Säätiedotuksessa luvattiin tälle lauantaille ”lokakuun kauneinta keliä”. Siispä nousimme mekin heti aamupäivällä ylös sohvannurkasta ja suuntasimme kaupungille. Lähteminen neljään pekkaan alkaa sujua jo jonkin sortin rutiinilla – minä puen vauvan ja mies taaperon, yhdessä sitten häslätään eteisessä ja juoksennellaan puuttuvien tavaroiden perässä. Aina lähdön hetkellä käydään myös ”tarkeneekohan se näissä” -keskustelu ja ”äitilläkin on hanskat, pitää olla hanskat” -väittely ennen kuin rynnitään bussiin. Tänään mentiinkin sitten puolijuoksua, kun nysse kurvasi vähän odotettua aiemmin pysäkille. Jotenkin arvelen, että kolmestaan lasten kanssa saan paahtaa pysäkille boltmaista vauhtia, jos ikinä meinaamme ehtiä minnekään ajoissa…
(Eilen muuten lähdin poikasen päiväuniaikaan reippaalle vaunulenkille vauvan kanssa – ihan tuli hiki, sellainen ei-hormoniversio vieläpä! Eikä yhtään mahapysähdystä tai supistusähinää. Mahtavuutta.)
Kun kerrankin mentiin muualle kuin puistoon, halusin perushaalareiden sijaan lapsille vähän jotain päräyttävämpää päällepantavaa. Viikossa lähes puoli kiloa (!) pulskistunut pikkuvauva täyttikin esikoiselta perityn rokkihaalarin varsin passelisti, ja villapuku-välikausihaalari-linjalla viime viikot elänyt poikanen sai vaihteeksi tepastella farmarihousuissaan.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli vaatekauppa, johon teimme täsmäiskun parin imetyspaidan (huraa!) ja esikoisen pyjamatäydennyksen takia. Mokoma on kasvanut yli ja ulos vauvamallisista kokopuvuista, ja nyt ostettiin sitten oikein ison pojan yövaatteet. Kassalle kiikutettiin ne yhdet ainoat ensimmäisestä puodista sopivassa koossa löytyneet asut ja maksumiehelle vähän virnuilinkin, että nyt me vasta ollaankin sukupuolisensitiivisiä. Nooo, onneksi yöaikaan asustuksella ei ole niin kovin suurta merkitystä. Kaksivuotias itsehän ilmoittaa vaihtelevasti olevansa joko iso hoika tai peeni tyttö – katsotaan sitten huomisaamuna mihin suuntaan tätä äiteetä kammostuttava autopimama on tuota käsitystä kääntänyt.
Vaateostosten jälkeen tiemme vei kohti vaaliuurnia, välissä tosin hidastimme vähän vauhtia Keskustorin vaalikojujen kohdalla ja kohtasimmekin varsin varteenotettavan ehdokkaan. Itse pähkäilin vielä äänestyskopissa kahden ehdokkaan välillä, mutta annoin sitten ääneni kuitenkin kanssamme jutelleelle lapsiperheasiantuntijalle. Eipä kestä! Jos minun ääneni mitään merkitsee, loppuvat toivottavasti tamperelaispäättäjien älyttömät ajatukset yli 2-vuotiaiden lasten kotihoidontuen kuntalisän lakkauttamisesta. Siitä kaupunkilaisia kuohuttavasta tunnelista en tahdo ymmärtää mitään, joten äänestyspäätös tuli nyt sitten tehtyä pehmeämpien arvojen perusteella.
