Tässä lähivanhemman roolissa ehkä kummallisinta on se paradoksi, että äideille muka niin harvinaista Omaa Aikaa on tarjolla melko mittaviakin määriä. Kun perheaika on puolitettu kahdelle vanhemmalle, on minulla yhtäkkiä omia menoja (ja tuloja, hah) enemmän kuin pitkään aikaan. Näin pienten lasten kanssa ja asumisjärjestelyjen takia joka-toinen-viikonloppu -malli hakee vielä muotoaan, mutta tämän viikonlopun olen ollut vapaammalla kuin kai koskaan vanhemmuusurani aikana.
Lauantaiaamuna loikoilin sängyssä jopa yli kahdeksaan, ja lusikoin jugurttini yksin keittiössä naistenlehden äärellä. Naurahdin ääneen, kun joku muukin oli listannut kultaiset sandaalit kesän hittikengiksi. Ilomielin siis kiskaisin omani jalkaan ja kipitin kiireen vilkkaan kampaajalle. Tukkataikurin tuolissa vierähti tunti jos toinenkin, kampaaja paneutui kuontalooni oikein kunnolla ja nyt päässäni on vaaleilla raidoilla ryyditetty polkka. Etuhiuksiin laitetut tummat raidat kyllä ärsyttävät itseäni aika paljon, ja ehkäpä käynkin kampaamossa vielä uusintavisiitillä. Noh, vanhaa parempi tämä tyyli nyt kai ainakin on – mutta letistä en taida päästä vielä eroon 🙂
Kampaajalta optikon kautta kotiin syömään ja syöttämään, sitten suihkun ja vaatekriisin viemänä treffeille. Jossain kohtaa luukutin kaiuttimista uutta itsetuntobuustibiisiä eli Anssi Kelan (!?) Miten sydämet toimii, joka on nyt päässäni syrjäyttänyt J. Karjalaisen Menneen miehen. Onpas minulla nykyään kummallinen musiikkimaku, taidan olla tulossa vanhemmaksi. Deittielokuva vaihtui aurinkoiseen terassiin, sitten kipitin taas kotiin, kyselin lasten kuulumiset, söin vähän ja lähdin taas.
Ystävä odotti viinipullon kanssa pyjamahousuissaan, istuimme parvekkeella illan ihanassa lämmössä ja katsoimme televisiosta stand upia. Teinityttöjen tavoin sovitimme eri paitoja ja lähdimme kikattaen kohti kesäiltaa. Vähän lisää viiniä, hilpeää hiprakkaa ja iloisten ihmisten katselua. Omaksi yllätykseksemme päädyimme tanssimaan baarissa puoli kolmeen (!), kotiin käveltiin kevein mielin ja ilman takkia.
Tänään olenkin viettänyt suloisen hidasta sunnuntaita, pienin väliherätyksin torkuin puoli kahteentoista (!!) asti, sitten pesin vähän pyykkiä, söin smoothieta tyhjässä kodissa, kuuntelin vähän lisää Anssi Kelaa ja ihmettelin omaa oloa ja eloa. Aamukahville lähdin lounasaikaan, suihkulähdettä tuijotin kylmän kahvin ja kuuman pullan kaverina. Sitten vähän spontaania kirppistelyä, salaattilounas ja kaupan jauhelihatiskin kautta kotiin.
Tässä uudessa elämässä on paljon kipeitä asioita, mutta myös aika kivoja puolia. Itsekkäitä, sanoisi joku, vastuuttomia, kenties kavahtaisi toinen. Minusta on kuitenkin aika hienoa huomata, että olen toisina hetkinä muutakin kuin mammapaitainen äiti, imettäjä, kasvattaja, hoitaja tai ruokkija. Olen myös minä, ja saankin olla. En voi elää sellaista elämää kuin viisi vuotta sitten, mutta voin kuitenkin tilata baaritiskiltä siiderin ja fiilistellä Jamiroquaita tahmaisella tanssilattialla, miettiä matkustelua tai urahaaveita. Ja ehkä voisin shokeerata jotakuta tuoppia heiluttelevaa ruutupaitaia kertomalla olevani kotiäiti – vai näkeeköhän sen jo naamasta tai viimeistään silmänalusista? 😉
Huomenna vien taas lapset puistoon, teen siitä jauhelihasta makaronilaatikkoa, ihastun leikki-ikäisen juttuihin ja tuskastun nukutustaistoihin. Yöllä vien toista potalle ja toista rinnalle, päivällä rakennan palapelejä ja pesen pyllyä – olen taas täysillä äiti. (O)saatteko te olla muutakin?
Mahtavaa!! 🙂
Minä aloitan huomenna uuden "uran". Aion olla päivät töissä, ja illalla vain äiti. Ai että odotan innolla jo valmiiksi, varsinkin kun töissä käyminen on ollut ihanaa jo tähänkin asti, vaikka toki iltatyöt on vaatineet veronsa. Mutta nyt näemme miehenkin kanssa jopa enemmän kuin vartin päivässä, ja innolla odotan saanko minä kenties lämpimän ruuan töistä tullessa päivittäin 😉
Onpa mukava lukea "mammablogista" (tsori toi termi mutta en tiedä parempaakaan) äidin muustakin elämästä – ja siitä että se muu elämä on oikeasti kivaa! Meillä kaikilla on äitiyden lisäksi toisiakin rooleja ja on todellakin tervettä nauttia myös elämän muista puolista. 🙂
Tämmöisen perusperheen äitihahmona mulla itselläni on oikeastaan tosi vähän Ihan Omaa Aikaa – paitsi jos lasken työt ja opiskelut sellaiseksi. Onhan ne tavallaan, mutta kaipaan kyllä semmoista rentoa ja huolentonta relaamista ilman kelloon tuijottelua ja deadlineja. No, väliaikaistahan tää on.
