Päätähuimaavaa

Anonyymi 27. toukokuuta 2013 16.29
Päivitystahtisi huimaa päätä!

Se on hyvä juttu se, että pää menee sekaisin kun joku ei viikkoon avaudu elämästään. Kesä ja kiireet ovat vieneet vähän mennessään. Joinain aamuina en meinaa saada väsyneitä silmiäni auki, joinain öinä valvon ehdoin tahdoin ihan liian myöhään. Lasten kanssa mennään, tehdään, nähdään, uhmataan, syödään pilttiä ja pinaattilettuja – ja ollaan aika iloisia. Omalla ajallani uin, juoruan, nukun, syön, juon ja hulluttelen hieman.

Täällä päin siis päitä sekoittavat monenmoiset asiat. Päivitellään nyt sitten niitä oikein kunnolla! 🙂 Me mennään tällä hetkellä sekaisin ainakin näistä:


Esikoinen:

– aurinko
– pomppulinna
– voikukat
– se kun hauaa muttei saa, tai kun taavii muttei vieläkään saa
– kerhon kevätjuhlaan harjoittelu
– kaverit
– ruumiinosat
– ”Ei oo enää Aan synttälit, ihan kohta kesällä on Iin synttälit! Sitten sanotaan onneksi ookoon Ii, Ii täyttää koome vuotta!”
Soiva laulukirja, niin mahtava juttu että patterit on jo viikon käytön jälkeen lopussa.

Kuopus:

– aurinko
– kaikki värikäs, liikkuva, mustavalkoinen, liikkumaton, elävä, syötävä, sormiin osuva, sähköä sisältävä, kielletty, hymyilevä, aivasteleva, pomppiva, oleva ja mahdollinen
– ahvenfileet, ruisleipä, porkkanaraaste, kaurapuuro
– touhu ja kohellus, päristely ja pölpötys, virnuilu ja velmuilu


Minä:

– aurinko
– ystävät, joiden seurassa saa surra, sadatella, syödä, saunoa, seurustella ja supista
– tulevaisuushaaveet työpaikasta ja päivähoidosta
– ”Onko Ii äitin kuutapoju?”
– sellaiset kehuilla elävää kissaa hivelevät sipaisut, kuten ”insanely intelligent” , ”kai ainakin vähän ihana” ja ”aika kivat tissit” (viimeisin tosin tuli lapsen suusta, mutta se siis sentään on totta!)
– siiderit terassilla
– hämmentävä haamu menneisyydestä ja ahdistava aave tässä hetkessä
– jäätävä väsymys ja uuvuttava yöärsytys (ja kahvi, go figure)
– paljaat varpaat koko perheellä
– kevyet kesäseikkailut kotona ja kiskoja pitkin
– kuusi tuntia erossa vauvasta ilman tuskia puolin tai toisin, olen kai äitinä yhtä kylmä kuin syömäni jäätelö
– kultaiset sandaalit, joissa olo tuntuu vähän erityisemmältä, mutta joita en ole vieläkään saanut kuvattua!

Että semmosta. Joko huimaa teidänkin päässä? Huomenna kamera kohdistetaan kerholaisten kevätjuhlaesitykseen ja sitten karautetaankin kaksikon kanssa maaseudun rauhaan ja mummilan marjapensaiden luo. Että seommoro sitten taas, koettakaa kestää! 😉

8 Comments

  1. Anonyymi

    🙂 kituutellaan kituutellaan… Teistä on aina kiva kuulla. Mutta tää kerta viikkoonki on musta ihan hurjaa menoa tähän/tuohon elämänvaiheeseen :D.

    Inkkarikesää manseen!

    -Riikka

  2. Kukkavarvas

    Siis MITÄ?!?!?! Etkö todellakaan käytä kaikkea liikenevää aikaa ideoidaksesi uusia aiheita mistä kirjoittaa ja viilaa puolivalmiita tekeleitä julkaisukuntoon? Olen pöyristynyt 😛

  3. iituliina

    Olet ihana!

  4. Ada

    Ai eikö kesässä parasta olekaan bloggaus? 😉

    Aurinkoisia päiviä sinne!

  5. bleue

    "Onko Ii äitin kuutapoju?" <3!!!!! Voihan nämä pikkuiset ihanat (ja uhmaavat) :). Hauskaa matkaa ja paljon unia!

  6. Elli76

    Sun loistavaa sanan säilän käyttöä on aina iso ilo lukea, hällä väliä postaustaajuudesta.

  7. Elli76

    Sun loistavaa tekstiä on aina suuri ilo lukea, oli postausväli mikä tahansa.

  8. Kiki

    Heh. Hyvää lomaa teille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2024 Sanna Inkeri Saarikangas

Nopea ja turvallinen WordPress — WP-palvelu.fiYlös ↑