Pikkuneidin nimijuhlat menivät hienosti. Päivänsankari puettiin mustavalkoiseen mekkoasuun ja poikanen kauluspaitaan, itse jätin puolivahingossa päälleni aika arkisen imetysmekon. Kakut maistuivat kaikille, kummien puheenvuoron aikana kyynelehti itse kukin ja yhteislaulussa oli varmasti Simon Cowellin mielestä some real tuning issues. Lapsoset käyttäytyivät koko juhlan ajan käsittämättömän kauniisti, paketeista paljastui aarteita sekä pikkusiskolle että isoveljelle ja lämpötila kodissamme kohosi varsin korkealle – niin tunnelman kuin pieneen tilaan pakkautuneen ihmisjoukon vuoksi.
Mutta, kuten arvattua, niin kivaa ja kiireistä oli isäntäväellä, että kamera lepäsi koko kekkereiden ajan laakereillaan. Onneksi on kummeja, joilla on kuvaustaidot hanskassa ja kamera hyppysissä. Palaan siis ehkä vielä nimiäistunnelmiin kuvavyöryn kera, jahka otokset kummitusten kameroista kätösiini päätyvät 🙂
Tänään rääpimme jäljellejääneitä kakkuja ystäväperheen kanssa, ja saimme tutustua toiseen tuoreeseen tulokkaaseen, kaksiviikkoiseen pikkuprinssiin. Näiden vauvojen isoveljet ovat jo parhaita ystävyksiä, kenties lattialla vieretysten pötkötelleet pikkuvauvatkin päätyvät sydänystäviksi? Kun esikoispojat riekkuivat, nukkuivat kuopukset toisistaan tietämättä ja heräsivät sitten synkronoidusti syömään. Ikäeroa pikkaraisilla on tasan viisi viikkoa, kokoeron nuorempi kuroikin jo kiinni varsin kuninkaallisilla syntymämitoillaan. Vähän veikkaan, että tällä kokoonpanolla pistetään puistoja ja perhekerhoja päreiksi vielä useampaan otteeseen…
Jaa niin se meidän vauvasen nimikö? Etunimen taidatte jo tietääkin, toinen muuntui anopin muistosta marjaisaksi ja kolmas kulki äidiltä tyttärelle. Hieno nimi, totesivat nimiäisvieraatkin. Toinen onnistunut tytönnimi löytyy muuten valtakunnan virallisen valittajamutsin (siis sen toisen, minähän myös sain saman tittelin eräältä anonyymikommentoijalta) eli Verskin pesueesta – siellähän juhlittiin eilen samoissa merkeissä. Onnea heille ja onnea meille, ihanista pikkusiskoista!
Ja koska kuitenkin kysytte: kakun päällä pötkötellyttä sokeri-Oota en todellakaan ole tehnyt itse, siitä on vastuussa huikean taitavat kätöset omaava Spatz. Pikkusiskon potkuhousut taas ovat Hannen tekosia, samoista käsistä ja materiaalista syntyi myös nimiäismekko. Näitä kotimaan kamaralla toimivia, palvelualttiita ja päteviä tekijöitä suosittelen ihan pyytämättä!
Onnea teillekin hienosta nimestä 🙂
Ja johan on jo O:n uudella poikaystävällä hyvät mitat, mahtuupahan O sitten tulevaisuudessa sen kainaloon 😉
Meidän kakun koristeelle kävikin erittäin huonosti, tosin vika ei todellakaan ollut tekijän. Liikaa välikäsiä, ja koriste ei koskaan päätynyt juhliin asti 🙁
Niin olikos ettet tämän uuden blogin puolella lasten koko nimiä julkaise vai onko tässä arvailukisa vihjeistä meneillään? 🙂
– Vakkari-ano, eka kommentti!