Eilisiltana kuuntelin kaupungin vappuhulinoita turvallisesti neljän seinän sisältä, mussutin sipsejä ja karkkia lasten käytyä nukkumaan ja sosialisoin puhelimen ja tietokoneen antoisalla avustuksella. Aamulla heräsin pienten jalkojen potkiessa minua selkään kello seitsemän, ja torkutin lapsia lelujen ja Youtube-lastenlaulujen avulla aina kahdeksaan ja vanhempainvaihtoon asti.
Unijatkojen jälkeen kiskoin tuulihousut jalkaan ja hiukset ponnarille, sitten reippailimme ystävän kanssa läpi valkolakkien ja vapputoipujien lenkille ja munkille Pyynikin vehreisiin maisemiin. Sade oli onneksi vaihtunut mahtavaan aurinkoon, ja sima maistui ihan äitin tekemältä. Lapset kävivät sillä välin isänsä kanssa vapputapahtumassa, kotona odottanut sokerinaama kieli siitä, että joku muukin oli päässyt munkin makuun…
Loppupäivän menosuunnitelmat harmikseni peruuntuivat, mutta hoksasin sitten onneksi katsastaa karnevalisoituneen kaupungin elokuvatarjonnan. Voiko enää olla synkempää tapaa viettää aurinkoista vappupäivää, kuin elokuvissa käynti yksin? Voi, tuumin jättäessäni ylioppilaslakin suosiolla vaatehuoneeseen, kipittäessäni pikavauhtia vapputorin ohi (pysähdyin kyllä metrilakutorilla ja taivastelemaan järjentöntä roskamäärää) ja valitessani täydellisen istumapaikan lähes tyhjästä teatterisalista.
Elokuvan nimi oli tunnelmaan sopien Ingen riktig finne eli Laulu koti-ikävästä, ja olipahan vaan paras näkemäni elokuva vähään aikaan. Minä (ja ne viisi muuta vapunvihaajaa, jotka oli ripoteltu katsomoon) liikutuin ihan vallan kyyneliin asti, kun ruotsinsuomalaiset miehet kävivät läpi traumojaan ja tyhjää oloaan. Elokuvan musiikki kävi luihin ja ytimiin, ja Anna Järvisen katse (ja se ääni, ja se kieli!) viilsi sielua. Ne lakutkin jäivät syömättä, ja se on jo jotain se.
En taida minäkään olla mikään oikea suomalainen, kun tämä vappu soljui näin rauhallisesti ilman simantekoa, serpentiiniä, skumppaa tai sammumista. Yksi päivä lasten kanssa, toinen itsekseen – ihan hyvä näinkin. Ja kuten kuvasta näkyy, poikanenkin sai ihan oikean Barba-pallon, kun kuopuksen kummit villiintyivät vapputorilla. Minä puolestaan villiinnyin soman sormiruokailijan kanssa, ja tarjosin seitsenkuiselle ranskalaisen perunan. Ohhoh. Morkkista odotellessa, se lienee huomenna aika yleinen tauti 😉
Miten teidän vappu sujui? Perinteisesti vai vapaalla tyylillä?
Meillä juhlittiin ihan perinteisesti simojen, munkkien ja ensimmäisten vappupallojen kera. Torilla tuli myös pyörähdettyä, mutta pyörrettiin kyllä aika nopeasti takaisin pallon ostamisen jälkeen, tämä mamma kun saa hengenahdistusta liian tiukkaan pakkautuneista ihmismassoista 😉 Teekkareita näkyi liikaa ja hipit soitti ärsyttävää musiikkia. Kotona oli sitten kivempi hiekkalaatikolla värjötellä kylmässä vappuviimassa 🙂 Perinteistä siis, juu.
Ai se oli niin hyvä kuin traileri ja Anna Järvisen biisi antavat odottaa! Pakko siis järjestää itsensä elokuviin lähiaikoina. Oon kuunnellut sitä Laulua koti-ikävästä Youtubesta ja pyyhkinyt roskia silmistä.
Meillä piileskeltiin vappua eilen kotona, tänään sentään käytiin potkimassa jalkapalloa puistossa ja juhlimassa kummitytön synttäreitä. Meneehän se näinkin, vaikkei ees munkkia ollu.
Venni
Kuulostaa kivalta vaihtoehtoiselta vapulta. Lontoossa se sujui esseen parissa huhkiessa. Ostin tosin kaupasta munkit sentään. 🙂
Onpa muuten hieno Barba-pallo!