Moni teistäkin on varmaan huomannut Docventures-ohjelmasta liikkeellelähteneen Lihaton lokakuu -haasteen. Tavoitteena on vähentää lihasyöntiä kuukauden ajan – kukin voi itse sitten valita, tarkoittaako tämä kevyesti yhtä kasvisruokapäivää viikossa vai fanaattista fennoveganismia. Ystävä yllytti minutkin mukaan, ja niinpä huomisesta alkaen lautaselta ei enää löydy lihaa – siis ei myöskään kanaa tai nakkeja. Sydänperuna siivittäköön tälle matkalle, enemmänhän tuollainen lämmittää kuin tehotuotettu streroidibroileri.
Koska ainakin teoriassa ja mahdollisuuksien ynnä mielialan mukaan käytännössäkin kannatan kasvispainotteista ruokavaliota, yritän elää jollain tasolla eettisesti ja ekologisesti, ei haaste tunnu yhtään pöllömmältä. Tiedostavana teininä olinkin jonkin aikaa kasvissyöjänä, mutta jotenkin soijarouheet ja hampputofut ovat unohtuneet viimeistään lasten ja jauheliha-arjen myötä. Lihattomasta lokakuusta innostuneena kyselin kasvissyöjäkavereilta hyviä ja lapsiystävällisiä reseptejä, ja viikon ruokalistalla onkin mukavanoloisia makuja.
Oman kierteensä lihattomuuteen tuo meikäläistä vielä vähän aikaa sitova maidottomuus – monet kasvisreseptit kun ovat maukkaita tuntuvan juustolisäyksen ansiosta. Mutta koska elämässä pitää olla haasteita, yritän loihtia maistuvaa maidotonta kasvisruokaa meidän perheelle, katsotaan sitten missä kohtaa löydän itseni mussuttamassa pekonia yön pimeydessä.
Ja eikä siinä vielä kaikki! Jo ennen somessa syntynyttä lihattomuuspöhinää olimme samaisen ystävän kanssa sopineet, että sokerihuuruinen mässäily ja pullaturvotus saa luvan loppua lokakuun ajaksi. On siis kuukauden kestävän herkkulakon aika! Ja tähän te, arvon päiväkahvipatukoita suklaanhimoisin sormin hamuavat rouvat, olette myös tervetulleita osallistumaan 🙂 Säännöt ovat seuraavat: ei karkkia, ei kahvileipää, ei suklaata, ei sipsiä tai snäksejä – poikkeuksena ovat kyläillessä tarjotut herkut ja (oman) lapsen syntymäpäivät, pullasta ei siis tarvitse kieltäytyä isomummun luona tai juhlaväen ympäröimänä. Mutta lakkoilijat eivät sitten keskenään saa sopia mitään munkkitreffejä tämän porsaanreiän turvin 😉
Herkkulakossa ojassa on omalla kohdallani imettävä lehmä: koska maidontuotantoni pistetään kohta telalalle, epäilen sangen runsaan herkuttelun johtavan näkyviin tuloksiin vyötäröseudulla. Haluan mahtua uusiin lempihousuihini myös marraskuussa, joten asialle täytyy tehdä jotain. Eikä se nyt ihan tervettäkään ole, että heti lounaan jälkeen iskee huumaava sokerihimo, tai että iltapalalla saattaa yks kaks kadota kokonainen karkkipussi. Katsotaan mitä kuukauden täyslakko saa aikaan, imaiseeko sokerikoukku otteeseensa entistä pahemmin vai alkaisiko suklaa jopa ällöttää.
Mitenkäs on, lähdettekö mukaan? Ryhmäpaine on kelpo väline, kun itsekuri on olematon ja tavoitteet tuntuvat turhankin tuntuvilta. Minä lupaan raportoida, alkaako linssikeitto maistua puulta tai nousevatko kaupan karkkihyllyllä kyyneleet silmiin. Tavoitteena on, että läskiä ei lokakuun aikana löydy suusta, eikä kuun lopussa lanteiltakaan! Tänään kokoonnumme lakkoilevan ystävän ja lasten kanssa yhteen ja nautimme hartaissa ja haikeissa tunnelmissa viimeisen ehtoollisen – ranskalaisia ja nakkeja tottakai. Ja ehkä sitten vähän jätskiä jälkkäriksi…
Olen ollut 16 vuotta karkkilakossa (tarkoittaa kaikkia tuotteita, jotka sisältävät jotain tuon suuntaista esim. suklaapiparit, kaakao yms.), kun on vauhtiin päässyt niin ei sitä osaa enää lopettaakaan. Aikoinaan olin ensin kuukauden karkkilakossa, jonka jälkeen söin karkkia, mutta ei se enää maistunutkaan niin hyvältä, joten aloitin uudelleen ja se tässä nyt on jo jatkunut muutaman vuoden 🙂
Tsemppiä!
