Pikkutirppani, perheemme pienin, pikku peruna ja puikulamainen pikkusisko on taas piirun verran isompi – pikku-O on jo puolivuotias! Merkittävä ikäpaalu näin pienessä ihmiselämässä.
Puolivuotispäivänä haettiin pienelle neuvolasta uudet speksit. Iso osa ajasta kului arvatenkin ”miten teillä menee”-tyyppiseen avautumiseen, mutta ehdittiin siinä vähän kasvua ja kehitystäkin sivuta. Enää ei pikkarainen kuitenkaan ollut neuvolassa pelkkää hulvatonta hymyä, ja vierastamisen välttämätön kehitysvaihe on siis saavutettu. Jänteväksi ja touhukkaaksi kuvailtiin tuota kirppua, ryömiä hän ei vielä osaa mutta pyörii napansa ympäri ja pöngertää itseään kohti uusia seikkailuja.
Olen mahdottoman huono muistamaan numeroita, enkä osaa oikein edes arvioida mitä pituusmitan ja vaa’an lukemat kulloinkin tarkoittavat. Nyt on O kuitenkin saavuttanut 66 sentin varren ja paino huitelee kuuden ja puolen kilon painavammalla puolella. Siro pirpana kaiketi, mutta kasvaa taas tasaisesti viime kuun painonnotkahduksen jälkeen. Vaatteissa pitäisi jo siirtyä kokonaan kokoon 74, tämä äitee ei vaan ole jaksanut päivittää vaatekaappia joten niillä kolmella sopivalla bodylla ja niukin naukin päälle mahtuvilla pyjamilla mennään…
Vauvanen on nyt viikon verran syönyt riisipuuroa (siitä kaupan paperinmakuisesta jauheesta tehtyä, joka kilohinnaltaan lähentelee sisäfilettä…), ja varsinkin iltaisin ape maistuu varsin hyvin. Eilen pistin pöytään bataattia, ja suosio oli huikea. Taisin siinä syöttäessäni unohtaa ne ”teelusikallinen päivässä”-neuvot, oliko niitä sellaisia? Angstasin etukäteen soseiden aloitusta, mutta eipä tuo nyt kovin kummoiselta tunnukaan. Kiva että maistuu, ja onneksi tätä touhua sai lykättyä lähes suosituksiin asti – ei tuo lusikan suuhun lykkiminen mikään lempiharrastukseni olen. Ensi viikolla otan varmaankin testiin porkkanan ja possun, niin saadaan jotain ateriantapaisiakin aikaiseksi. Sen verran kummallinen lapsi tuo kuopuksemme on, että maissinaksu sai aikaan vain inhon väristykset. On siis löytynyt lapsi, joka ei tykkää maissinaksuista!
Nukkumisasioista pitäisi kai vähän valittaa, ja aihettakin ehkä olisi. Mutta enpä liiemmin viitsi, eipä se valitus väsymystä vähennä. Aamupäivisin pikkuinen kuitenkin nukkuu kadehdittavan piiiiitkät unet rattaissa, ja iltapäivällä torkkuu tunnin verran parvekkeella. Yön ensimmäisen syötön jälkeen jätän kuopuksen kainalooni, ja kahden hengen perhepedissä pyörimme yhdessä aamuun asti. Näitä kahden lapsen ja yhden vanhemman yöhulinoita tuskin tulee ikävä, mutta kaipa minä joskus nukkuakin saan.
On ihanaa, että vauvani on jo puolivuotias. Yhdessä ollaan rämmitty läpi raskaan talven, ja silti hän vain jaksaa hymyillä. Pienin viihtyy parhaiten, kun ympärillä on hälyä, elämää, ihmisiä ja musiikkia – rauhalliset kahvihetkeni kaksin vauvan kanssa ovat siis pelkkää kitinää.