Alunperin ajatuksenamme oli pistäytyä äänestyssaavutuksen jälkeen vaalikahveille, mutta koska kello kävi jo lähemmäs lounasaikaa ja vatsatkin kurnivat, lompsimmekin pastalautasten ääreen. Ja mihinkäs muualle mukavuudenhaluinen lapsiperhe lähtisi lounastamaan kuin Sokoksen yläkertaan. Ei ole junaradan voittanutta, kun haluaa ruokailla rauhallisesti taaperoseurassa. Imetysnurkkakin tuli testattua, kun perheen pienin päätti herätä lounashetken lopuksi. Naapuripöydän riekkuvia rasavillejä seuratessa omat lapset (!!) tuntuivat kyllä vaihteeksi pieniltä enkeleiltä – toinen nukkui tyytyväisenä vaunuissaan ja toinen popsi kermaista tuorepastaa pöydän päässä. Kun edes leikkipaikalta poistuminen ei saanut aikaan spagetti-itkua, oli ulkoruokintakokeilu oikeastaan täydellinen.
Auringon houkuttelemina (ja bussiaikataulun väärin muistaneina) köpsyttelimme kohti kotia. Matkalla hoksasin, että ne vaalikahvit jäivät juomatta ja kotona oli liikaakin kananmunia. Siispä koukkaus lähikauppaan, tummaa suklaata kainaloon ja kotiin mutakakun tekoon. Isoveli nukahti juuri hetki sitten päiväunille ja pikkusisko heräsi äsken testaamaan uuden paitani käyttöominaisuuksia. Keittiössä leijuu syntisen suklainen tuoksu ja kahvit on katettu. Ääntä kohti, se olkoon päivän teema!
Runsasmunaisena kiinnostaisi kyseisen mutakakun ohje 🙂
Me saatiin virallisilla kunnan tarjoamilla vaalikahveilla Marie-keksit, joten uskaltaisitko paljastaa reseptin tuohon syntisen suklaatuoksun lähteeseen, jotta saataisiin tähänkin talouteen vähän parempi mieli…?
Meillä palattiin myös juuri parin tunnin ulkoilulta, ja oli kyllä kaunis sää! Jotain namia ehdottomasti tarvii kyllä tännekin. Eilinen pannari on jo lähes kadonnut. Tuo Sokoksen imetysnurkkaus on muuten tosi mukava isommankin lapsen ruokkimiseen! On kiva, kun saa omassa rauhassa juoda maidot, ja kerrankin samassa tilassa ei ole vessanpönttöä 🙂
On kyllä kinkkisiä nuo kuntavaalijutut kun tuntuu, ettei millään löydä kätevästi tarpeeksi tietoa oman puolueen ehdokkaista, että voisi tehdä valinnan. Oli sielä yksi mukavannäköinen perheenisä ehdokkaana, joten pärstäkertoimella on kai mentävä? 😉
Tuliko paketti perille? Eräät toiset sukat kun jäivät postitädin koipia lämmittämään, perille eivät ainakaan tulleet..
Nyt on sellainen hämmentävä olo kun totean että me oltiin tänään kanssa Tampereella ja todennäköisesti Sokoksella täsmälleen samaan aikaan kuin te. Näköjään reittimme eivät ihan tarpeeksi ristenneet vaikka aika pitkän tovin vietimme Keskustorillakin ja kävinpä vaalikeskusteluja minäkin vaikka ihan väärässä vaalipiirissä liikuinkin :D.
Tulen tänne aina vaan näiden ihanien kuvien ja fiiliksen perässä 🙂 Kaikilla on ollut ihanan kuuloset lauantait, kun taas meidän lauantai koostui taukoamattomasta sateesta ja tytöstä joka ei nukkunut päiväunia (ja sehän kuului ja näkyi) mutta onneksi upouudet sisarusrattaat seisoo eteisessä 😀
O-ou Who needs sleep- yöpuku! That spells trouble! Ja esikoiseni katseli kateudesta vihreänä tuota Salama paitaa :D.
Olenkohan vielä koskaan kommentoinutkaan…nyt viimeistään! Meillä odotetaan pian syntyvää uutta perheenlisää ja esikoinen on reilu 2 vuotias EI-tyttö 🙂 Sama elämänvaihe innostaa lukemaan lintoilijaa 😉
Nyt siihen kyssäriin, ihan jos en väärin katso niin vauvalla on ruskovillan silkkimyssy päässä?!Mikä mahtaa olla koko? Meiltä löytyy entuudestaan vain suurin ja taitaa vauvan päähän humahtaa nauhavirityksistä huolimatta
Moi!
