…tai juuri sopivan mittainen.

Ja niin joulu joutui, tänne meillekin. Aatto sujui aika pitkälti suunnitelmien mukaan: myös kaksivuotiaan kärsimättömyys ruokapöydässä ja nukahtamisen venähtäminen oli odotettavissa. Ensimmäinen lahjapaketti luovutettiin poikaselle jo alkuillasta, ja uusilla duploilla leikkivä lapsonen antoi työrauhaa keittiöön. Pöytään katettiin kalaherkkuja, kinkkuja, valmislaatikot ja salaatteja. Pojan suosikki (ja ainoa sellainen) joulupöydässä oli graavilohi, me aikuiset nautimme sen wasabilla ryyditettyjen ruisleipästen päältä.

Paketeista paljastui pehmeitä asioita, palapelejä, pari kirjaa ja Tanskanmaalta asti matkustaneita palikoita. Kaikki lahjat saivat kaksivuotiaalta ansaitun VAUUU-reaktion, ja lapsen riemu vieritti meikäläisen poskelle pari kliseistä kyyneltä. Yllätyksistä parhain oli kuitenkin keltainen kitara, jonka me annoimme kerhossa kuuleman mukaan ukuleleen rakastuneelle lapsoselle. Lahjavalinta taisi mennä aika nappiin, sillä nelikielinen soittopeli kulkee nyt kaikkialle ja uniltaan heränneen pojan ensimmäinen kysymys on tätä nykyä missä kitala on?

Perheen pienin vietti joulunsa lähinnä nukkumalla – kun ruoat oli syöty ja lahjatkin avattu, heräsi hän tyrmistyneenä huomaamaan menetyksensä. Iltahämärässä piti sitten vielä räpsiä lavastettuja valokuvia sävy sävyyn puetuista sisaruksista, että saatiin pikkusiskokin mukaan joulun todistusaineistoon.

Kun lapset aattoiltana simahtivat yöunille, kasasimme lautaselle juustoja ja keksejä etsimme puoli tuntia pullonavaajaa ja kaadoimme lasit täyteen punaviiniä. Hiljainen koti, herkistynyt mieli, herkkuja ja hyvää seuraa – mitäpä sitä muuta jouluyöltä kaipaisi.

Joulu on nyt minun mittapuullani ohi – jo eilen luovutimme laatikkotuputtamisen kanssa ja paistoimme lapselle lounaaksi kalapuikkoja. Muuten joulupäivä kului kotosalla uusien lelujen kanssa, pulkkamäessä naapurin pojan rattikelkkaa ihastellessa ja jämäruokia kaapeista kaivellessa. Tänään Tapanina kyläilimme ystäväperheen luona, pojat leikkivät lahjaleluilla ja vauvat tuijottivat toisiaan (tai vähän ohi). Vatsaani on varastoitu pari kiloa konvehteja ja käsittämättömällä kolanlitkimisellä olen saanut vauvankin vihaiseksi. Huomenna palataan arkeen joiltakin osin, minun joululomani eli isimiehen vapaa jatkuu onneksi viikon loppuun asti.

Ai niin, minä sain lahjaksi taianomaisen kahvimukin, tällaiselle kofeiininössölle mitoitetun. Joulun paras lahja oli kuitenkin jotain aivan muuta, jotain jota ei voi lahjapaperiin oikein kääriäkään.