Eilen piipahdimme perhekerhossa, ja esikoisen suosikkiohjaaja ihmetteli kuopuksemme korviin asti leviävää hymyä. ”Me taidetaan olla jo kavereita. Vai oliko niin, että tämä on kaveri kaikkien kanssa?” Minä mietin, josko pirpana sai vauhdikkaassa synnytyksessä jonkin sortin tällin (saattoipa tuo saapua vaikka lattian kautta, sen verran rytinällä kun tuli) ja tuumin, aistiiko hän äitinsä mielenliikkeet ja kompensoi niitä yltiömäisellä positiivisuudella. Tai sitten O vain on tuollainen, iloinen aina. Iloinen ja ihana!
PS. Alkuviikko meni sen verran syvissä vesissä, että silmänaluseni ovat taas muutamaa vuosirengasta rikkaammat. Muttamutta, valoa kohti vaikka vähin voimin! Valoa kaipaisin paitsi -kynänä, myös kuvien etuliitteeksi: mistähän löytyisi minulle kohtuuhintainen, tarpeeksi valovoimainen mutta kuitenkin kepeähkö kamera? Suosituksia otetaan vastaan 🙂
Sulla on kyllä loistavalla tavalla kynä (näppis) hallussa 🙂 Sun tekstiä on niin vaivaton lukea ja vaikka aihe olisi mikä tahansa niin osaat kirjoittaa siitä todella mielenkiintoa herättävästi 🙂
Olisin kiinnostunut, jos olet myymässä lastesi vaatteita..
Kahden lapsen otantani perusteella 100% lapsista ei pidä maissinaksuista. 🙂
Voi ihana! Te edellä, mekö perässä 🙂 Itse ostin jo sen sellaisen järkyn kokoisen maissinaksupussin kotiin että kun se jonain päivänä korkataan.. Kauhea jos ei maistukaan, mihin ne tungen 😀 Esikoinen niitä nimittäin rakasti.
Piti edelliseen kommentoida että pashan määrä se valitettavasti on aika vakio, mutta onneksi sieltä tulee ne valoisatkin ajat.
Kaunis ja aivan valloittavan ihana puolivuotias pikku-neiti. 🙂
Onnea puolivuotiaalle neidolle 🙂 Ilo lukea kirjoituksiasi, sinulla on sana hallussa. Kesä tulee niin saadan valoakin elämään 🙂 (ei tarvii pukee päälle niin paljoa :D)
Onnea puolivuotiaalle ja voimia Onia öihin ja arkeen :)!
Täälläkin ilmoittautuu maissinaksuille irvistelevän lapsen emo 😀 Urhoollisesti poikanen niitä joskus odotellessa järsii vaikka maku ei selvästikään hivele aisteja – enpä kyllä itsekään syttynyt näistä pötkylöistä! 🙂
Onnea puolivuotiaalle!
Jos soseiden syöttäminen tökkii, kannattaa tutustua myös sormiruokailuun. (Hyvä blogi: http://lenniledweaning.blogspot.fi/) Meillä mentiin sekatekniikalla, eli puurot lusikalla ja muuten lapsi sai napostaa itse ruokansa. Säästyi äidin hermot, kun ei tarvinnut yrittää tuputtaa nirsoilijalle soseita, vaan tyyppi sai itse tutkia muonaansa rauhassa.
Sulla on kiva kirjoitustyyli ja saat aina hyvän tekstin asiasta kuin asiasta. Onnea puolivuotiaalle neidille ja hyvää kevättä koko perheelle! 🙂
Ihana pikku-neiti!:) Oli pakko kommentoida ensimmäistä kertaa, vaikka blogiasi jo pidemmän aikaa olenkin lukenut. Meillä 2v pojan kanssa kahdestaan asumista jo (vasta?)6kk takana, ja tekstisi osuu ja uppoo niin täysillä! Ihan samoja fiiliksiä oli itselläkin kun käytiin läpi samankaltaista tilannetta. Ja uskallan jopa sanoa, että aika parantaa haavat, tai ainakin helpottaa! Onneksi kevät on tulossa, mikä piristää mieltä ja ehkä jaksaakin paremmin:) Lasten takia pystyy ja taipuu kyllä ihmeellisiin suorituksiin, vaikka kaikki tuntuisikin kaatuvan niskaan!