Mä osallistun tuohon herkkulakkopuoleen! (Myös siksi, että lääkäri käskee, heh.) Kasvispuolta pohdiskelin, mutta miehenretale ilmoitti heti, ettei ainakaan moiseen hömpötykseen ryhdy. Josko sitä sitten vain pyrkisi pitämään sen yhden kasvisruokapäivän viikossa ohjelmistossa vähän säännöllisemmin (ja muutenkin kuin kaupan pinaattilettujen muodossa…) ja muutenkin syömään enemmän kasviksia. (Lääkäri käskee myös niin. :D)
Lähden mukaan! Kypsyttelin ajatusta tunnin, mutta sitten päätin että nyt jos koskaan voisi vähän haastaa itseään. Sopivasti joulun alla 🙂
Lupaan myös raportoida 🙂 Myös jos löydän itseni kauhomasta karkkeja kitusiin Prisman irttariosastolla.
Meillä ei lähdetä täysin lihattomaan lokakuuhun, olen itse niin allerginen että muutenkin voi melkein yhden käden sormilla laskea mitä suuhuni saan laittaa mutta mahdollisimman puhtaana ja kotimaista yritetään ostaa eikä kanaa olla koskaan meidän talossa syöty. Pakkanen täyttyy metsän marjoilla ja jokunen lintu siellä on. Hirvenlihaa kun saisi jostain.
Hei mä olen messissä! Siis herkkujen osalta, lihaton jokakuu kun on ollut voimassa vuodesta 2002. Kai. Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee.
lihaton
lokakuu olisi liiankin helppo tofunakki, koska lihattomalla olen ollut
jo 22 vuotta, josta puolet kalattomalla ja osan vegaanina.
herkkulakossakaan ei ole haastetta, koska en muutenkaan mässyä osta enkä
himoitse. keksisivät jotain haastavampaa 😀
Sulle sit suoraan syömälakko, Wandis? 😉
Ilmoittauduin jo Täti-ihmisen blogissa herkkulakkoon, mutta kasvishommissa voisin skarpata hieman jälleen.
Tarkennetaan vielä että osallistun tuohon herkkulakkopuoleen. Lihapuoli tuottaisi varmaan liikaa päänvaivaa kun meillä(kään) ei mies moiseen lähtisi. Lupasi tosin tulla mukaan herkkulakkoon!
Jee, mä jo julistin lihattomamman lokakuun alkavaksi (oikeastaan aloitettiin jo tänään). Miestä en rupea käännyttämään, mutta omat ateriat vaihdan kasivksiin – mullakin on menneisyys kasvissyöjänä, ajalta jolloin soijarouhettakin sai vain Ruohonjuuresta, nykyäänhän tää on tehty ihan naurettavan helpoksikin.
Herkkulakkoon mä en kyllä kykene, ehkä ikinä. Mutta imetyksen loputtua suklaansyönti väheni jonkun verran ihan ilman mitään ponnisteluja, eli ilmeisesti se kaikki meni ihan tarpeeseen, saivat lapset kaakaomaitoa.
Lähden mukaan lihattomaan lokakuuhun. Teen sen kuitenkin sillä lailla kevennetysti, että kyläillessä syön tarvittaessa mitä vaan. Löysin viime viikolla "herkuttoman herkun". Paahdetaan kaurajälkiuunileipää ja laitetaan päälle banaaniviipaleita sekä kanelia ja kardemummaa, nam!
No mä voin ainakin keksiä, jos haastetta haluat! Lokakuuhan vois olla yleisesti jonkun maailmaa/itseä/muita hyödyttävän luopumisen kuukausi. Miten olis vaikka kahviton lokakuu? Autoton lokakuu? Kirosanaton lokakuu? 😉
Broitskuntuotannossa on kyllä epäkohtansa, mut Suomessa ei sentään siinäkään touhussa steroideja käytetä. Se on muiden maiden kotkotuksia. Ei sillä että ketään kiinnostais, mut ajattelin mainita! 😉
Katoin ohjelman ja pahoinvoin. En uskalla nyt tähän hätään luvata mitään totaalista, mutta kyllä muuten tuli kaupassa katottua aika tarkkaan, mitä kärryynsä heitti… Kasvisruokareseptejä ois makee saada!! Laitatko jakoon?
