Enpä olisi uskonut.
Olen kuullut tuon lauseen jo lukemattomia kertoja. Itsekin olen puistellut päätäni ja hokenut sitä. Luulen, että tarinaani seuranneet siellä ruutujen takana henkäisevät samat sanat.
Olen aina ihmetellyt niitä keltaisen lehdistön kuninkaallisia, jotka ovat selvästi tehneet elämässään vääriä valintoja, törttöilleet tai rötöstelleet, valinneet väärät ihmiset lähelleen – ja jotka silti toteavat, etteivät kadu mitään. Tällä hetkellä kadehdin tuota taitoa, sitä, että pystyy näkemään elämänsä valinnat vain oikeina. Sitä, että onnellinen aika viisi vuotta, vuosi tai viikko sitten ei muutu onnettomaksi sitä muistelemalla. On hetkiä, jolloin kadun niitä kahta kauneimpaakin, ajatuksia jotka saavat minut voimaan pahoin. Muistoja, jotka tuntuvat mitättömiltä.
Olen itkenyt itseni läpi kaamoksen, yrittänyt ja pyristellyt. Vajonnut epätoivoon, etsinyt toivoa, löytänytkin sitä. Koittanut pitää itseni kasassa, kuihtunut mittoihin joita ei edes verenluovuttajalle sallita. Nyt on aika päästää irti, kääntää uusi sivu ja antaa kevätauringon tuoda pisamat poskille.
En tiedä missä olisin ilman ihania ystäviäni – ehkä Pyhäjärven pohjassa punaviinin värjäämien huulieni kanssa. Nyt jäin vain rannalle ruikuttamaan, ja sieltäkin minut on tultu hakemaan pois. En kaipaa sääliä, spekulointia tai syyttelyä. En edes kauhistelua, kaikkein vähiten vahingoniloa. Tarvitsen tukea ja turvaa, ja sitä minulla onneksi on. Läheisten sanat kaikuvat mielessäni ja kannattelevat niinä hetkinä, kun oma mieli mustuu. Sinä olet vahva nainen, lupaan että selviät. Selviätte kaikki. Sulla on kaks helvetin tärkeetä syytä selvitä.
En aio vajota pohjalle, järveenkin juoksen vasta kesäkuumalla. Haluan olla vielä onnellinen, uskon että onneni myös ansaitsen.
Vielä hetken annan mummin viihdyttää kaksivuotiasta ja vaarin naurattaa vauvaa. Käperryn viltin alle, oletan että joku pitää huolta. Pian alkaa sopiminen ja selvittely, kohta ihan uudenlainen arki. Pää on täynnä kysymyksiä, onneksi en ole yksin etsimässä vastauksia. Ehkä joku osaa kertoa senkin, miten enää ikinä koskaan pääsen käymään suihkussa!
Nyt meitä on kolme.
Silmät kostui.
Voimia elämäänne.
Tiedän että pärjäätte vaikka ei varmaan siltä tunnu joka hetki.
Niin vaikea sanoa mitään järkevää ja oikeaa :/
Kyllä sä selviät, tietenkin! Elämä kantaa. Totta kai olisin toivonut, ettei tällaisen yli tarvitsisi kantaa, mutta kantaa kuitenkin.
Voimia ja aurinkoa!
Jotenkin olin ajatellut näin vaikket mitään sanonutkaan.
Aikamoinen paukku varmasti sulateltavaksi. Kyllä sinne suihkuun pääsee, usko pois. Ja kaikki ne muutkin asiat ne hoituvat! Kummallisesti se kolme on aikalailla hyvä, se on erilainen kombo mutta yhtä tiiviimpi. Joskus tuntuu että meillä se kolme on parempi jo arjessa ja se yksi lisää sekoittaa koko homman. Vaikka en valehtele kyllä sitä yhtä odottaa silti aina jotain varten, joku pieni asia jota kaipaa muttei siihen kaipuuseen huku, sillä se toinenkin tapa olla vain lasten kanssa toimii ihan yhtä hyvin, arkena. Enpä tiedä oliko tässä päätä tai häntää, meillähän se yksi on vaikkakin puolet ja vähän päälle poissa. Musta tuntuu että mä oon kriisissä sitten kun loppuu sen koulut ja se kotona ollessaan onkin muka täällä osana arkea.
