohdin nääs lisätä listaani. No nyt se vahinko on korjattu…
Enpäs ollut ennen kuullutkaan, että jokaiselle nimelle oma kakku.. Onko tämä joku perinne jossain päin Suomea vaiko vain omaa "perinnettä"? Hmm… montakohan kakkua meille ens vuonna tuleekaan 😉
-Anu-
Meillä on molemmille lapsille järjestetty verrattain iso kastejuhla. Olemme halunneet tarjota ruoan ja näin ollen juhlat on juhlittu paikoissa, joihin saimme kaikki vieraat samaan tilaan pöytien ääreen ruokailemaan. Perinteisestä "kaavasta" poiketen meillä on ensin ruokailtu, sitten kastettu ja lopuksi juotu kahvit. Esikoista juhlittiin pääsiäispäivänä, joten koristelut ja menukin koostui osittain pääsiäisjutuista, kuopusta taas juhlittiin elokuussa, joten menu oli astetta keveämpi, erilaisia salaatteja, paahtopaistia ja savulohta. Kutsuissa on koreillut sankari itse, joten vieraat ovat tienneet kenen kastetta ovat tulleet juhlimaan. Molemmat juhlat on jääneet mieleen kauniina ja riemullisina, juuri sellaisina, kuin olemme toivoneetkin. Kuopuksen juhlissa esikoinen lauloi veljelleen kastetoimituksen alussa, elämäni parhaita hetkiä.
K