Tuli mieleeni, että millainen bussimatka teillä on ja miten usein busseja kulkee? Olemme nääs harkinneet muuttoa Kalevasta kauemmas keskustasta ja vähän mietityttää, miten elämä luonnistuu pelkkien harvojen bussivuorojen takana. Millaisia kokemuksia sinulla on? Vai onko teillä auto? Minulla ei ole edes ajokorttia.
Kiitos kivasta blogista.
T: Kalevalainen
Runsasmunainen 😀 Kakun ohje on alunperin Voisilmäpeliä-blogista, resepti löytyy googlaamalla "suorastaan syntinen suklaakakku". Helpompaa kuin heinänteko!
Vastasin tuossa yllä, otan osaa Marie-pettymykseen :/
Pärstäkerroin on varsin tärkeä ominaisuus päättäjällä 😉 Mä olen jämähtänyt tiettyyn puolueeseen, mutta nyt ei kyllä mikään ehdokas ollut ylitse muiden. Noh, meneepähän ääni samalle ryhmälle ainakin.
Hui! No olipas sattuma, ja olisipas ollut jännää törmätä!
Tuli tuli tuli, ja sukat ovat IHANAT!! Ne kyllä ylttävät vielä pikkulikan nivusiin asti, mutta ovat jo kovassa käytössä 🙂 Kiitos vielä hirmuisesti! Laitan sulle lähiaikoina postia kakkuasioissakin, tuo sähköposti on vaan jäänyt vähän hunningolle…
Päiväunettomuus on kyllä pahinta. Toivottavasti teillä on tänään ollut vähän tuota katastrofipäivää parempi meininki!
Sitä yöpuvun ironista hihamerkkiä voi sitten tuijotella yön pimeinä tunteina, kun vauva vaan hihkuu pirteänä 😀 Ja mä en kestä tuota Salama-paitaa, poika näyttää siinä ihan eri ihmiseltä! Mutta nukkuu yönsä huutamatta, eli jotain taikaa siinä täytyy olla…
Kiva kun kommentoit! 🙂 Silkkimyssyhän se siinä, mutta voi että, en kyllä muista että mikä mahtoi olla kokomerkintänä..tuo kun on ostettu jo esikoiselle aikoinaan. Jos yhtään muistelen oikein, niin oli olemassa joku "keskoskoko" (0?) ja tuo on siitä seuraava, olisikohan sitten kokoa 1? Tuokin on vielä vähän reilu meidän sirolle tyttöselle, että ainakaan isompaa en vastasyntyneelle ostaisi.
No mutta moro. Meiltä bussimatka keskustaan kestää 10-15 minuuttia, usein kuljetaan myös kävellen. Busseja menee kolme kertaa tunnissa, ja harvemmalla aikataululla saattaisi kyllä mennä vielä nykyistäkin enemmän hermot 😉 Tämäkin tilanne vaatii etukäteissuunnittelua ja aina eteisessä tulee kiire! Välillä bussi on myös täynnä rattaista, ei onneksi kovin usein.
Meillä ei ole autoa, ja paljon kyllä bussia käytetään – varsinkin minä rattaiden kanssa. Muuttamisessa kannattaa varmaan miettiä sitä, miten usein ja minne täytyy bussilla päästä (kauppaan, harrastuksiin, kavereiden luo..?) ja miten se sitten sopii yksiin aikataulujen kanssa.
Voi teidän kirppua, ei niiden ihan niin isot ollut tarkoitus olla. 😀 Mutta hyvä että pääsivät käyttöön! Ja kakkuasioissa kun palailet sillai kaks viikkoa ennen deadline päivää niin hyvin ehtii 😉