Vo, olen pahoillani. Tiedän, että sitäkin sinulle on varmasti hoettu viime aikoina kovin paljon, eikä se oikeasti mitään auta. Silti haluan sanoa, että toivon ja uskon sinun pääsevän näiden vaikeimpien hetkien yli. Lukemattomia parempia, hyviä ja valoisampia on varmasti edessa. Voimia, pysy vaan siellä viltin alla hyvällä omallatunnolla vielä tovi!
Otan osaa! Onpa raukkamaista rikkoa / riskeerata perhe vielä tuossa kohtaa (enkä siis puhu sinusta). Tällaisen käsityksen ainakin sain. En tajua.
Meillä mies tulee aina vasta myöhään illalla töistä, joten käyn suihkussa aina 2-vuotiaan kanssa niin, että vauva katselee etäämpää sitterissä tai Bumbossa tai usein on mukanakin porukoissa, koska meillä on iso amme.
Voimia sinulle vakkarilukijalta. -Laura
Olen ajatellut sinua paljon ja nyt olen jotenkin sanaton. En siis yritä väkinäisesti sanoa mitään. Elämä jatkuu, erilaisena kuin mitä luulit mutta jatkuu kuitenkin. Voimia! Ja onneksi et ole yksin.
Olet rohkea ja vahva, varmasti selviät. Onneksi sinulla on tukea ja apujoukkoja, joihin turvautua. Jaksamista!
Voimia! Oli rohkeaa kirjoittaa tuo tekstisi.
Lämmin halaus ja paljon voimia! -Kanerva
Meillä lapset on oppineet että odottavat kylppärin oven ulkopuolella oven ollessa auki… Siinä niillä on aina joku leikki sen aikaa että äii käy suihkussa. Jos ei köydä kaikki, mut se viensen verran enemmän aikaa ettei aamutoimiin noin vaan aina mahdukaan 🙂 rauhallisen suihkun saa kun menee suihkuun itkuhälärin kanssa päiväuniaikaan tai myöhään illalla kun ne jo nukkuu.
Paljon voimia! Olet vahva nainen ja on rohkeaa tulla kertomaan asiasta tänne. Sinulla on ihanat lapset, ja aina kun tuntuu vaikealta niin ota heidät kainaloon! Paljon lämpimiä ajatuksia sinulle ja lapsillesi Turusta!
Tirautin vähän puolestasi, surusta ja vitutuksesta. Näin sen ei kuuluisi mennä. Tämä liippaa valitettavan läheltä, näitä juttuja en haluaisi enää ikinä kuulla, lähipiiristä enkä muutenkaan. Sä tulet niin hoitamaan tän homman tyylillä, voimalla, ja ilolla. Toivon teille rauhallisia kylpyhetkiä, paljon saippuakuplia ja hyviä yöunia.
Olen todella pahoillani! Kovasti voimia, kyllä sä selviät, vaikka sitten apinanraivolla ja niiden kahden hyvän syyn voimalla. Lepäile ja keräile voimia. Kevätaurinkoa elämääsi <3
No voi paska. Mulla – esikoisen isästä aikoinaan eronneena (tai en minä eronnut, mies vaihtoi 10 vuotta nuorempaan) – oli tästä aavistus mutta koska miehesi pyöri teksteissä mukana, ajattelin olevani vainoharhainen ja että ehkä kriisisi koskee jonkun läheisen vakavaa sairastumista.
Voin kuvitella miltä susta tuntuu. Jos tarviit vertaistukea tai ammatillisia neuvoja, wandabe74 ät gmail piste com.
minäkin käyn usein suihkussa yhdessä tuon isomman kanssa, vauva on sillä aikaa lattialla ilmakylpyilemässä 🙂
Onpa surullista! Ja kaikkea mahdollista muutakin mitä en nyt osaa sanoiksi edes pukea!! Voimia roppakaupalla.
Todella rohkeaa, että kirjoitit tämän. Olen töissä ja istun täällä silmät kyyneleistä sumeina. Kuten Wandabe kirjoitti, myös minä aavistelin tätä, mutta ajattelin, että mielikuvitukseni tekee temput, kun teksteissä kirjoitit miehestä.
Lämmin halaus!
