…vaaaai onko se sittenkin vaaleanpunainen Barbapapa?
Poikanen sai kuopuksen kummeilta vappuna uljaan ja uhkean Barba-pallon, joka on nyt yli kuukauden päivät killittänyt meitä keittiön katonrajasta. Viime yönä Barba sitten päätti ottaa ja lähteä, nimittäin liikkeelle. Ihan hieman saatoin säikähtää aamulla, kun kömmin makuuhuoneesta rähmäisine silmineni, ja vastassa oli juurikin sopivalla puolentoista metrin korkeudella vanha pinkki tuttavamme, käpälä ojossa ja silmät suurina. Toisen kerran säpsähdin, kun tyyppi oli leijaillut taakseni vessakäynnin aikana. Reaktioni moiseen lähentelyyn ei ilmeisesti ollut kovin mieluisa, sillä Barba asettui mielenosoituksellisesti avonaisen ikkunan rakoon, valmiina syöksymään surman suuhun – tai pakenemaan lämpimämpiin syleihin. Hymy ei hällä hyydy edes hädän hetkellä, mutta kätösen vienosta heilautuksesta voi lukea surumielisen heippa-hein.
Me kuitenkin pakenimme pinkkiä palloa puistoon ja lounasloisimme ystävien luona. Voi meitä. Mutta kas, seurankipeä Barba odotti meitä ovella, kun palasimme. Varsin tuttavallisesti hän viittoi meitä välipalapöytään, ja asettui sitten mokoma meikäläisen istumapaikalle. Röyhkeää!
Sain tänään vähän kiinni kotiäitiminästäni, väkersin varsin veikeää välipalaa ja väsäsin illaksi makaronilaatikkoa (ja näistä meidän syömisistäni ajattelin paasata erillisen postauksenkin verran). Kolaus äitiminään tuli kuitenkin siinä vaiheessa, kun tajusin että vauvan huominen neuvola-aika olisikin ollut tänä aamuna. Hopsan.
Onneksi Barbapapa peukuttaa, vaikka tyrisi kuinka. Hän myös sangen ystävällisesti vahti jälkikasvuani olohuoneen puolella, ja jätti käteni vapaiksi keittiössä. Huomaatte kai, että meilläpäin lasten leluina on lähinnä mielikuvitusta ja musiikkia (sekä epämääräistä epäleluroinaa kaappien kätköistä), tuolla taustalla on tietysti käynnissä kahden hengen sisarusmuskarin villi versio viidestä pienestä ankasta.
Loppuillan Barbis jaksoi vetää samalla ilmeellä, vaikka meikäläisellä alkoi jo vähän tahti hidastua. Onneksi lapset olivat ihan muissa kuin maanantaitunnelmissa ja leikkivät yhdessä ja erikseen sangen somasti. Oliko osasyynä Barbapapan hempeä henki, tiedä häntä, mutta isoveli vietti juna- ja autoleikkiensä parissa toista tuntia ja kuopuskin kai teki jotain vähemmän kiellettyä sillä välin.
Kun vauva kävi iltapäiväunille, poikanen halusi itse pitää lukuhetken sohvalla – ensin yksin, sitten äidin kanssa. No, toisena ja kolmantena pyöränä sivuja tiiraili tietysti Barba. Muovailin tänään päässäni kutsua esikon syntymäpäiville – tänä vuonna mennään tekstareilla, koska askartelijaminä on lomalla – ja mietin vähän, josko saisi toivoa lahjoiksi pelkkää luettavaa. Lastenkirjoja kun en meinaa raaskia melkein ikinä ostaa, ja kivoimmat olisi kuitenkin ihana myös omistaa.
Päivällisen ajaksi pinkki ystävämme sentään jätti meidät rauhaan, hengaili kai lintujensa kanssa sen tovin. Kun minä siivoilin ruokasotkuja, joku katsoi Pikku kakkosta ja toinen ihmetteli häröilevää vappupalloa. Välillä jonkun piti käydä sitä vähän kurmoottamassakin, taisi tyyppi mennä television eteen turhan törkeästi.
Kellon käydessä kohti kahdeksaa, alkoi myös Barbapapa osoittaa pieniä väsymyksen merkkejä. Vink-vink, sanoi kätönen, kun pallurainen keikisteli kohti televisiota. Jokos kohta päästään rauhassa sohvalle katsomaan aikuisten ohjelmia? Ihan kohta, Barba-hyvä, kunhan nyt saadaan pesut, pyjamat(tomuus) ja puurot ensin hoidettua kunnialla.
