– Ihana auringonpaiste hellii tietysti juuri silloin, kun kamera ei suostu toimimaan eikä puistoonkaan voi kunnolla lähteä.
– Päivän kuvat voi onneksi napsia myös kännykällä (pääosin imetyspisteestä).
– Vauva on kehitellyt kuusiviikkoiselle kuuluvasti jonkinlaisen tiheän imun tarpeen. Se ei vielä manifestoi itseään yöunissa, sillä kahtena viime yönä on syöttöpuuhia harrastettu vain kahdesti. Ihanaa.
– Taapero kampesi itsensä isoon sänkyyn aamuyöllä, ja nukuimme kaikki ilman välihuutoja. Tämä kaduttanee viimeistään viikon päästä.
– Lapsen lelujen siivoaminen leikkimisen lomassa on vähän ääliömäinen idea. Voi että kun äiti j-u-s-t laittoi ne kaikki palikat nätisti laatikkoon.
– Kuivakaapin katsastus on ihan fiksua suorittaa ainakin kerran vuodessa. Neuvoo nimimerkki Neljäs kaapin perukoilta löytynyt luomutäysjyväspagettipussinjämä alkoi jo naurattaa.
– Siskonmakkarakeitossa ei ole koskaan tarpeeksi makkaroita.
– Puoli kiloa päi-väs-sä voi toteuttaa myös vaakaan lastatuilla vitamiineilla.
– Juhlat ovat lauantaina, ja minulta puuttuu sukkahousut. Miten ne puuttuvatkin aina, mitä niille tapahtuu kaikkien juhlien jälkeen?
– Kaksivuotias jätti yhden vaipan kaatopaikkakuormasta, ja heräsi yöunilta kuivin housuin. Hämmentävää, kenties vain kertaluontoista. (Eilen unohdin päiväunivaipankin, se kyllä yleensä onkin ihan turha.)
– Maatalon tyttö oppi uutta: raakamaito haisee lehmälle. Urbaani turbaanini alkoi vähän kiristää kun totesin hajun olevan vähän iljettävä. Maidosta tehty pannukakku oli kyllä ihan järjettömän hyvää.
– Jos leikkipaikka on rakennettu kerrostalojen sisäpihalle, kaikuu tahtoikäisen kotiinlähtökohtaus aika kauniisti.
– Suurin osa tuttavista on tainnut nähdä vauvan vain vähän hullunkurisesti pää alaspäin, tuntemattomat eivät taida edes tajuta että vaunukopassa kulkee joku.
– Influenssarokote – uhka vai mahdollisuus? Näemmä rokotuksen saavat nyt riskiryhmien lisäksi myös sellaisten läheiset, eli käytännössä koko meidän perhe. Kannattaako, kaduttaako, tuleeko jollekin nukkumatauti?
– Vauvan väläyttelemä hymy on ihana, vähän vino ja veikeä. Vauva ilonen, vauva naulattaa! sanoo isoveli.
– Esikoisen muisti, assosiaatiokyky ja asioiden yhdistelmisen taito yllättää isosti. Mainoksessa nähty hampurilainen on saman-hainen sämpylä M-kahlilassa (hysssst!) ja aamulla kuunnellun Radio Novan uutistunnari saman-hainen mummin autossa – jossa tenava on matkustanut autoradiota kuunnellen viimeksi joskus kesällä. Kylpyhuoneen seinälle vauvaa varten kiinnitetty hymynaama puolestaan on saman-hainen Onni-poika kiijassa. Näinhän se on.
– Vanhemmuudessa onnistumisen perusedellytys on tasainen verensokeri. Ja pulla päiväuniaikaan. Tänään puuttuivat molemmat, arh!
– Itselausuttua ukaasia ”nämä pitää sitten säästää nimiäisiin” voi kiertää kätevästi laittamalla konvehdit jo nyt tarjoilukulhoon ja napsimalla ylijäämät yksi kerrallan aamuteen tai päiväkahvin kavereina. Poikasen nukkuessa voi myös kähveltää kourallisen keksejä.
– Yksi kotipäijä on kiva, toisena alkaa keittää itse kullakin. Ainakin jos kämpässä kykkiminen on puolipakko yhden valuvan kerholaisnenän vuoksi. Sormet nistiin ja nuhanenät tukkoon, jotta päästäisiin huomenna ihmisten ilmoille!