Paljon tsemppiä ja voimia sinne, oot ihan mahtava äiti 🙂
– Siri
Hei ihana ONIA! Uskomatonta, että pikkuinen O on jo puolivutias eikä enää niin pikkuinen 🙂 Muistan itse miten Nasun kanssa juuri tuo kokoon 74 siirtyminen rytmittyi mielessäni sellaiseksi siirtymäksi pikkuvauvelista pötykkään 🙂 Kerrassaan valtavan upeasti olet mennyt, toiminut ja elänyt – ole itsestäsi ylpeä! Äläkä liikaa analysoi, mä uskon että lapsesi (ne kummatkin) hymyilevät, nauravat ja ovat juuri niin maailman ihanimpia tyyppejä, koska sun läsnäolosi ja äidinrakkautesi on luonut niin turvallisen ja rakastavan ympäristön missä kasvaa ja kukoistaa. Eikä mitään muttia! Mulla olisi muuten pieni lahja pikku-O:lle, ollut jo jonkin aikaa, mutta nyt kauhistelen josko se enää kauaa sopii hänelle… olisiko mitään tsäänssiä että olisitte meidän puistoomme päin tulossa jonain päivänä?
Jo puolivuotias, uskomatonta!
O on kyllä niin veikeän näköinen tyttö 🙂 Eka kuva on kerrassaan mainio.
😀 tuo napero on niin söppis ja symppis! Ja sulla sukeltaa nuo mietteet samanoloisesti syviin vesiin ku mulla. Tuo iloisuus on varmasti neidin luonnetta. Mää oon jotenki ihan kyllästyny tän neljännen neitikäiseni kohdalla itteni syyllistämiseen joka riivatun hymystä ja hymyttömyydestä. Tehny sen introspektion lisäksi vähän muutaki spektioo ja huomannu, et murto-osa se on siltiki ihmisen luonteesta, minkä se äiti saa aikaan. Tai siis vanhemmat ylipäänsä. Ellei nyt oo ihan pimeä tapaus kyseessä. Mustaki tuli kohtuu iloluontonen, vaikka kokemani perusteella voisin ryynätä melko syvällä :).
Hei ja meillä nuorimmainen (kuukauden vanhempi neito, ku teillä) nukkunu vähän paremmin, ku tankkaan sille kaiken maailman murkinaa pitkin päivää. Sen ää-ämmän lisäks.
Tiiäksää. Jos mää tuntisin sut, tietäisin mitä sulle lahjottaisin tähän elämäntilanteeseen. Hmmmm. Ite nimittäin kyllästyin katteleen omia silmäpusseja, laskemaan uusia ryppyjä ja läähättäviä ihohuokosia, ja varasin dr. Hauscka kosmetologille ajan. Ai vitsit, että sain voimia taas pitkäksi aikaa. Ja sellasen aamu/iltarutiinin, jollon on pakko hoitaa itseään. Tekee niin gutaa, ku tässä pikkulapsivaiheessa meinaa mamma jäähä paskavaippakasan alle ihan huomaamatta…
(hohoo, enkä nyt edellisellä tarkottanu, et sun pärstä kaipais jotain uutta, vaan että saisit hemmotella ittees. :))
-R
Onnea puolivuotiaalle! Täällä se 6kk tuli tänään täyteen. 🙂 JA täälläkin pitäisi siirtyä 74cm:n vaatteisiin bodyissa, mutta en oo vielä toimeentunut, vaikka joissakin saa nepparit just ja just kiinni.
Täällä maissinaksut on suurta herkkua. 😛 Ja muutenkin tyttö tykkää kovasti sormiruokailusta, jota mahdollisimman paljon harrastellaan.
Mä oon nyt muutamana iltana tehnyt riisihiutaleista puuroa (en edes oo ajatellut, että sitä jauhonakin saa) eikä oo kallista!
Tarttis kai myös ottaa jo lihaa ruokavalioon, kun tässä nyt on kohta kolmisen viikkoa kiinteitä syöty. (Täyty ottaa varaslähtö kiinteisiin jo n. 5,5kk:n iässä, kun tyttö oli vähän liian kiinnostunut aina meiän syömisistä. :D)