Pistin blogin jäähylle. Supernannykin sen sanoo: jäähyn syy täytyy selittää ja kesto mitoittaa ikätasoisesti.
Elämässä kuohuu ja tulee vastaan karikoita, silloin täytyy yrittää keskittyä olennaiseen. Päässä suhisee ja mahassa myllää, kaikki on ainakin heikun keikun.
Lapset voivat hyvin, isompi lähti juuri kerhoon ja pienempi torkkuu sohvanmutkassa. Vauva pullistuu päivä päivältä, kiekuu kauniisti ja koettaa kai kääntyilläkin – ja tarjoilee edelleen älyttömiä kahdeksan tunnin yöunia kaikille. Kaksivuotias harjoittelee kerhon joulujuhlaa varten, draamailee tämän tästä ja lukee Veera-kirjoja silmät suurina.
Tartun taas kameraan ja kirjoitukseen, kun se hyvältä tuntuu. Nyt juon vähän teetä.
Kiitos teille, palataan.
No huh, ehdin jo pelästyä, en ollut ymmärtänytkään kuinka paljon jotain blogia loppujen lopuksi seuraan…
Tsemppiä, kuten Sooloilua-elokuva just muistutti: "Kun elämä potkii päähän, paista pannukakku."
Järkevää pistää asiat arvojärjestykseen, tämä on kuitenkin "vaan" blogi. Toivotan voimia arkeen ja muihinkin asioihin jos tarpeen on.
Ihanaa oot tullut takas! Tosin ymmärrän kyllä jäähyttelynkin 😀 Mut siis sun blogi on ihana, ja sun jutut aina piristää mun päivää 😀 Hauskaa perjantaita ja viikonloppua kans!
Ymmärrän sinua täysin vaikka syitä en tietäisikään. Tsemppiä jäähylle ja toivottavasti nasevat tekstisi jatkuvat sitten kun siltä tuntuu!
Ps. Tuo kahdeksan tunnin yöunimaininta aiheutti kateuden pistoksen tälle 5vrk ikäisen, öitä äärimmäisen keljusti nukkuvan vauvan äidille 😀
Huh! Mä kerkesin jo säikähtämään ja kehitin vaikka mitä kauhuskenaarioita mielessäni. Sun blogista on tullut mulle ns. yksi päivän askare – aina tyttäreni nukkumaan menon jälkeen käyn kurkkaamassa mitä teille kuuluu! Hyviä vointeja ja mukavaa viikonloppua!! 🙂 t:Viivi
Toivottavasti myös sinä itse voit hyvin eikä mitään kovin ikävää ole meneillään. Hyvä kun palasit selvennyksen kera!
Tämä vauvavuosi on kyllä jo sinänsä melko heikunkeikun, niin hyvässä kuin "pahassa"! Kirjoittelet jos/ kun siltä tuntuu, todellakin tämä on vain blogi :)! Toivon teille rauhaisia marraskuun päiviä! (ja pakkohan tähän on vielä sanoa, että Veera-kirjat, jess :)!)
Tsemppiä ja jaksamista, vaikken enempää tiedäkään. Toivottavasti palaat juttuinesi taas! Myös minulle blogisi on ollut osa sitä kuuluisaa omaa aikaani 🙂 mutta ei paineita. Minusta on hienoa että uskallat pitää breikin siitä huolimatta että tekstienhimoinen lukijakunta odottaa.
<3
Tsemppiä ja voimia!
-Maria
Samoja mietin kuin edelliset. Pelästyin kun blogiin ei päässytkään että mitä on tapahtunut. Oot ihana! Hyvä kun muistat elämän tärkeysjärjestyksen. Pidä huoli itsestäsi <3
Sun tekstejä on ollut ihanaa lukea. Intonaatio oli hyvää vertaistukea esikoisen vauvavuoden aikana. Toivottavasti palaat vielä tänne. Kaikkea hyvää teille 🙂
Voimia ja jaksamista arkeen!
