Pääsiäispaussi

Kuka arvaa jo ensimmäisestä kuvasta, missä olen pääsiäistäni viettänyt?

Pääsiäisloman lähestyessä hekumoin mittavan, kolmen yön kokoisen lapsivapaan tarjoamilla mahdollisuuksilla. Voisin levätä kunnolla, käydä lenkillä vaikka joka aamu. Tehdä vihdoin sen suursiivouksen, jota olen suunnitellun suunnilleen muutosta asti, järjestellä vaatehuoneen ja viikata kirpparivaatteetkin kuosiin. Tenttikirjankin taltuttaisin pitkänperjantain aikana.

Ja kuinkas sitten kävikään? Kotona haahuilu alkoi vaikuttaa ihan tylsältä idealta, ja päähän putkahti ajatus minilomasta ihan yksin. Kysäisin äkkiä Ahvenanmaalla asuvalta ystävältäni, esikoiseni kummitädiltä Ainolta, josko hän puolisoineen olisi paikalla pääsiäisen pyhinä. Myöntävän vastauksen, armottoman laivalipunostosäädön (kansipaikkoja myöten loppuunmyyty päivälaiva, onko mitään oudompaa!) ja pienen parisuhdepalaverin päätteeksi passin ja hammasharjan pakkasi paitsi minä, myös poikaystäväinen, ja niinpä lähdimme yhden yön mittaiselle Oolannin valloitukselle. (Viisaana matkanjärjestäjänä jätin reissuseuralaiselleni mainitsematta, että juna kohti satamaa lähti perjantaiaamuna kello 5.56.) Hui ja jee!

Laivalla oli, noh, mitä nyt laivalla on: tutun tympeää – kokolattiamattoa, kännisiä tribaalimiehiä, liikaa lapsia ja outoa pekonia aamiaisella. Hyvässä seurassa kuuden tunnin seilaus meni kuitenkin oikein rattoisasti – ja tenttikirjan lukeminen aamupäivällä viinilasin voimalla ja lämpimässä kainalossa oli oikeinkin lokoisaa. Muuten laivalla ei ollut juurikaan mitään tekemistä (lasten leikkipaikka kyllä näytti varsin toimivalta, mitä nyt sitä kulmiani kohotellen kauempaa tähyilin), mutta odotettua iisimmin matka meni silti. Ostimme tax freestä tuliaisviinit ja syöpöttelimme lounaaksi salaatit, joihin kauhottu oliivimäärä nauratti ilman alkoholiakin.

Maarianhaminan satamassa meitä odotteli ihana Aino, ja lukioaikaisen ystäväni kodista löytyi myös aviomies ja tapaamistani koirista ehdottomasti seurallisin yksilö. Sohvalle sai heti karvaisen vieruskaverin, joka painoi kuononsa polvelle (tai nuolaisi naamaa). Kahden valokuvaajan koti oli persoonallinen, valoisa ja kodikas. Ja meillä oli mukavaa!

Kävimme läpi kuulumisia, kiertelimme piskuisen kaupungin keskustassa ja fikasimme pyhäperjantain autioittamasssa kahvilassa.  Tyttöjen kesken turisimme koiralenkillä rantapolulla, ja illalliseksi isäntäväki väsäsi huikean hyvät falafelit. Me nynnymatkustajat simahdimme hetikohta iltakymmenen aikoihin, ja uni maistui vieraspedissä oikein mainiosti. Seuraavana päivänä söimme kiireettömän aamiaisen, kävimme poikaystävän kanssa kävelyllä ja piipahdimme katsomassa ystäväni taidetta paikallisessa PåskPaus-kulttuuritapahtumassa. Kaupunki oli lauantain ajaksi herännyt eloon, kaduilla kuhisi muitakin kuin hiljaisuutta hämmästeleviä turisteja ja torin pääsiäismarkkinoilla oli tarjolla kaikenlaista lammasmakkaroista räsymattoihin.

Maarianhaminassa oli kevät jo pitkällä ja kukkia kaikkialla. Viileä viima puhalsi mereltä, mutta aurinko lämmitti mukavasti. Kaupunki oli sympaattinen, ruotsintunneilta mieleen iskostuneet punaiset tiet olivat totta, ja maitotölkit kuin vieraassa maassa. Käyskentely tuntemattomilla kaduilla kamera kainalossa tuntui pitkästä aikaa äärimmäisen virkistävältä. Oli myös ihanaa nähdä hyvää ystävää, istua iltaa aikuisseurassa ja tehdä asioita niin kuin ennen. Sovimme tosin, että kesällä kummitädin luokse lähden lasten kanssa; jospa jo uskaltaisin kärrätä kaksikkoni laivalle ilman pelkoa enemmän tai vähemmän kirjaimellisesta hukkumisesta.

Laivallakin voi nimittäin näemmä myös viihtyä: paluumatkalla kulkupelinämme oli uusi, upea ja hurjan freesiltä vaikuttanut Viking Grace, joka sai laivamatkan tuntumaan oikeinkin houkuttelevalta matkustusmuodolta. Tyylikäs ilme, meikäläisen lempiväreillä sisustettu ravintola ja oikein mainio kasvispasta saivat täältä täydet pisteet. Loppumatkasta reissuväsymys alkoi kyllä painaa, ja viimeiset tunnit löhösimme laiskoina ja vaisuina. Päätimme vielä reippaina ihmisinä kävellä puolen tunnin matkan Turun satamasta rautatieasemalle – ja junassa olimme jälleen puheväleissä.

Tähän aamuun heräsin iloisena ja virkistyneenä. Loma oli juuri sopivan mittainen, ja kotiin puoliltapäivin palanneet lapset olivat suorastaan hurmaavia. Tänään olemme nauttineet huikeasta kevätsäästä, syöneet croissantteja Sorsalammen rannalla ja availleet pääsiäismunia ranskalaisillallisen päätteeksi. Oikein mainio päivä siis, ja arkikin maistuu yhtä makealta kuin mustikkainen laivasuklaa. Kyllä kannatti lähteä pienelle lomalle, meri-ilma taisi tehdä ihmeitä ja pääsiäispaussi oli kaiken kaikkiaan lähestulkoon täydellinen. Olisihan se nyt ollut ihan ääliömäistä käyttää vapaapäivät siivoamiseen, vai mitä?

Hyvää pääsiäistä! Miten te olette sitä viettäneet?