Muutaman viikon päästä on aika vaihtaa maisemaa. Vielä hetken katselen kaunista kotiani – kotiamme – ja huokailen. Kohta kai joku muu saa nauttia näistä kulisseista.
Näiden seinien sisälle kätkeytyy paljon surua, mutta myös iloa. Ensimmäinen ikioma koti, ensimmäinen remontti ja omilla sävyillä maalatut seinät. Muuttopäivänä tein positiivisen raskaustestin, täällä esikoinen muuttui vähäsanaisesta taaperosta puhua pälpättäväksi pojaksi. Ja mitä kaikkea muuta, muistoja joita en halua jäädä tuijottamaan tyhjiltä seiniltä.
Eihän tämä kivitalokolmio mikään täydellisyys ole. Pitkä kapea eteinen, turmanloukku-lempinimeä kantava kylpyhuone, turhan vähän kaapistoja ja puolitiehen jääneitä säilytysratkaisuja. Sijainti metsän siimeksessä ja rannan lähellä ovat toki idyllisiä, mutta kauppamatka on aina kiristänyt hermoja ja bussikyyti tullut liiankin tutuksi. Kuitenkin uskoin asuvani tässä talossa useita vuosia, katselin kaihoisasti naapuritalon täydellistä päivähoitopaikkaa ja kuvittelin lapseni hiusten hulmuavan pihamaalla juoksentelevan poikajoukon jatkona. Piknikit uimarannalla ja metsäretket kaakaotermoksen kanssa olivat tietysti kuviteltuja sille perheelle, jota ei enää ole.
Nyt vaihdan lainaloukun vuokrakolmioon, yritän oppia elämään puunvärisen keittiön kanssa ja tuumailen, menevätkö sisarusrattaat vaihtoon minikokoisen hissin vuoksi. Keskitän mieleni uuden kodin sisustukseen, tuijotan värikarttoja ja neuvottelen vuokraisännän kanssa uusista seinistä. Hymyn tuo huulille vaatehuone ja nykyiseen verrattuna valtava olohuone, kaksi (!) vessaa ja piskuinen parveke. Siellä vauva luonnollisesti tulee nukkumaan kolmen tunnin päiväunia, sehän on selvä. Monen metrin liitutauluseinää tai valkoista parkettia en enää saa, mutta saan tilaa ja toimivuutta sekä meille kolmelle täydellisen sijainnin: kauppa on naapurissa, kirjasto kivenheiton päässä, kaverit lähikulmilla ja kerhoonkin kävelee (kiireessä, kuten aina) kolmessa minuutissa.
Home is where your heart is, sanoovat. Minun sydämeni särkyi tässä talossa, on aika korjata se uudessa kodissa. Mukana muuttavat Marimekon astiat, mustavalkoinen matto ja tietysti ne kaksi tärkeintä. Kolmestaan me teemme kodin, kenties oikein ihanan.
Kuulostaa ihanalta 🙂 paljoa pienepiä sisarusrattaita vaan ei taida olla.. ehkä ne dotit tai navigatorit on kapeammat.
Haikeaksi ja surumieliseksi vetää tämä teksti, vaikka toivoakin välistä pilkahtelee. Ja sitä kevään valoa 🙂 toivotaan että sopeudutte uusiin maisemiin nopeasti solahtaen, ehkä uskallan moikata jos kaupungilla törmätään!
Kolmestaan te teette oikein ihanan kodin!:) Hienoa, että uudessa kodissa on lähellä myös kaverit.
Oih tuota päälakea, joka pinnistää sängystä ylemmäs ja ylemmäs!
Sinusta jotenkin huokuu sellainen rohkeus, että pakko nostaa hattua. Samalla suututtaa puolestasi lähes väistämättä. Silti, uskon ihan vakavasti, että oikein ihana tulee uudesta kodistasi, ja elämästäsi myös. Tsemppiä muuttoon!
Jaksamista niihin synkkiin hetkiin,kun muistot valtaa ja päässä soi miksi?! Onneksi ilmeisesti jo vähän helpottaa:) Jospa uuden kodin laittaminenkin sitten nostaisi uudenlaista intoa ja uskoa elämään:)
T: vakkarilukijasi
Todella koskettava kirjoitus. Onnellisempia hetkiä ja uusia tuulia uuteen tulevaan kotiin!!
Voisin itsekin kuvitella, että uudet nurkat antaisivat uusia ajatuksia ja päästäisivät vanhat tuulen mukana menemään! Ja kuulostipa asunnon sijainti hyvältä ja käytännölliseltä. Kolmen tunnin päikkäunetkin ovat siis aivan jo varmat :)! Onnea uuteen Onia :)! Ja pidetään peukkuja, että saat maalata seiniä mieleisiksesi.
Minäkin toivotan kovasti sulle&lapsille onnea ja iloa uuteen kotiin, uusi tuleva kotinne kuulostaa toimivalta, se on hyvä juttu se!:)
-Inton äiti
Tuli oikein haikeus itsellekin. Hyvin kirjoitettu. Seinät jää paikalleen, mutta sinun muistosi säilyvät sydämessä. Toivottavasti saat uudesta asunnosta edes suurinpiirtein mieluisen. Paikan johon syntyy lisää ihania muistoja!
Juuri oikea asenne, tosi hienoa! Kyllä asiat aina järjestyvät parhain päin lopulta. Vain sinulla itselläsi on valta omiiin ajatuksiisi, ja sinä itse päätät millaiseksi tulevat ajat muodostuvat. Kaikkea hyvää!!!! 🙂
<3
Kaunis kirjoitus!
Saathan apuvoimia pakkauspuuhiin? Lasten kanssa kun se on aina niin mielenkiintoista 🙂 Ja saanen kysyä, miksi myytte oman talon ja muutatte vuokralle? 🙂
Toivottavasti se kodin onni löytyy sieltä uudesta asunnosta 🙂
Näin ulkopuolisena vois veikata että äitiyslomalaisella saati hoitovapaalaisella ei ole varaa maksaa lainanlyhennystä ja yhtiövastiketta.? Itekkin tässä hoitovapaalla maksan tosin pelkkiä korkoja mutta meitä on 2 aikuista kuluja kattamassa.
B-dualit on aika lailla samanlevyiset kuin normirattaat. Mutta te ette ilmeisesti olleet niistä kiinnostuineita? Ja Iihän voisi jo olla näppärä seisomalaudan kanssa?
Bdualit on noita.mun mainitsemia leveämmät, meillä on ollut ne 🙂 keskustan vilinässä tuplat on hyvät, ei tarvitse pelätä esim auton alle ryntäilyä-josta meillä täällä maalla ei ole vaaraa… Saati jos yksin pitää hoidella virastoasioita tms niin ihan kivaa että lapset saa "köytettyä kiinni" siksi aika.
Paniikki pois, meidän rattaat menivätkin uuteen hissiin ihan heittämällä 🙂 Leveyden kanssa ei tietenkään ollut ongelmaa kun Phil&Tedsit on niin kapoisat, luulin vaan ettei hissin pituus riitä. Mutta riitti onneksi, ja mahduin jopa itse mukaan 😀
(Ne B-dualit on muuten tällaiselle pienelle ihmiselle ihan järkyttävän kokoiset hyökkäysvaunut..)