Toivottavasti pian saapuva kevätaurinko saa taas teidän arkenne hymyilemään, voimia!
eikä, tätä mä viimeksi kuvittelin 🙁 En minäkään ymmärrä miten tässä elämäntilanteessa joku voi tehdä noin järkyttävän ratkaisun. Enkä tarkoita sinua, sillä jotenkin kuvittelen ettei tämä ollut sinun päätöksesi. Erittäin surullista, mutta kaipa sitä jotenkin selviää, kun on pakko. Kuuntelen kyllä minäkin, kaiken parhaani mukaan 🙂
Olet ollut niin paljon ajatuksissani välillä ja olen miettinyt miten sinulla menee. Kyllä sydäntä riipaisi (ja riipaisee edelleen) kun luin tekstisi, tuli surullinen olo, itkukin. Sinulla on ihanat lapset ja olet mahtava persoona ja on hyvä kuulla että sinulla on tukijoukkoja! Voimia ja halauksia oikein paljon!!!
Meilläkin mies tekee välillä ympäripyöreitä päiviä ja esikoisen vauva-aikana taisin olla viikon käymättä suihkussa. Vauva kun tuntui itkevän juuri silloin, kun isi olisi ollut kotona ;(. Vauva siis sitteriin ja itse suihkuun. Meillä on onneksi sen verran iso kylppäri, että ei seura kastu;). Tuo esikoinen on monesti mukana, lukee kirjaa ym tai sitten tulee mukaan suihkuun. Nyt tosin viimeaikoina jäänyt mielummin katsomaan pikkukakkosta/muumeja tai rakentelemaan legoja.
Tuli tästä mieleen että taitaa olla aika yleistä että parisuhde hajoaa vauvan ekan vuoden aikana, ikävä kyllä! Meidän töissä kävi aikanaan niin että kahden työkaverin miehet lähti yllättäen baari-ihastuksen matkaan, vaikka kotona pienet lapset 🙁 Itse olen myös kokenut avioeron, tosin meillä ei ollut lapsia ja silti kokemus oli todella raskas kaikinpuolin. En voi edes kuvitella miten paljon raskaampaa se on lasten kanssa!
Tätä olin minäkin aavistellut ;(. Hormonihuuruissani (rv 39+2) itkettää teidän kolmen puolesta. Jotenkin sitä toivoo, että kriisit on ohimeneviä, mutta tämä taitaa olla ollut vireillä jo pidemmän aikaa. Voimia!
Hei!
En ole aikaisemmin kommentoinut, mutta nyt teen sen (itseasiassa en ole mitään blogia ikinä vielä kommentoinut, vaikka aktiivisesti monia seuraankin). Olen lukenyt blogiasi pari vuotta ja kovasti aina odottanut uusia tekstejäsi.
Todella kurja juttu tuo perhetilanteen muutos ja tuntuu pahalta tänne ruudunkin taakse, vaikken sinua blogin ulkopuolelta tunnekaan. Suru ja pettymys eivät minnekään häviä, mutta ajan kuluessa niiden kanssa oppii elämään ja ne siirtyvät taka-alalle.
Arjen uudelleen rakentaminen on varmasti rankkaa. Jos mahdollista niin, kerää paljon paljon apujoukkoja ketkä auttavat useasti ja säännöllisesti. Ota vaikka sita sitä parjattua kaupungin kotiapua ;).
Terveisin,
Kissanminttu
Sanattomaksi veti.
Tuli niin surullinen olo.
Halauksia ja voimia! Onneksi sinulla on ystäviä ja sukulaisia tukena. Niin ja tietysti ihanat lapset! Kyllä te pärjäätte. <3
Olet ajatuksissa.
Voimia arkeen, surun läpikäymiseen ja uuteen alkuun! Olet vahva nainen ja selviät varmasti, ja muista, että välillä saa olla heikkokin. Lämmin halaus sinulle ja pikkuisille <3
Voi ihana Onia, totta kai sinä selviät! Elämä ei aina mene niinkuin pitäisi – olen todella pahoillani puolestasi!
Onneksi saat tukea lähimmäisiltäsi, ja mukana ajatuksissa myös me tuntemattomat. Lämmin halaus!