Hei, sanataituri! olen ollut ihan koukussa blogiisi jo reilusti yli vuoden. Tyylissäsi pohtia ilmiöitä ja kirjoittaa niistä, on jotain, mitä kutsuisin Lahjaksi. Ikinä en ole tylsistynyt yhtäkään postaustasi lukiessa, vaan nyökytellyt, nauranut vedet silmissä, joskus jopa tirauttanut kyyneleen. Olkoonkin niin, että tämä on VAIN blogi, mutta sen maailman ehdotonta aatelia. Seuraan useita hienoja blogeja, mutta mikään ei koukuta lukijaansa näin.
Minä selvisin esikoisen vauvavuodesta lukemalla tätä.
Eli kiitos.
Mutta se, mitä piti sanoa: voimia Onia ja perhe kaikkiin haasteisiin, arkisiin ja mahdollisiin isompiinkin murheisiin.
Jenny
Blogisi on ollut tosiaan ihan huippua luettavaa ja parasta vertaistukea mitä verkossa on tarjota, Jenny kiteytti omankin mielipiteeni täydellisesti. 🙂 Voimia ja jaksamista teille tähän vaiheeseen, toivottavasti saatte vastoinkäymiset selätettyä ja elämän taas seesteiseksi.
Tsemppiä heikun keikkuihin, toivottavasti kuulemme verbaalista ilotulitustasi vielä! 🙂
Paljon voimia ja ihanaa kuulla, että kaikki on kuitenkin "hyvin". Toivottavasti palailet vielä ihanien juttujesi kera ja kiitos vielä niin paljon vertaistuesta!
T. Se maitoallergisen taaperon äiti, ketä kyseli kerran vinkkejä 😉
Voimia sinne suuntaan! Kieltämättä ehdin jo huolestua, kun Blogi näytti olevan ''lukossa'' pari päivää, mutta onneksi se olikin vain pieni tauko 🙂 Ja niitähän tunnetusti saa ja pitää pitää.
-Lapsirakas93-
kiitos vertaistuesta ja tsemppiä arkeen! <3
zemppiä,vauvavuosi on rankkaa aikaa varsinkin jos talossa on vielä taaperokin(6kk sitä aikaa eletty tässä talossa..)..toivottavasti kivoja tekstejäsi päästään vielä lukemaan tulevaisuudessa
Minäkin haluan kiitellä vertaistuesta, jota olen saanut blogiasi lukiessa. Töihin paluun jälkeen olen lueskellut suurinta osaa blogeista vähän puolihuolimattomasti, mutta sinun postaukset olen halunnut usein edelleenkin lukea rauhassa ajan kanssa. Toivottavasti arki rauhoittuu, tsemppiä ja voimia kovasti keikutukseen!
Tsemppiä karikoihin, ja kaikkea hyvää teille!
Hei!
Nyt varmaan on aika tsempata myös Sun perhettä, tähän asti olen kerännyt itselleni täältä aineksia ja apua. Maailman paras blogiteksti on ollut O:n syntymästä kertova juttu, tilannekomiikka "mut mä en saanu mitään" "sä saat lapsen", jonka muistan unissani. Voi että miten osaat kirjoittaa!!!
t. yks muka korkeesti sivistynyt ja kouluttautunut media-alan ihminen, joka ei osaa kirjoittaa mitään näin hyvää arkikuvausta
Kiitos teille kauniista sanoista ja kehuistakin. Ne tuntuvat hyvältä nyt. Olette tärkeitä, te tuikituntemattomatkin!
Hei, Minäkin se anonyynimiä aina lueskelen, mutta enpähän saa aikaiseksi kommentteja. Nyt kuitenkin tehtävä poikkeus, tälläisinä hetkinä sitä on tsempattava anojenkin 🙂 Jaksamista karikoiden keskellä ja kaikkea hyvää! Sateen jälkeen paistaa aina aurinkokin..joskus ennemmin, joskus myöhemmin.
Kovasti tsemppiä, voimia ja jaksamista! Ja muutenkin kaikkea hyvää teidän perheelle. Mukavaa joulun odotusta! 🙂
Tsemppiä täältäkin!
Venni