Taas tuli todettua, että jos jokin asia lastenhoidossa vaivaa tai ahdistaa, kannattaa siitä avautua neuvolassa ja/tai netissä. Pim, ongelma katoaa (ainakin hetkeksi) ja oma valitus tuntuu vain typerältä. Tämä taika toimii tietysti myös toisinpäin – niistä hyvistä hetkistä ei kannata liikaa huudella, tai muutos on jo ovella koputtamassa. Jätetään siis tarkemmat yksityiskohdat yllättävän hyvistä yöunista, hämmentävän hyväntuulisesta vauvasta, parhaita puoliaan esittelevästä esikoisesta ja suorastaan seesteisesti sujuneesta aamupäivästä kertomatta.
Ovellamme ei ole näkynyt karkkikeppostelijoita eikä hautausmaallekaan taida tiemme viedä, mutta pyhäinpäivän läsnäolon voi päätellä ainakin olohuoneen ikkunasta stalkattavien sunnuntaikävelijöiden määrästä. Kun sade hetkeksi taukosi, lähdimme mekin laiskasti lompsimaan lähitienoille.
Minä vaihdoin Halloweenin hengessä luonnenäyttelijän zombi-lookin kirkkaankeltaiseen kurpitsa-asuun. Kyllä tällä ilmestyksellä parit lapset pelästytetään, eikö?
Poikanen puolestaan hyppeli vesilätäköissä polviaan myöten ja kuorrutti kostyyminsa haudastanousseen haalarimiehen tavoin kuralla. Kädessä kulkenut keppi on luonnollisesti lehtipunallin, aika hyytävä äänihän siitäkin kyllä tulee.
Ja että missäkö on perheen pienin? Tyttönen on tietysti lepakon lailla tarrautuneena emonsa rinnuksiin! Uinumista muistuttava olotila on vain hämäystä, ja verenhimoinen vampyyri on villahaalarissaan valmiina liitelemään seuraaavan uhrinsa luokse.
(Joku ehkä muistaa, kun kesemmällä huhuilin Beco Butterfly -kantorepun perään. Noh, sain sellaisen käsiini käytettynä, ja nyt kun pikkuvauva on ylittänyt ohjekirjojen minimipainorajan on reppu päässyt paremmin testiinkin. Huomattavasti paremmin sopii tämä härpäke minun muodoilleni kuin muinainen Manduca, jee! Vauvan asettelu vaatii vielä harjoittelua, mutta ihan hyvinhän tuo näyttää nytkin kyydissä viihtyvän. Tänään reppu oli ensimmäistä kertaa ulkokäytössä, jännittävää.)
Kurpitsakävelyllä tuijottelimme kalmankalpeaa maisemaa ja odotimme järvihirviön ilmestymistä. Hyvin sopii sää pyhäinpäivän henkeen, illemmalla ja yksin saattaisi jopa vähän pelottaa…
Löytyipä kävelykierrokselta jotain haaveilemisen arvoistakin, ja kotona pisteltiin punaisiin poskiin uunissa muhinutta kinkkukiusausta. Aika raisua! Sanomattakin lienee selvää, että juuri nyt lapsukaiset nukkuvat sängyissään, kahvit höyryävät mukeissa ja kupit on lastattu keksijäätelöllä. Oli sitten pyhäinpäivä tai ei, päiväunihetki on aina pyhitetty herkuille!
Illalla paistetaan piffiä ja saatetaanpa kaivaa keittiön kätköstä kesästä asti odotellut punaviininretalekin. Karkkia pitäisi vielä jostain saada, jos vaikka joku pikkunoita eksyy ovelle…
Mahtava kuosi tuossa repussa! 🙂 Oliko se lopulta kalliskin ostos, jos saa kysellä?
On kyllä kaunis kantoreppu! 🙂 Tosin mä en varmaan uskaltaisi käyttää noin vaaleaa väriä, kun likaisin kuitenkin heti.
Ja voihan tuota pientä kyytiläistä.<3
Todella herkullinen kuosi repussa. 🙂
Ebaysta kurkkaa verski ja brittien. Monia kymppejä halvemmalla saa..
hei mites minä vasta nyt tänne löysinkään?! ihana tuo reppu kyllä (ja baby), löytyikö se sen fb-kantovälinekirppiksen kautta? mä nimittäin linkkailin sillon suo (edellistä blogia) sinne yhden beco-myyjän ilmoitukseen 😉
niin ja olen aivan tavattoman kateellinen keltaisesta sadetakista. sellainen olisi aika ihana.
Heh, mä luulen että toi kuosi sopis vielä paremmin sulle kuin mulle 😀 Mä olisin mieluiten ottanut ihan kokomustan repun.. 😉 Ja olihan tuo aika kallis hankinta (muistaakseni 90e maksoin postikuluineen), noita vaan on aika vähän tarjolla käytettyinä ja uutena onkin sitten vielä kalliimpi. Toivon että sitten aikanaan saan tuon myytyä kohtuuhyvällä hinnalla poiskin.
Tuossa on onneksi nuo hihnat mustat, että kuraiset jalat voi sitten sotkea enemmän niitä 😉 Täytyy sitten itse syödä jätskiä vähän varovaisemmin kun vauva on kyydissä..
Ja vauvakin ihan sattumalta mätsää väreihin aika täydellisesti! 😀
Jep, kirppikseltä löytyi tämä 🙂
Ja hei sadetakki on vuosia sitten ostettu ETOLASTA, sinne vaan mars mars ostoksille!
Kuinka tuo reppu eroaa Tulasta? Eikö sulla ollut joskus sellainen käytössä?
Tula käväisi meillä viime syksynä blogien Kantokiertueen aikaan. Eroina noissa on ainakin se, ettei Becoon tarvita mitään lisäosia vauvan kantamista varten (Tulaan käsittääkseni myydään erikseen vauvatuki tms). Tämä Beco myös sopii mulle paremmin, säädöt soveltuu hyvin kapeaharteiselle ja pienikokoiselle kantajalle. Niin ja tähän lapsen voi asettaa kyytiin jo ennen kuin repun laittaa selkään, olettaisin että se helpottaa selässäkantamista 🙂
Nytkin olen saanut vauvan paljon helpommin kyytiin kuin esikoisen aikanaan Manducaan – laitan siis repun päälle, avaan etupaneelin, sujautan vauvan sisään, kiinnitän edessä ylhäällä olevat klipsit ja kiristän remmit.
Ehkä joku muu osaisi kertoa eroista tarkemminkin?
Onpa kyllä ihana reppu! Melkein pistää harmittamaan, kun en itse käytettynä noin söpöä löytänyt. Tuli ostettua muutenkin vähän kiireellä, kun esikoisen Manduca on vaan kadonnut jonnekin.