Eilen pakenimme sadepäivää naapurikortteliin ja vietimme ajan aamukahveista päiväkahveihin ystävien luona. Iltapäivän pöllöilimme kotosalla, sain vihdoin viikattua parin viikon pyykit ja oli muutenkin mukavaa. Illalla koin kummia tuntoja ja satutin vähän sydäntäni, kotisohvalle simahdin yhdeksän aikoihin käsi karkkipussissa.
Ja tänään onkin sitten ollut sellainen päivä, jolloin…
…aamuherätyksen jälkeen ensimmäinen ajatus on voi vittu, toinen tietysti saisinko joskus nukkua kunnolla kiitos ja kolmas kutakuinkin kenelle voi soittaa kun lapset ärsyttää jo ennen aamutoimia.
…aamumuumeissa liikutaan aivan järjettömissä sfääreissä ja ihan järkyttävällä tyylillä.
…pesu- ja tiskikone tuntuvat keräävän täytettä ihan vaan irvaillakseen minulle.
…puistomatkalle luvattu pasteijanosto kariutuu, koska lähikadun leipomo on kadonnut (no okei, paikassa oli ikkunaremontti, mutta suht samalta se näytti).
…puistossa on liikaa lapsia ja hävytön orava, joka syö toisten pullat ja käy kykkimässä meidän rattaissa.
…elämä tuntuu olevan loputtomia maitotahroja, maissinaksumuhjuja ja mielenilmauksia. Tuleeko vielä aika, jolloin ruokapöydän alusta ei tarvitse pyyhkiä viittä kertaa päivässä?
…lapset kolhivat itseään ja toisiaan – tästä päivästä elämään jää lause ”jos sä pidät pipoa silmillä niin kohta kyllä törmäät tohon tolppaan ja….noin just, sattuiko?”, hyvänä kakkosena kenties ”nyt taidat kyllä olla vähän vaikeassa paikassa….oho, sattuiko?”. Onneksi 3-vuotisneuvola on jo koettu, selittämättömät mustelmat voisivat viedä tiemme vähän toisenlaiseen puhutteluun…
…omasta suustani pääsee sellaisia säälittäviä tiuskaisuja, kuten ”ei kun me lähdetään puistoon just siks koska äiti ei nyt jaksa leikkiä”, puistonpenkillä puuskahdan ”kyllästyttääkö ketään muuta ikinä tää kotiäitiys” ja keittiössä, pienten korvien kuulumattomissa jotakin sen suuntaista kuin ”ei jumalauta tämä päivä on pitkä”.
…gramofonin lailla toistelen myös top-kolmosen 1.lopeta se kiusaaminen tai joudut jäähylle, 2. ei saa töniä, hei ei kumpikaan saa töniä ja 3. älä viitsi pelleillä ruokapöydässä, kädet pois kalsareista.
…jälkikasvulle on taattu vähintäänkin tarkkaavaisuushäiriö ja kiero suhtautuminen teknologiaan aivan kohtuuttomalla määrällä lastenohjelmia.
…ruoka on muiden, väsymättömien äitien tekemää – päivällisenä sentään kotiruokaa imitoivaa kinkkukiusausta, jonka valmistaminen tuntuikin suorastaan saavutukselta.
…vauva ei meinaa nukahtaa millään, ja herää säikähtäneenä sen seitsemän kertaa sänkyynviennin jälkeen.
…ärsyttää, väsyttää, surettaa ja tuntuu vähän liian paljon.
Tällaisena päivänä tekisi mieli itsekin kömpiä kaappiin, pistää ovi perässä kiinni ja kaivautua sieltä ulos vasta seuraavana hyvänä hetkenä. Pikku-O vaan taisi ottaa marttojen mahtavan jouluvinkin siivoa kaapit vain jos aiot juhlia niissä hieman liian vakavasti, ja oh dear lord kuinka nuo kaapinaluslistat ovatkin likaiset.
Onneksi tiedän, että huomenna on parempi päivä.
Oi ja voi, kaikki sympatiani sinne! Yhteen vuorokauteenkin mahtuu tosiaan monenlaisten tunteiden ja hetkien kirjo, koettu myös täällä! Mutta, kuten sanoit, huomenna ON parempi päivä.