Rohkea teksti ja nostatti valtavasti tunteita myös minussa pelkkänä lukijana. Siispä sinulla on oikeus vallan kaikkiin tunteisiin tuossa, ilmeisen yllättävässä tilanteessa.
Sinä olet selvästi älykäs näinen. Ja rakastava äiti. Kun tunteiden myrsky laantuu, uskon että huomaat valoa keväisellä hangella ja toivon, että huomaat joskus olevasi elämässä, jonka oikeasti upeana ihmisenä ansaitset.
Parisuhteet katkeavat mutta vanhemmuussuhteet eivät. Toivotan valtavasti voimia ja viisautta uuden arjen luomiseen!
Paljon, paljon voimia!
Olen sanaton. Halaus.
Olen ajatellut sinua paljon. Sydäntä riipaisevan tekstisi jälkeen en löydä tarpeeksi sanoja. Kaikki tuntuu niin mitättömältä, niin vähäpätöiseltä. En siis yritä väkinäisesti sanoa mitään. Elämä jatkuu. Käy rauhassa läpi kaikki ne tunteet, jotka sisälläsi mylläävät. Onneksi saat läheisiltäsi tukea uudessa tilanteessa. Voimia!
Paljon tsemppihalauksia myös täältä. Ota aikasi viltin alla ja ihana kuulla, että sinulla on läheisiä tukena. Läheisten tuki on korvaamatonta, kun oma elämä on hajalla.
– Hanna
Ihanaa, että sinulla on kuitenkin turvaverkosta. Kuulostaa niin tyhjältä sanahelinältä, mutta haluan toivottaa paljon voimia. Meidän perhe oli vuosi sitten melkein samassa tilanteessa. Silloin kaduin omia valintoja, laitoin itseni ja omat uraunelmani edelle ja se oli koitua perheemme kohtaloksi. Virtuaalinen halaus sinne viltin alle, voin vain kuvitella miltä siellä tuntuu. 🙁
Voimia! Olen itse sellaisessa surussa, jossa ei kaivata sanoja ihmisiltä, jotka eivät ole samaa kokeneet. Näin tuntemattomana haluaisin kuitenkin toivottaa teille kolmelle kaikkea hyvää. Olet juuri sellainen ihminen, johon haluaisin oikeassakin elämässä tutustua.
S
Voi kyynel. Halaus ja kovasti voimia.
Voi sinua! Kyyneleet tulivat…
"Anna surulle sanat. Mykkänä se särkee sydämen."
Olet ihana, sinä selviät!!!!!
Aivan tärisin kun luin tekstisi. Lämmin ja pehmeä halaus sinne, voimia, olet ihana!
Voi minkälainen tilanne 🙁 Me erottiin noin 10kk sitten, kun muutin lapsien kanssa (silloin 7kk ja 2v) pois lasten isän luota. Olen vielä kymmenen kuukauden jälkeen järjissäni ja totaaliyksinhuoltaja, kaksi vapaailtaa on mahtunut näihin kuukausiin. Suihkuun mennään koko porukalla ja pari viikkoa sitten uskaltauduin jopa saunaan kahden pienen kanssa! Hyvin kaikki menee, tsemppiä 🙂 Blogejakin ehtii lukemaan näin päikkäriaikaan, kun nuorempi nukkuu ja isosisko leikkelee uusilla saksillaan pahvista palasia.
Kyllä se kevät sieltä pian tulee 🙂
Voi ONIA-ihana! Kuten itse sanoit, ansaitset kyllä onnesi. Sitä kohti, askel kerrallaan. Ja osa sitä matkaa on tuskan läpi kulkeminen, ei ohi.
Voimia siihen, ja lämmin halaus! Selviät kyllä. <3
Voimia ja halaus. <3
voimia ja halauksia sinne kaikille teille kolmelle!
Veti sanattomaksi.
Kaikki mahdollinen virtuaalinen ja kosminen lämmittävä ajatus teille!
Kovasti, kovasti voimia tähän rankkaan elämänvaiheeseen, ota ihmeessä vastaan kaikki apu mitä saat ja anna läheisten kannatella ja tukea sinua silloin kun tuntuu ettet itse jaksa.