Kuluneen vuoden aikana sain olla muutakin kuin äiti, kun kävin töissä. Itsellä se ainakin verotti kyllä kotiäitiyteen antamaa panosta hurjasti, kun töihinpaluu, pitkä työmatka ja keväällä alkanut raskaus verotti voimia. Nyt kun loma alkoi, olen nauttinut täysin kotiäitiydestä ensimmäisen viikon. Muutapa en ole juuri osannut tehdäkään. Tänään tuli kyllä mieleen, että pitäisi osata ja saada olla jotain muutakin, kun päivästä toiseen kellon ympäri äitinä toimiminen alkaa varmasti menettää hohtoaan yllättävän nopeasti 😉 Kun nyt vaan keksisi jotain muutakin tekemistä kuin nämä kotiympyrät.
Kuulostaapa viikonloppu ilman lapsia hyvältä! Tuntuu, että osaisin olla muutakin kuin äiti, mutta sille ei vain ole tilaa juuri nyt. Ja kaipaan sitä ihan kamalasti. Tykkäsin kovasti tästä kirjoitusesta, kuten blogistasi myös muutenkin (vaikka en juuri koskaan kommentoi).
Kuulostaa oikeasti ihan huipulta, että oot niin innoissani tuosta työstä! Good for you! 🙂
Mullakin oli ennen eroa paljon vähemmän Ihan Omaa Aikaa – toisaalta en niin kaivannutkaan sitä, tykkäsin ihan aidosti sellaisesta perusperhe-elämästä 🙂 Mutta kyllä pienet irtiotot piristää, niillä jaksaa sitten taas sitä perusarkea.
Mäkin kyllä tykkäsin "pelkästä" kotiäitiydestä johonkin asti, mutta nyt kaipaan kyllä sen lapsiarjen vastapainoksi kaikkea ns. aikuista toimintaa. Löytyiskö sulle vaikka joku (etukäteen maksettu, paras kannuste ainakin mulle :D) harrastus kerran viikossa? Itse oon koukuttunut uimiseen, siellä lataa akkuja ihanasti.
Kiva että nyt kommentoit! 🙂 Kaikella on aikansa, ehkä sullekin löytyy ei-äiti-juttuja lähitulevaisuudessa?
Ja mullahan tää "ilman lapsia" on vähän suhteellinen käsite, kun kuitenkin nukutaan saman katon alla ja toinen vielä kaipaa mua ruokkijaksi säännöllisin väliajoin 😉 Mutta toisaalta oon huomannut että nämä omat menot ovat tosi paljon järjestelykysymyksiä, ja yllättävän hyvin järjestelyt melkein aina onnistuu (jopa tässä meidän tilanteessa, miksei siis ydinperheessäkin). Tätä tekisi välillä mieli vähän kannustaa ainakin puistotutuille, jotka huokailevat sellaisia "koskakohan mä viimeksi olen…" -lauseita 🙂
En varmaan ole ikinä kommentoinut, en ainakaan muista kommentoineeni. Lukenut sen sijaan olen kauan.. Jo esikoisesi vauva-ajoista asti 🙂
Tämä teksti sai minut hyvälle mielelle. On tuntunut niin valtavan raskaalta kulunut talvi sinun osaltasi. On ihana huomata, että sen kaiken paskan ansiosta elämään tulee myös paljon hyvää. Kaiken sen ydinperhe-kotiäiti-mössön alta löytyy eron jälkeen vielä Sinä 🙂 Se on todella hienoa ja tervettä ja tekis varmasti hyvää meille kaikille (ei siis ero itsessään 😀 vaan se itsensä löytäminen, omien juttujen tekeminen).
Ja mitä kysymykseen tulee, niin jotenkin todella tuntuu että nimenomaan en osaa olla juuri nyt mitään muuta kuin äiti. Pitäisi ihan opetella ennenkuin unohdan kokonaan kuka olen mistä tulen. Tätä perhe-elämää on vain odottanut niin kauan ja kun se nyt on tässä, niin sitä jotenkin vain uppoutuu tähän. Niin hetkessä kun tämäkin vaihe on taas ohi. Olen ajatellutkin ottaa kesän missioksi oman ajan. Vaikka se olisi pieni pyöräilylenkki muutaman kerran viikossa. Mutta jotain missä olen yksin. Ilman tarvetta olla kokoajan ÄITI ja jatkuvasti saatavilla. Miehellä on seitsemän viikon loma (!!!!!) joten siitä ei pitäisi muodostua ongelmaa, enempi se on kai omasta lähtemisestä kiinni!
Meille tuli ero helmikuussa. Vielä tuntuu lapsen ollessa isällään olo hieman orvolta ja ajattelen, että mitäs nyt sitten pitäisi tehdä.. Mutta kyllä nyt nautin siitä omasta ajasta, mitä vihdoin ja viimein saan. 🙂 Kunhan nuo tapaamiset hioutuisivat meillä selkeiksi ja säännöllisiksi, niin ehkä sitten pääsisi paremmin suunnittelemaan tuota toimintaa omalle ajalle. t.Eltsu
Mä luulen, että näin kesällä meidän paikkakunnalta ei löydy mitään viikottaista harrastusta, mutta viimeistään talvella kehitän kyllä jotain. Syksyllä taidan olla sen verran pyöreässä kunnossa, että viikottaiseksi ohjelmaksi kelpuuttaisin ainoastaan kakkujen maistelua tai pienten neulomusten tekoa hyvässä seurassa 😉