Pääsiäisen värit

Tämän pääsiäisen värit ovat iloa kirkuva keltainen ja tunne-elämän tulkkina toimiva tyyni mutta tyrskyävä turkoosi.

Aamulla keittiöstä löytyy pieni pyjama-asuinen kitaristi – ja toinen vielä pienempi, joka tahtoisi myös kovasti tarttua soittimeen. Kuopus saa kuitenkin toistaiseksi tyytyä kuunteluoppilaan rooliin, sen verran tarkka on isoveli kitarastaan.

Aamiaistarjoilunkin äärellä voi viettää pienen väriterapiahetken. Seniorille soijajugurttia, juniorille Yosaa ja pikkuriikille riisipuuroa. Yöheräämisten määrästä riippuen lusikat päätyvät enemmän tai vähemmän oikeisiin suihin.

Something tells me, että viittä päivää vaille puolen vuoden ikäisenä aloitettu puuroharjoittelu osui ihan oikeaan saumaan. Kun lusikkaan tarraa naurunaama, joka nielisi vaikka koko kipollisen vimmatun vispaamisen saattelemana, ollaan kai herkkyyskauden äärellä. Minä pääsin siihen mihin halusin, puolen vuoden täysimetykseen, pikku-O puolestaan pääsi oikealla hetkellä uusien makujen kimppuun ja suloisten ruokalappujen ripustimeksi. Olen itsestäni ja pikkuisesta vauvastani avoimesti ylpeä – tätä turvaa ja terveellisyyttä pystyin ainakin pienelleni tarjoamaan.

Kun oma askartelurepertuaari on mallia ”kai ne kerhossa jotain tekevät”, on onni, että naapurista löytyy äiti, joka tarjoaa höyhenet, teipit ja illallisenkin kaupan päälle. Missä meiän pajunkissat on, kysyi esikoinen ensimmäiseksi seuraavana aamuna. Näillä ei enää virvota tai varvota, mutta ehkä ne tuovat tuoreutta ja terveyttä ihan omaankin tupaan.
Pitkäperjantaina kestittiin syntisesti kyläileviä sukulaisia, vastaanotettiin mahtavia tuliaisia ja hiljennyttiin pyhän kebabin äärellä. Tehtiin asioita vähän erilailla kuin ennen, koska nyt on näin. Sisälläni on jokin kumma tunne, tietty ilo, tyyneys ja rauha, vaikka odotin uudelta elämältä enemmän kauheutta ja kaoottisuutta. Ehkä se on tämä pääsiäinen, tai ehkä olen vain jotenkin pienesti jopa onnellinen.

Hyvää pääsiäistä teille, toivon aurinkoa meidän kaikkien viikonloppuun!

PS. Ootteko jo ihan kypsiä näihin kännykkäkuviin? Niin minäkin!!

9 Comments

  1. Valtakunnan Verski

    oi tuota pikkuista! 😀

    Meillä oli ihan eri toimet lusikan kanssa. Ihme hamsteri, joka jemmaa kaiken poskiinsa, ja sylkee sitten ulos heti erehtyy luulemaan että se jopa söikin jotain. En siis osunut meillä herkkyyskauteen, isompi oli ihan toista maata. Olisi syönyt vaikka kuinka paljon jo ensimmäisellä kerralla, PikkuSisko ei selkeästi halua siis vaan luopua tissistä 😉

    Hyvää pääsiäistä teillekin. Ihanan keltaista sun uudessa kodissa!

  2. Wandabe

    eihän se oo puolen vuoden täysimetys, ellet imettänyt jo kohtuun!!11111yks!

    meilläkin dydölle osu ja uppos, ja ekat hampaatkin ilmestyivät samalla!

  3. ONIA

    Ai teilläkin on jo ryhdytty tähän lusikkatouhuun! Tuo meidän pirpana tosiaan söisi vaikka pari desiä puuroa kerralla, jos vaan antaisi. Ens viikolla pitäis sitten käydä kasvisten kimppuun, katsotaan miten käy…

    Hyvää ja kellertävää pääsiäistä! 🙂

  4. ONIA

    Joo, törkeästi pyöristin että oma sädekehä kiiltäisi kauemmas.

  5. Zri

    Ai että miten makee hymy 🙂 ihanaa kevättä!

  6. Piña

    Värikästä pääsiäistä! Mukavan seesteiset tunnelmat teillä, vaikka ei varmaankaan ihan joka hetki. Olisin kiinnostunut kuulemaan kuinka tuplarattaat ovat teillä toimineet, ja mitä sitten tapahtuu, kun pienempi ei enää matkusta kopassa?

  7. Anonyymi

    Heips!

    Satunnainen lukija täällä moi! Kainosti kysyisin erästä asiaa: mistä on hankittu tuo UPEA, useammassakin kivassa kuvassa esiintyvä keltainen kitara?

    Kaunista ja onnellista kevään jatkoa!

  8. ONIA

    Kitara on ostettu ihan musiikkiliikkeestä, olisikohan ollut täkäläinen F-Music. Kitara on viralliselta nimeltään ukulele, merkki on Reno ja hinta muistaakseni 25 euroa. Ja värivaihtoehtoja oli tooosi monta 😉

  9. Anonyymi

    Hei,

    suuuret kiitokset vastauksesta! Täytyykin pian lähteä soitinostoksille, esikoinen kun on jo pitkään ollut kovin kiinnostunut kitaroista ja ukuleleista 🙂

    Keltaista kevättä!
    T. Se sama anonyymi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2024 Sanna Inkeri Saarikangas

Nopea ja turvallinen WordPress — WP-palvelu.fiYlös ↑