Paljon voimia! Tässä erään blogin osoite, josta saanee hyvää vertaistukea: http://villasukkavarpaat-viltin-alla.blogspot.fi/
Ihmisellä on oikeus tarvita toisia ihmisiä jaksaakseen, näin mua lohdutti ystäväni kun hälle vuodatin tuntojani parisuhteesta ja siitä kun en tiedä kenelle oikein puhuisin, minne menisin päätäni selvittämään. Hakemaan apua..
Tuntuu ihan hullulta, miten meillä voikaan olla näin samankaltainen tilanne. Takana suorastaan helvetillinen syksy, tuntuu että oon roikkunut pitkään löyhässä hirressä.. Ja roikun siinä yhä. Kun ei ole rohkeutta viedä asioita päätökseen.
Sinä tunnut vahvalta, se on mahtavaa!! Toivon(ehkä kerrankin todella itsekkäästi) kaikkea hyvää meille!
-Inton äiti
🙁 Voimia ja jaksamista arkeen todella paljon! (Kamalaa ajatellakin sellaista tilannetta, että mies yhtäkkiä kuvioista poistuisi, kun tässä on pieni lapsi hoidettavana. Välillä kun miehen työpäivienkin aikana alkaa katsella kelloa ja toivoa hänen saapuvan pian kotiin…)
Äidilläni on yhteensä neljä lasta ja hänestä tuli yksinhuoltaja nuorimman syntymän aikoihin. Onhan se rankkaa kuulemma joskus ollut, mutta ihan täyspäisenä hän on pysynyt ja me kaikki lapsetkin hyvin ollaan voitu. 🙂 Vaikka se varmasti on siis vaikeaa joskus, varmasti pärjäät kahden kanssa! Onneksi sulla on tukiverkkoja, joita voit avuksi pyytää.
PS. Kiitos ihanasta blogistasi. Käyn aina uusimmat kirjoitukset lukemassa.
Varmasti selviät! Itse erosin lasten isästä kun esikoinen oli 1v11kk ja kuopus 2kk. Nyt kuopus on vuoden ikäinen ja hyvin on mennyt! Toki arki on hektistä, mutta toisaalta lapset ovat myös isällään, niin saan yllättävän paljonkin omaa aikaa, jolloin voi hoitaa ruokaostokset ym. Suihkuun joko pienemmän päikkäreillä tai kun molemmat ovat yöunilla. Toki olen juossut monet kerrat shampoot hiuksissa kun toinen onkin herännyt, mutta ainakin on oppinut ottamaan pikasuihkuja ;). Heti kun lopetin imetyksen (kuopus 10kk) alkoivat molemmat olemaan isällään jokatoinen viikonloppu+arkitapaamisia. Jos kaipaat vertaistukea, olen Tampereelta, niin voidaan vaikka nähdä 🙂 Olenkin teitä sillointällöin kaupungilla nähnyt.
Huh huh. Voimia, tsemppiä, lämpimiä ajatuksia.
Venni
🙁 Kovasti jaksamista tunteiden myllerrykseen, annathan itsellesi luvan niihin kaikkiin yla- ja alamakiin mita on ollut ja viela tulossa. Sinulla ei ole mitaan havettavaa ja onneksi on ystavia/sukulaisia apuna. Voin uskoa miten hankalaa on olla lasten kanssa juuri nyt kun he muistuttavat joka paiva menneesta ja toisaalta lupaavat tulevaa, niinkun joku jo sanoikin niin halikaa toisianne vain kovasti. Ei ne lapset siita tunteiden myrskyn nakemisesta karsi kun olet siella heita rakastamassa, oppivat vain ymmartamaan etta on erilaisia tunteita ja niista selviaa rakkaiden ihmisten avulla. Halaus.
-Henkka
Pitkään blogiasi lukeneena, kirjoituksistasi ja tästä yksipuolisesta ystävyydestä nauttineena annan kerrankin vähäsen takaisinpäin: selviät aivan varmasti. Sisulla, rakkaudella ja läheisten tuella.
Elämä ei onneksi lopu, vaikka kaikki muuttuukin – jatkuu vain erilaisena, uutena. Tiedät sen toki, olen varma siitä, vaikken sinua oikeasti tunnekaan, mutta halusin sanoa edes tämän kerran jotakin.
Toivon kolmikollenne kaikkea hyvää ja onnellista.