Koita etsiä käsiisi Jere Niemisen Vegaanin kotiruokakirja. Sieltä löytyy vegaaniset versiot perusruuista, on lasagnea, laatikoita, keittoja, pyöryköitä, risottoa ja jopa nakkikastike ja makkarakeitto!
Mulla ollu just sama projekti ollu päällä ton imetyssuklaan lopettamisen kans. Kas kun imettämisen lopettaa, niin suklaahimo senkun jäytää. Vinkkinä muuten, että mitä enemmän sokerittomasta lipsuu, sen pidempään vieroittumiseen menee. Jos pystyy vetämään nollatoleranssilla pari viikkoo, niin se on sitten siinä. Mutta jos tekee niinku tämä täti, että vetää kuitenkin tummaa suklaata, tekee inkkarisokeriin piirakoita yms, niin näyttääpä ottavan vieroittuminen aikaa.
Koomista sinänsä, että samaan tahtiin ku lasta vieroitetaan rinnalta, äitiä vieroitetaan sokerista…
-Riikka
Harkitsin herkkulakkohaastetta hyvän tovin. Kokelin tänään, onko mitään tsäänssejä, kun oli kaverin lapsen synttärit. Niitä ennen en aamiaisen ja lounaan välissä sortunut edes rusinoihin ja pähkinöihin. Kahvipöydässä suuren itsehillinnän tulos oli: 2 palaa tosi hyvää kakkua, 2 suklaakeksiä, 6 irtokarkkia 2 suklaakarkkia ja yksi vaahtokarkki. Viimeinen oli pahaa ja tiesin sen, mutta otin silti. Täällä http://tuulista.wordpress.com/2013/09/18/lasten-tyhmat-saannot/ olin äskettäin julistavinani karkkilakon, mutta tiedoksi vaan, etten ole ollut lähelläkään onnistumista!
Olette siis sitä mieltä että se tumma suklaakin pitää itseltään kieltää? Vauva tosiaan tykkää kaakkaosta. En ole ajatellut pitää kiirettä vieroittamisessa, mutta ei se yksistään suklaansyönnistä johdu. Viimeistä kertaa tässä imetetään, haikeaa. Mutta ennustan myös itselleni persiin leviämistä, kun vuodenvaihteessa palaan toimistotyöhön.
Hienoa, että Onia sulla on myös lähikaveri tukemassa. Voisin ehdottaa samaa naapurin rouvalle, kun yhteisenä harrastuksenamme on ollut pullakahvittelu.
No niin, suklaa olkoon palkintona odottamassa marraskuussa (enää kolme viikkoa!)
Pointtinahan on juuri se, että synttäriherkuista EI tarvitse kieltäytyä 🙂 Melkeinpä vain yksin kotona mussuttaminen on kielletty. Meilläkin molelmmat lakkoilijat mussuttivat tänään 1-vuotispöydässä, mutta huomasimme myös jännän ilmiön: aluksi ei oikeastaan tehnyt edes mieli mitään! Jotain muutosta on siis tapahtunut (ja tokihan siltikin söimme navat täyteen, huomenna sitten taas paluu arkeen ja lakkoon).
Joo, pahin on yksin kotona tai kaksin naapurissa… Itsehillintä on helpompaa kylässä kuin kotona, vaikka ei julistaisikaan olevansa lakossa. Vaan olisipa ollut ikävää pahoittaa emännän mieli olemalla edes maistamatta kakkua.
Kohtuus tässä haasteessa on hyvä, sillä jäin miettimään suhtautumista kieltäytyjiin: aiheuttaako kuviteltu itsehillintä kateutta ("miten niin toikin luulee olevansa jotenki parempi ihminen?") vai sittenkin sääliä, kun ei toinen osaa nauttia elämästään. Kuviteltu siksi, että voihan kyse olla vain siitä ettei tykkää makeasta – en mäkään sipsejä himoitse, en vaan tykkää.
Tsemppiä ja makeaa maanantaita vaikka viinirypäleillä!