Kaiken kiltteyden ja kauneuden kruunuksi kaksi lastani nukahtivat tänään ennätyshienosti, pienempi tapansa mukaan höpötteli läpi isomman nukutuksen ja simahti sitten unimaitojen päätteeksi sitteriin. Nimiäisistä saakka kätösessä kulkenut pikku-Barba vinkkasi isommalle silmää: kyllä tämä päivä kohta on paketissa.
Päivän leluräjähdykset on kasattu kutakuinkin paikoilleen, vain minä olen ilman iltapalaa ja unta. Täällä me kaksin Barban kanssa hengaillaan olohuoneessa, toinen hyräilee ja huojuu nurkassa, minä olen asettautunut television ja tietokoneen kanssa lokoisiin oltaviin. Hyvää yötä, toivottaa vaaleanpunainen käpälä, sekä meille että teille!
PS. Ei, kuvat eivät ole lavastettuja ja kyllä, juuri näin villiä ja vauhdikasta elämää minä toden totta vietän 😀
Nauroin ihan sikana! Ihan loistavaa <3 :__D kaipasin tätä tähän päivään.
Ihan huippuhyvä 😀 !! On kyllä sitkee toi teidän Barba, meidän pallo jaksoi pysyä ilmassa ehkä viikon..
Kiitos illanpiristyksestä! 😀
Hauska kirjoitus kuvineen 🙂
Äitini nauroi mulle tänään, että suuret on minun ja esikoisen huvit kun roska-auton tulo pihaan on päivän kohokohta. Esikoinen kun kuulee sen peruutuspiipityksen niin ikkunaan on mentävä hänen ja minutkin hän käskee. Vilkutukset kuskilta saa varmasti vain Aada 🙂
Ihan mahtava! 😀 Tästä on hyvä mieli jatkaa nukkumaan!
Parasta blogitekstiä – kelpaisi vaikka lehteen!
Tää oli kyllä symppis! Ja tähän on hyvä päättää tämän illan blogilukuhetki, nyt voin mennä nukkumaan. Hyvää yötä koko teidän pesue ja Barba. 🙂
Minä ajoin tyttären vappuskootterin muutama viikko sitten illankähmeissä viimeiselle matkalleen kohti roskista. Se ei ollut aivan yhtä seurallinen kuin teidän Barbababa, vaan ryhtyi keulimaan villisti viimeisinä viikkoinaan.
Hyyh ku kuulosti kammottavalta :DD
Sinnikäs barbapallo teillä 🙂
I-h-a-n-a teksti ja kuvat!!!
🙂
Millähän ihmekaasulla pallot tänä vuonna onkaan täytetty!? Meidänkin äkäinen lintu oppi lentämään viimeisinä päivinään, kun taakkana ollut naru leikattiin irti!! Vietteli kuukauden päivät pelkästään katon rajassa… Hauskaa luettavaa! 🙂
-S
Haha, meilläkin vaeltaa Japanista matkannut (tosin tyhjänä) pingviinipallo, mut se viistää jo ihan lattiaa, joten samanlaisia huvituksen hetkiä ei ole kyllä tarjoillut.
Ai vitsit miten ihana postaus – ja miten pelottava pallo ;D
Mahtavaa! ;D
Hehe, mahtava kirjoitus!
Sinulla on huikean hieno kyky kirjoittaa. Kiitos sadepäivän piristyksestä! 🙂
Hah! Enpä ole pitkään aikaan kommentoinut, mutta nyt viimeistään täytyy jakaa samanlaisia kokemuksia: meilläkin vaaleanpunainen Barbapallo on tarkkaillut kotiaskareita jo reilut kuukauden päivät. Hän koki muutama päivä takaperin tilaisuutensa tulleen, kun hienoinen läpiveto kävi asunnon halki ja viereinen keittiön ikkuna oli parahultaisesti raollaan. Barba katsoi, että reitti vapauteen siintää avoimena edessä ja syöksyi ihan hirveää vauhtia vapauden huumassa ikkunan rakoon kohti taivaan sineä. Valitettavasti vatsassa oli sen verran vielä heliumia, että pako jäi haaveeksi. Saa nähdä, miten pitkään laihdutusurakka Papalla kestää ennen kuin vapaus meidän perheen arjesta koittaa.
Minä olen yrittänyt lapsille vihjailla että voisiko nuo pallot jo laittaa roskiin kun molemmat viistävät maata, mutta ei. Hyvä vinkki tuo avoin ikkuna. Jos ne vaikka yöllä 'karkaisivat'?
Sun blogi ja tämä päivitys tuli heti ekana mieleen hihityttämään, kun mietin, että keillekäs kaikille viidelle jaan saamani blogitunnustuksen. En voinut ohittaa sua ja blogiasi.
Tunnustus nähtävissä täällä