Lili
Et tule koskaan olemaan yksin; sinulla on ihanat lapsesi. Toivotan voimia uuteen elämään, kyllä ne kevään auringonsäteet löytävät luoksesi.
Olen tällä viikolla katsellut pieniä lapsiani ja miettinyt, että jos tästä nyt avioero tulee, niin mehän pärjäämme. "Muut tekee mitä osaa, minä teen mitä täytyy." Niin sinäkin.
Voi, olen kovin pahoillani. Minä luin tämän jo aiemmin rivien välistä, mutta toivoin olevani väärässä. Toivon kovasti voimia ja sisua uudenlaiseen arkeen – sinä olet vahva ja fiksu nainen, joten pärjäät kyllä, kunhan pääset tilanteen kanssa sinuiksi.
Ensimmäinen mieheni jätti minut seitsemän vuoden jälkeen toisen naisen vuoksi ihan yllättäen, ja vaikka meillä ei onneksi vielä ollut lapsia, tilanne romutti elämältä pohjan ihan totaalisesti joksikin aikaa. Mutta kaikesta selviää ja asioilla on taipumus järjestyä. Minulle elämä toi eteen uuden miehen, sielunkumppanini, ja antoipa meille kaksi ihanaa lastakin 🙂
Tsemppiä! ♥
Hui! Kyyneleet kihosivat silmiini. Rohkeaa, että kirjoitit asiasta blogiisi. Toivon paljon voimia ja uskon muiden tavoin, että sinä ja te selviätte! Uusia pisamia poskille kevät auringosta.
Paljon voimia ja halauksia!!!!
Voi että, onpas ikäviä uutisia, mutta kyllä te kolme pärjäätte! Voimia sinne!
Tosi paljon tsemppiä sinulle, Onia, suureen muutokseen. You can do it!
On tosi rankkaa, kun elämässä tapahtuu ikäviä asioita, joille ei itse voi mitään. Vähitellen arki kuitenkin varmasti löytää uudet uomansa ja valon määrä lisääntyy.
Halaus!
-m
Tuntuu että yllä olevat kommentit ovat jo sanoneet kaiken, joten toivotan vain lyhyesti erittäin paljon jaksamista uuteen arkeen. Tekisi mieleni halata, ottaa lohdutettavaksi "kainajoon" kuten esikoisemme sanoisi. <3
Tämän ihanan blogisi kautta olet tullut jännällä tavalla läheiseksi, ja tosi surulliselta tuntuu lukea tällaisia uutisia. Voimia ja auringonpaistetta uudenlaiseen arkeen sinulle ja lapsillesi!
Jenni
Tapanani ei ole itkeskellä blogien äärellä mutta nyt tunti että sydän muljahti paikaltaan kun luin postauksesi. Maailma näyttää nyt synkkiä puoliaan mutta tulee vielä päivä kun aurinko taas pilkahtaa pilvien välistä, ihan taatusti. Aikaa se ottaa varmasti mutta ihan yhtä varmasti, pikkuhiljaa, askel askeleelta elämä taas kantaa. Sinussa on valtavasti voimaa, enemmän kuin juuri nyt ehkä uskotkaan. Ihanaa että sinulla on tukijoukkoja kantamassa taakkaa kanssasi nyt kun kannettavaa on ihan liikaa yhdelle. Teillä on ihana perhe, uuden muotoinen kyllä mutta se on sitkeä tiimi josta rakkautta ei puutu! Lämmin halaus sinulle ja voimia koko porukalle!
Olen anonyymi lukijasi, itselläni juuri samanikäiset lapset ja olen seurannut blogiasia alusta alkaen. Vedit sanattomaksi. Voimia ja kyllä te selviätte! Kolme muskettisoturia!
Katariina
Viisaita sanoja yllä, tarkimpina sinun omasi. Hetki kerrallaan, sitten päivä. Mun mielestä katua saa, itse ainakin olen saanut helpotusta siitä että olen todennut joidenkin asioiden kaduttavan enkä usko kurjuuden kirkastavaan vaikutukseen. Mutta ymmärrystä se kyllä lisää. Yksi omista voimalevyistäni on Kauko Röyhkä & Riku Mattila (levyn nimi), siinä on helvettiä, toivoa ja niitä ihmissuhteita. Kiitos että kirjoitit murheestasi, meitä on täällä iso joukko sinun puolellasi ja toivomassa pelkkää hyvää. Pisamat ovat edessä ja sinä olet kultainen!