Joo-o. Tänään OLI sellainen tiistai. Jos huomenna kun herään on taas tiistai niin laitan silmät takaisin kiinni – ihan varmasti!
Onneksi tämän ikäisenä jo tietää että aina ei tunnu samalta! Kaikki menee jossain vaiheessa ohi. Ja senkin että joinakin päivinä kaikki sujuu kuin tanssi 2-vuotiaalta!
Parempaa huomista <3!
Joo, niinpä, huomista on aina hyvä odottaa, kun tuntuu vähän kauheelta tää elämä.
Ihanaa että jollain toisellakii on noita päiviä 😀 Kiitos että jaoit tämän kanssamme. 🙂
Tsemppiä! Gramofonin top3 on muuten täsmälleen sama täälläkin!
Meillä oli eilen vähän samansuuntainen maanantai – paitsi ettei päästy vieläkään sinne hlvtin puistoon, koska kolmevuotiaalla on vauvarokko, joka luultavasti kohta on myös pikkusiskolla, eikä TAASKAAN päästä ikinä ulos.
Enikeis, huomenna on parempi päivä. Pakko olla.
Eikö ookin ihanaa että meillä KAIKILLA on paskoja päiviä! Huraa 😀 Kärsitään yhdessä, kyllä se tästä. Huomiseenkin on enää tunti aikaa…
Mä aion nyt vaan keskittyä siihen että noi vikay varpaat oli ihan yltiösöpöt 😀 kokeile säkin, ne toimii hyvänä meditaationa! 🙂
Hei huippuvinkki martoilta! Ja kiitos tästä ihanasta postauksesta! Helpotti! Hulluksi meinaa tulla useimpina aamuina ja on pakko lähteä äkkiä jonnekin, ihan minne vaan, että lapsiluku olisi sama myös illan tullen.
Kahden vanhemman perheissä voi vielä kruunata päivän riitelemällä puolison kanssa. Tällä tiistailla oli huono karma.
Juu meillä on harrastettu myös riitelyä keskellä yötä, ja välillä ne päivät tuntuu ihan pirun pitkiltä vaikka käy töissäkin, eikä lapsia ehdi näkemään niin paljon kuin aiemmin.
Huominen ei voi olla kuin parempi päivä. Ei voi 🙂
NIIN tuttua!Kiitos tästä 🙂
Kun ahdistaa koitan pitää mielessä, että ei voi olla pelkkää alamäkeä, joskus on tultava se ylämäkikin. 🙂
Mulla komeilee kans 3-vuotiaan puremajälki ranteessa. Mahtava aamu. Onneks molemmat nukkuu nyt.
Mulla oli eilisilta aivan järkky ja tänään jatkui… Ei vaan välillä jaksais vääntää kaikesta. Ois kiva vaan… olla. Nukkua.
No mutta ylämäkeen menohan se vasta raskasta onkin 😉
Tsemppiä huonoihin päiviin leidit, meillä on tänään ollut sangen mukavaa – ainakin tähän asti 🙂
Mun ihmissuhdekarma alkaa jo hipoa absurdin rajoja. Mutta öisin voi onneksi riidellä ihan vaan oman tyynynsä kanssa!
Ihanaa tietää, että muidenkin kaapinaluset likaantuvat samalla tavalla kuin meidän. Tosin en ole vielä ymmärtänyt, miten se tapahtuu. "Kädet pois kalsareista" on meidänkin huushollissa tuttu komento.
anna
Oi, kuinka lohduttava teksti. Meilläkin näitä päiviä riittää, vaikka meillä on (toistaiseksi) vain yksi lapsi ja sekin hoidossa arkipäivät. Mutta silti iltapäivät ja illat tuntuvat joskus NIIN pitkiltä ja vanhempien hermot NIIN lyhyiltä. Parempia päiviä meille kaikille.
Voi niin tuttua, niin tuttua! Sitä vaan jotenkin ujostelee myöntää ääneen, että välillä on ihan älytöntä menoa päivät lasten kanssa ja siihen päällee se pitää purkaa vielä kinastelemalla puolison kanssa. Mutta se kai kuuluu tähän elämänvaiheeseen ja onneksi iso osa päivistä on niitä ihania ja mahtavia. Jaksamisia sinne ja rentoa juhannuksen aikaa! 🙂