Huomenna juhlitaan topakkaa tytärtä, pikkuruista pikkusiskoa, meidän omaa Oota.
Nimiäisvalmistelut ovat verottaneet päiväunien mittaista omaa aikaani, ja siksi blogimaailmassa haahuilu on jäänyt vähemmälle. Tarmolla ja tehokkuudella olen saanut jääkaappiin loihdittua kolme kakkua, jotka toivon mukaan ovat paitsi aika hienon näköisiä, myös ihan maistuvia. Suolapalat on ulkoistettu mummille ja kummeille, ja muut tarjottavat päätyvät kaupan hyllyltä kippoihin.
Tänään siivottiin apinoiden raivolla, istutettiin esikoinen Maisa-videoiden ääreen ja pistettiin huushollia järjestykseen. Perintöastiasto on tiskattu, lautasliinat hankittu ja laulunsanat tulostettu. Mätsäävät mustat mekot löytyivät yllättävistä paikoista (vaatekaapista ja nettiompelijalta), mustia sukkahousuja en kuitenkaan onnistunut saalistamaan kuin itselleni. Huomiselle jäi vielä pölyjenpyyhintää, poikasen hiustenpesu ja oman pärstän puunaaminen – sitten saa juhlat alkaa. Paljon kaikkea pientä piperrystä oli juhlajärjestelyä rakastavassa mielessäni, mutta ihan kaikkeen ei aika ja rahkeet riitä.
On tähän viikkoon mahtunut muutakin kuin juhla-ajatuksia: lastenkulttuuria, kahvittelua kavereiden seurassa, kotoilua, kauppojen kiertelyä, hissimatka taikurin kanssa ja yksi iloinen kerholainen. Hyvä viikko, joka saa huipentua juhlahumuun läheisten ja liian monen kakkupalan kanssa. Mieltä vain painaa pieni huoli vauvatoverista, toivottavasti sekin hälvenee vielä.
Iltaisin, kun mies nukuttaa kaksivuotiasta, vietämme me tytöt kahdenkeskistä laatuaikaa sohvalla. Syöttelen, silittelen, saatanpa vähän nuuhkaista sitä kuuluisaa vauvantuoksua. Päivän tohinoissa vauva saa kovin vähän jakamatonta huomiota, jo raskausaikana alkaneet iltahivelyt ovat siis pieni hiljainen hetki äidin ja tyttären kesken. Kun vauva alkaa väsähtää, kannan hänet sänkyynsä, kiedon peiton tiukasti ympärille ja hipsin olohuoneeseen odottamaan. Yleensä tuhina ja töhinä vaimenee nopeasti, ja pieni käy yöunille kauniisti.
Tänään televisiossa liikututtiin Katri Helenan kappaleista. Juuri kun pikku-O torkahti rinnalle, lauloi Jari Sillanpää nuoruuden suunnattomasta seikkailuista. Minäkin liikutuin, kun tuijottelin pientä maitonaamaa, joka ei vielä tiedä seikkailuista tuon taivaallista. Mahtaakohan edes aavistaa, että huomenna juhlitaan juuri häntä? Paljo onneja vaa, sanoo isoveli – poikasenkin mielestä on kijaa että vauva asuu meijä kotissa ja on osa meijä peehettä. Mimiluhlassa parasta taitaa kuitenkin olla se, että kyseessä on samalla myös keksipäijä.
Paljo onneja, niitä meillä nyt totisesti on.
Voi ihanaa, että I on ottanut siskon niin hyvin vastaan. 🙂
Hyvää huomista nimiäispäivää Oolle! 😀
No ei täällä ole mustasukkaisuusdraamaltakaan vältytty, välillä ottaa vähän koville kun joku muukalainen hengaa äiteen sylissä.. Vähän ehkä jopa yllätyin kun vastaus oli JOO kysymykseen "onko kivaa kun vauva asuu meillä" 😀 Mutta osaa tuo isoveli kyllä olla suloinenkin, esittelee tohkeissaan lelujaan ja omalla pupullakin paijaa vauvan päätä.
Hyvää ristiäispäivää! 🙂 Minä liikutuin eräs päivä autolla ajaessani Erinin ja Laura Närhen Siskoni kappaleesta. Jostain kumman (hormoneista johtuvasta?) syystä!
Oikein ihania nimiäisiä teille! Taitaa olla kovasti veljensä näköinen tuo pikkuinen O 🙂
Mukavia nimijuhlia! Tekstisi ovat muuten jotenkin todella seesteisiä nykyään. 🙂 Tulee tunne, että elämä kahden pienen lapsen kanssa ei olekaan niin vaikeaa, kun usein pelotellaan.
Täältäkin päin oikein hyvää ristiäispäivää! Jälleen ihanat kuvat ja I:n sanavarastoa on ihanasti aina upotettu mukaan, hihi.. Nyt en keksi muuta järkevää kommentoitavaa, ehkä ensikerralla lisää 🙂
-Lapsirakas93-
onnea pikkuisen päivään!:) ja kiitos tämän päivän ensimmäisistä liikutuksen kyyneleistä 🙂
Mä kyllä liikutun siitä joka päivä enkä oo raskaana…..
Persoonallisen näköinen vauveli, liekö äitinsä leuka hällä? 🙂 on kyllä kovasti veljensä näköinenkin!
Ihania juhlia teille! 🙂