Ksenia
Blogisi on yksi parhaista! Joissain tilanteissa kauneimmatkaan sanat eivät riitä – ja tämä saattaa olla yksi niistä. Yritin kirjoittaa, mutta mikään ei tunnu tarpeeksi oikealta. Yritän silti lyhyesti: kaikella on aikansa, itkulla ja naurulla, on aika olla vaiti ja aika puhua. Jonakin päivänä pystyt katsomaan taaksepäin ja muistelemaan hymyillen. Oon siitä ihan varma.
En halua ryhtyä surkuttelemaan, sillä sitä sinä varmasti olet kokenut tarpeeksi. Vaikka minusta tilanteesi tuntuukin tosi pahalta (ihan kostui silmäkulma tekstiäsi lukiessa), on ihana huomata, että kirjoituksestasi huokuilee toivoa ja valoisampaa tulevaisuutta! Sinä olet rohkea ja voimakas nainen, enkä epäile hetkeäkään, ettetkö selviäisi. Olet tärkeintä lapsillesi ja muutosten myötä varmasti hitsaudutte entistä tiukemmaksi kolmikoksi. Alkakoon kevät pian – niin ikkunan takana kuin ajatuksissasi, voimia uuteen alkuun!
Olen niin pahoillani.
Tätä olen pienessä mielessäni miettinyt. Ja en olisi halunnut arvata oikein.
Paljon voimia teille!!
Voi kurjuus mitä uutisia! Varmasti rankkaa ja kuluttavaa aikaa, mutta ihana kuulla, että sulla on läheisiä joilta saat tukea ja turvaa. Ja lisäksi sulla on kaksi mitä suloisinta lasta. Oikein paljon voimia ja jaksamista uuteen elämään!
Onia-rakas, olen tosi pahoillani! Vaikken sua tunnekaan vaikutat mahtavalta tyypiltä. Kuten joku edellä kirjoitti olet onnesi ansainnut. Sinä selviät kyllä, koska on pakko. Ja elämällä on sulle monta sylillistä iloisia yllätyksiä tulossa, vaikka sitä saattaakin nyt olla vaikea uskoa. Olet tosi hyvä äiti, itse täällä ruudun takana ihailen ja välillä jopa vähän kadehdinkin. Sulla on ihanat lapset ja olet itse fiksu, sanavalmis ja aikaansaava. Pärjäätte kyllä. Iso virtuaalihalaus ja voimia!
Liisi
Olen lukenut jo pitkään mutten koskaan kommentoinut mitenkään. Olen pohtinut että mitä kauheaa sinulle on tapahtunut ja tämän postauksen lukeminen nosti kyyneleet silmiini puolestasi. Minulla on kaksi lasta, 1v8kk ja 2kk ja olen lukenut blogiasi vertaistukena. Ei minulla ole mitään sanottavaa tilanteeseesi, paitsi että on hyvä, että ympärilläsi on ihmisiä jotka sinua tukevat nyt kun sitä eniten tarvitset. Ja että kevättä kohti mennään. Päivä kerrallaan.
Aurinkoa pilvisiin päiviin, iloa surullisiin hetkiin. Uskoa tulevaan, voimia silloin kun niitä tarvitaan. Ystäviä, olkapäitä ja auttavia käsiä. Halauksia ja rakkautta. toivottaa lukija pk-seudulta
En tiedä mitä sanoa, mutta jotain on pakko silti kirjoittaa. Voimia ja jaksamista, olen pitkään seurannut blogiasi ja olet ollut viime aikoina paljon ajatuksissani. Toivon teille paljon valoisampia päiviä kevääseen.
En tiedä mitä sanoa, sillä en myöskään voi uskoa tätä todeksi. Mutta elämässä tapahtuu välillä asioita, joita ei koskaan olisi voinut kuvitellakkaan. Sinulla on kaksi ihanaa lasta ja blogisi on upea. Voimia ja jaksamista kaikessa. Yli vuoden blogiasi lukeneena voin sanoa, että olet mielestäni mahtava nainen, joka selviää varmasti kaikesta. Olet ajatuksissani <3
voi ei..en keksi oikein sopivia sanoja tähän muuta kuin että kovasti zemppiä!
