Yksi on kipeänä ja toinen kiipeilee sisäolentona seinille. Oma aika karkaa sormien välistä, kaveriajan ja syysiltojen suukkojen välissä ei tunnu olevan edes niitä minuutteja, jotka pitäisi käyttää biojätteen viemiseen. Yhden vanhemman arki näkyy hoidettavissa asioissa, jotka odottavat sopivaa aukkoa kalenterissa. Yöt ovat horroria, tietokoneelle ehdin iltapalan kanssa ja sitten jo unohdankin omat hienot postausajatukseni. Hiukset pesin sunnuntaina, mikähän päivä nyt jo onkaan?
Viime yönä nukuin tuskin tuntiakaan – jossain kohtaa kyllä mietin, onko mahdollista nukahtaa huutavaa kuumepotilasta kanniskellen. Aamupäivän lääkärireissun jälkeen olin kaupassa niin tokkurassa, että ostin lounaaksi lihapiirakan (niin mikä lokakuu?) ja kahvin kaveriksi berliininmunkin. No, myönnetään, jälkimmäisen tein ihan tietoisesti ja omaa lakkoani uhmaten.
Tänä iltana olenkin sitten hirviömäinen hylkääjämutsi ja hukun musiikkiin (tai simahdan siiderilasiin, saas nährä). Tassutelkoot toinen vanhempi tämän yön.
Niin että kyllä täällä rämmitään eteenpäin, vähän raskain askelin vain tällä viikolla. Viikonlopun vapaille olen suunnitellut ties mitä sisustusprojektia ja sunnuntaipyöräilyä, kaikkein eniten kuitenkin odotan ensimmäistä mahdollisuutta nukkua omassa kodissani läpi yön.
Luntakin sataa, kyllä se on munkin paikka nyt.
Kuule, elämä risaseks, oot munkkis ansainnut. (Ja tämä ei ole iloa lakkorikkuruudesta tai yllytystä huonoihin elämäntapoihin tai sokerilla palkitsemista, vaan ihan vaan sellaista mutsin myötätuntoa toiselle väsyneelle, vaikka oma unisaldo oli pari tuntia parempi).
Mukavaa iltaa musiikin/siiderin/narikassa vedettyjen nokosten parissa.
Mullakin tuli kyllä heti mieleen että olet kyllä munkkisi ansainnut. Ja siiderin! Hauskaa iltaa ja kaikki ne asiaankuuluvat tsempit täältä 🙂
Munkit ja siiderit ovat nyt lähes blogikavereiden määräys! 🙂 Ko-vas-ti tsemppiä!
Mä himoitsin hillomunkkeja koko päivän harjottelussa ja heti päivän päätteeksi menin kauppaan. Vaan mitä vielä, ei munkin munkkia koko kaupassa ja piti tyytyä suklaapatukkaan. Hööh! Ja nyt sulla on munkki…
Kivaa iltaa!
Ihan asian vierestä,tai sitten ei,mutta hyvät tekstit sulla tuossa lehden kannessa. Mun huonolla huumorilla pisti naurattamaan!
Ja ah,berliininmunkkia! Mä pelaan omilla säännöillä herkkulakkoa,tänään lipsuin ja ostin paljon irtokarkkeja – kun halavalla sai!
Olet munkkisi, musiikkisi ja siiderisi ansainnut. Pitäisi vissikn hemmotella itseäänkin, kun täällä viisiviikkoisen lenssupotilaan kanssa sairaalaosastolla on aika ankeaa.
Tsemppiä, valvominen on murhaa!
Mitä mä jäin miettimään on, että miksi piispanmunkki on Turussa piispanmunkki ja muualla Berliininmunkki? Mikä järki siinäkin on, häh?
Kivaa iltaa ja onneksi osaat ottaa haasteen sen vaatimalla vakavuudella!
Tuollaiseen lakkoon voisin minäkin ryhtyä hetimiten! 😉 Tsemppiä, hyvin sä vedät!
Yhdyn edellisiin kommentteihin, että olet kyllä taatusti herkkusi ja vapaasi ansainnut! Toivottavasti on ollut rentouttavaa ja olet saanut ladattuja akkuja! 🙂 Niin ja toivottavasti siellä on jo pieni potilas parantunut.
Voi kommentoijat, olette ihania! Torstain musiikkiin hukkuminen teki ihmeitä, eilinen meni lasten kanssa iloisesti (pienempi voi jo paremmin, antibiootit ovat jäissä, mahtavaa), tänään pistettiin kummien avustuksella sisustus uusiksi ja nyt istun yksin kotona hiljaisuudessa ja odotan kummallisin tuntein tulevaa yötä. Kaikesta tästä olen kiitollinen, ja myös teistä lukijoista!
<3
Hienoa, että mukulat voivat hyvin! Ja asiaankuuluvat hyperhehkutukset tulevan yön ansiosta!! Mahdollisuus kokonaisiin yöuniin…. voi kateus 🙂 Nautihan!
Terkuin; vakkari, joka harvoin kuitenkin kommentoi.