Joulurauhaa

Pyykit on viikattu, lattiat imuroitu ja seilaavat sukat pistetty paikoilleen. Rinkassa on kotiin kannettu kukkuroittain ruokaa, kauppahallista haettu kalat ja kinkut. Jääkaappi on lastattu juustoilla ja piilossa on pullo punaviiniä.

Eilen leivottiin esikoisen kanssa torttuja (minä tein tortut, hän oman sotkunsa) ja minä testasin ankeaa pirkkaniksiä: jos et ehdi leipoa pipareita, polta valmispipari uunissa jouluntuoksun toivossa. Hajuhermot viimeistelin illalla, ja nyhersin muutaman neilikka-appelsiinin ikkunaan roikkumaan. Eiköhän näillä tuoksutteluilla tontut meillekin löydä.

Aattoaamu alkoi kummallisella tunteella: minua ei pitkästä, pitkästä aikaa väsytä yhtään. Perheen pienin esittää joulukuvaelmassa näemmä narkoleptista Jeesus-vauvaa – tyttönen tarjoili jo aiemminkin kehuttujen yöunien jatkoksi oman ennätyksensä, yhdeksän tuntia vailla herätyksiä. Sama tunnelma on jatkunut tähän asti, kolmen ja puolen tunnin aamupäiväunet mahdollistivat minulle rauhaisan suihkun, papiljotit päähän, puuronkeiton ja illan jälkiruoan vispaamisen. Sillä välin miesväki kävi katsastamassa viime hetken joulukuusitarjontaa ja palasi posket punaisina kotiin (vielä yhden) konvehtirasian kera.

Aurinko alkaa jo laskea, kaupungin hyörinä hiljenee ja väki kerääntyy kotien lämpöön. Minä odottelen että poikanen nukahtaa päiväunille (tuo unitautinen vauvatus simahti juuri sitteriin, kun käänsin selkäni…), sitten lienee hyvä hetki kahmia suuhun kahvia ja konvehteja. Jotain jouluhöttöä telkkarista, jalat ylös ja rennoksi. Unien jälkeen pistetään lapset kylpyyn, jakaukset kuntoon ja parasta päälle.

Illalla pistetään pötyä pöytään ja rapistellaan lahjapaperia – läheisten ja kaukaisten tonttujen ansiosta makuuhuoneessa piileskelevä pakettikasa on kasvanutkin aika komeisiin mittoihin. Koska olen itse osallistunut vain kahden lahjan hankintaan, on ilta täynnä jännitystä. Ikiliikkuvan kaksivuotiaan kanssa rauhallinen ruokahetki on miltei mahdottomuus, siksi toimintasuunnitelmana on lahjojen vähittäinen aukominen meidän isojen mussuttaessa muiden tekemiä herkkuja. Vauva viihtynee siinä sivussa, sylissä tai syvässä unessa.

Kunpa kaikilla olisi tänään hyvä mieli ja lämmin olo, kunpa huolet ja murheet pysyisivät poissa joulupöydästä. Kunpa jokaisella olisi joku, jonka kanssa jakaa suklaarasia. Joulurauhaa, muuta en minä juuri nyt toivokaan.