Vuosi sitten vatsassani piileskeli sisäänrakennettu vappupallo. Nyt se on muuttunut pieneksi pyöreäpäiseksi pirpanaksi, joka verhoutuu vappu-unilla pallohaalariin.
Vuosi sitten pieni poikanen sai ensimmäisen vappupallonsa, ja kuljetti sitä kissapuvussaan ylpeänä ympäri kaupunkia. Nyt sama iso poika sanoi vapputorilla topakasti ”ei halua”, kun myyjät tyrkyttivät kaasupallojaan. Kerhon Matin tekemä ilmapallokoira sen sijaan kulki kaverin luokse, kotiin ja välipalapöytäänkin. Minä valitsin sinisen.
Vuosi sitten vappu oli aurinkoinen perhejuhla, nyt se on vähän surumielinen sadepäivä. Vappuaaton alku meni mukavasti kerhon, kirjaston ja kavereiden avulla, mutta iltapäivällä väsymys valtaa alaa. Alkuviikko on mennyt muutenkin miinusmerkkisissä tunnelmissa, virallisten asioiden hoito ei varmaan koskaan ole ollut näin tunteikasta. Onneksi on varamummoja ja mahtavia kummeja, ettei tarvitse ihan yksin vihata ja vetistellä.
Kotia pitäisi siivota, Maisa-kiintiö taitaa olla jo täynnä ja jääkaapissa on vanhenevaa jauhelihaa odottamassa pyörittelijää. Koska tapanani on keskittyä olennaiseen, käytin lapsilisistä kolmasosan uuteen kameran objektiiviin, jotta voin kuvata tiskipöydälle kertyviä teepusseja paremmin. Kas näin:
Ja sattuipa sopivasti, heti kun pääsin vähän märisemään, soitto ystävältä pelasti loppuillan. Siispä rumpujen pärinää, hauskaa vappua ja aurinkoisempaa huomista meille kaikille!
Hauskaa vappua myös sinne ja paljon uusia iloisia vappumuistoja huomisesta!