Ainakin meillä Keski-Suomessa influenssarokote on vaihdettu noitten narkolepsiayhteysepäilyjen vuoksi. On kuulemma sama mitä on käytetty joskus aiemmin monta vuotta ja hyvin tutkittu tuote. Eri firmalta ku tämä fluamrix vai mikäsenytoli…
Eli unitautia ei nyt tartte pelätä.
Mulla hyppäsi silmille tuo sama influenssarokotepodinta. Tämä influenssarokotehan on valmistustavaltaan ihan eri kuin mitä Pandemrix oli. Siinä on erilainen antigeenikoostumus eikä adjuvanttia laisinkaan (ja näiden yhdistelmästähän epäillään tällä hetkellä narkolepsiatapausten lisääntymisen saaneen alkunsa). Niin ja tämänlaista valmistetta on käytetty 70-luvulta saakka. Että huoletta vaan piikille 🙂 Olen tietty jäävi puhumaan th-alan ihmisenä, mutta oman muksunikin vein pistettäväksi ihan siviilinä.
Sitten vielä haluan sanoa, että ihanaltahan tuo teidän kahden lapsen arki vaikuttaa, vaikka sitä kauhistelitkin ennen O:n syntymää! Olen niin iloinen sun puolesta!
me ollaan otettu koko perhe rokotteet jo 2 vai 3krt ja kukaan ei o saanu unitautia.kohta mennään ottamaan taas ja sen saa myös meijän 6kk vanha jäbänen
eipä o influenssaa täs talossa näkyny et kai siitä piikistä jotain hyötyä on ollu
En oo maatalon tyttö, mutta maalta kuitenkin, ja mulla on samanlainen SAARA-sokerikippo äitin ja iskän häälahjoista! Huomion arvoinen juttu kato 😉 En ole ainut!!!
Meidän perheen tytöiltä puuttuu kaikilta ne sukkahousut. Ja itseasiassa puuttuu vielä ne mekotkin. Pirullista, kun nyt pitää hoitaa kolmet mekko-sukkahousujutut joka juhliin. Ja kun tosiaan, en ymmärrä mitä niille sukkahousuille aina tapahtuu.
Tai no – jäävi on kyllä tässä yhteydessä väärä sana, kun en edusta yhtäkään lääkealan yritystä. Mutta tarkoitin sillä kai jotain sellaista, että jokainen tekee oman valintansa, jotka sitten enemmän tai vähemmän pohjautuvat annettuihin suosituksiin.
Lehmiä navetassa, raakamaitomuki tässä kourassa.
*nuuuuh*
*nuuuuuuuh*
Meillä on ollut niin salmiakilta, teeltä, nortilta kuin toffeeltakin tuoksuvia lehmiä, mutta että maidolta tuoksuva lehmä… sori, tätä yhteyttä mun tuulenhalkojani ei nyt löydä! Vai yritikö kenties kierrellen ja kauniisti ilmaista, että se maito haisi… lemmuncacalta? Härttilei, toivottavasti ei! Tuore, laadukas raakamaito ei haise oikeen millekään. Ja lehmät tuoksuu aikuisten oikeesti aika hyvälle! Se keväällä, peltoaukean laidalla lehahtava haju on asia ihan erikseen… 😉
terv. Lehmäkäs vakiolukija
ps. Koukuttava blogi, kiitos!
Kaikkeen tottuu…;)
Ei muuten totu! Mulla on (joissakin tapauksissa valitettavasti) standardinenää herkempi hajuanturi. Ja lehmien sekaan en ole syntynyt, vaan ne tuli kaupanpäällisinä isännän mukana. Eli maitolasillisetkin on tarkoin tuoksuteltu silloin aikoinaan… ei haissu ei, mutta olihan se pieni kylddyyrishokki purkkimaidolla kasvaneelle. Niinku olis kermaa hörppinyt! Ja lehmienkään pasca ei tottavieköön ala haista ruusunnupuille vaikka sitä päivästä toiseen joutuu nuuhkimaan, mut nauta sinänsä ei haise ollenkaan pahalle. Tsaijaijai, kuvitelkaa ny vaikka tämä: ulkona järkkykylmä, verenkierron hetkessä hyydyttävä pakkanen – navetassa lempeän lehmän lämmin, toffeentuoksuinen kylki, jota vasten voi painaa kylmästä kihelmöivän poskensa… Yhden sortin työsuhde-etu tuokin!
terv. Lehmäkäs vakiolukija