Joo, olet silti ennen kaikkea paras äiti lapsillesi ja toivottavasti itsekin jaksat määritellä itsesi sillä tavalla myös jatkossa.
Ria Kataja -niminen näyttelijä on eronnut, ja kahden lapsen äiti. Hän on antanut lehtihaastatteluja, joista osa löytyy netistä. Hänellä oli viisaita sanoja vastaavaan tilanteeseen.
Tsempit Sulle, O:lle ja I:lle
-Nuppu
Olen puolestasi todella pahoillani. Toivon sinulle voimaa ja jaksamista sekä ilonpilkahduksia päiviisi! Lopulta ne ilonpilkahdukset voittavat ja valtaavat tilan pimeydeltä pois!
-S
ps. Luin Pupulandia-blogista sen pitäjälle annettuja tsemppejä, hänelläkin on elämässään rankka vaihe menossa. Vastaan tuli kaksi voimalausetta, jotka jäivät mieleeni ja vaikka ne ehkä hieman korneja ovatkin, niin luulen niiden olevan täyttä totta:
"Mitä elämä tuokaan, kaksi totuutta pysyy. Olet vahvempi kuin luulet, etkä ole koskaan yksin."
ja
"Sometimes when things are falling apart, they may actually be falling into place."
Teidän perheen tilannetta olen täällä kovin pääni sisällä miettinyt ja nyt sain vastauksia pohdintoihini. Jotain tällaista arvelinkin, mutta yritin vakuutella itselleni, ettei teidän fairytale sentään ole loppumassa. Oon niin kovin pahoillani. 🙁 Kyllä sä ja pienet pärjäätte, pakkohan se on pärjätä vaikka kuinka vyöryisi paskaa niskaan jatkuvalla syötöllä.
Byääh, ei saa itkettää raskaushormonihirviötä!
Voimia! Sinä selviät kyllä, siitä ei liene epäilystäkään.
Lämmin halaus sinulle <3 Sinä selviät kyllä, olet vahva ja viisas nainen ja pärjäät. Elämä ei aina mene niin kuin on ajatellut ja toivonut. Mutta kun jotain menettää, niin se avaa tilaa jollekin uudelle. Jaksamista hurjasti!
Ihan älyttömästi voimia. Sä olet mahtava äiti, ja te pärjäätte ihan varmasti. <3
Voi, on niin paha olla teidän puolesta. Isot halit ja voimia tulevaisuuteen. Onneksi kevät tulee pian ja tuo auringon mukanaan. <3
Paljon voimia teille kolmelle! Tässä on yksi sanonta joka on auttanut minua vaikeissa tilanteissa: "Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen ovi avautuu, mutta usein jäämme tuijottamaan sitä sulkeutunutta ovea niin pitkään ja niin pettyneinä, että emme näe niitä ovia, jotka avautuivat meille."
Nyt on aika surulle, mutta muista että joskus tietyt tapahtumat kasvattavat ja muokkaavat meitä vahvemmiksi. Myöhemmin uusia ovia aukeaa ja voi löytyä vielä jotain parempaa=) Elämä kantaa.
Paljon voimia. Kevään valoa, kaikesta huolimatta.
Voimia kovasti! <3
Voimia ja halauksia!
Voimia minultakin! Nostattaa kyyneleet silmiin. Alkuajoista alkaen olen seurannut blogiasi, mutta harvoin kommentoinut.
-Jaana
Pitkäaikainen lukijasi täällä herkesi itkemään uutisesi luettuaan, surettaa niin puolestasi. Koskaan en ole tainnut kommentoida mutta nyt täytyi uskaltaa. En tunne sinua, mutta pidän sinusta ja blogistasi paljon. Jos tuntisin sinut ja asuisin lähempänä auttaisin jos voisin, tulisin halaamaan. Voin vain toivottaa voimia tulevaan, toivottavasti kevät tuo valoa elämäänne! Kummitätini kirjomassa taulussa sanotaan: "Sortumatta souda vaikk´ois vastatuulta". Joskus täytyy soutaa vaikka tuntuu että koko maailma on vastaan.
Hyviä ajatuksia lähettäen
Uljaksen äiti