Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
– Eeva Kilpi
Ihana! <3
Yksi kaikkien aikojen suosikkirunoistani. Sydämestäni toivotan voimia ja kaikkea hyvää sinulle ja pienillesi. Kyllä elämä kantaa.
Koskettava runo, ja kuva iski jotenkin luihin ja ytimiin. Voimia urhea sinä!
Oikein! Tsemppiä <3
t. Johanna M.
Tunnistan itseni tästä kuvasta 🙁 jälkikäteen kun olen katsonut eron aikaisia valokuvia niin se rikkinäinen olotila on palautunut takaisin mieleen; niin surullinen ja niin yksin. Sinulla on ilonasi lapset, pitävät arjessa kiinni. Mulla ne oli silloin koirat. Paljon paljon paljon kaikkea sitä mikä juuri nyt helpottaa edes vähän!
Oikea asenne! Ja äidillisesti vielä lisään, että muistahan myös syödä, ettet vallan kuihdu pois – tämä jäi mieleeni kummittelemaan aiemmasta postauksestasi!
Todellakin urhea nainen, sä selviät varmasti. Voimia ja jaksamista arkeen toivittelen minäkin!
Sä olet ihana ja rohkea kun avaat tätä surua täällä. Olet ajatuksissa, paljon.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa… Ja yhdyn kyllä edellisiin kommentteihin, rohkea ja vahva olet, joten varmasti ajan kanssa löydät onnesi uudelleen.
– Hanna
En ole varmasti koskaan miettinyt tai itkenyt kenenkään tuntemattoman vuoksi niin paljoa kuin sinun nyt viime päivinä. Koettelemuksesi tuntuvat niin vääriltä ja kohtuuttomilta. Yritä jaksaa eteenpäin päivä ja hetki kerrallansa, jossain vaiheessa varmasti helpottaa. <3
Tää on niin outoa miten sitä voikin surra näin paljon ihan tuntemattoman ihmisen puolesta. Itse en ole naimisissa, ei ole lapsia joten en voi edes kuvitella milta susta voi tuntua. Mutta silti olen ollut ihan toimeton ja surullinen vuoksesi. Mutta sen tiedän että sä tuut tästä selviämään, menkööt siihen sitten kuukausi tai vuosia mutta sä selviät. Te selviätte!
On jotenkin kovin avuton olo, kun en pysty tuntemattomana oikein auttamaan sinua mitenkään. Toisaalta surut on joka tapauksessa surettava pois alta ennen kuin kirkastuu, vaikka se voimaa ja kestävyyttä vaatiikiin. Niitä toivon sinulle, pieni urhea nainen!
Oot ihan supernainen, kun pystyt ja osaat näin julkisesti käsittelemään tätä. Pieni urhea nainen, indeed!
Yhdyn useaan muuhun kommentoijaan, taitosi kirjoittaa avoimesti, rehellisesti ja kuitenkaan liikaa jakamatta saa meidät täällä ruutujen takana mietteliäiksi. Myötäeläminen on usein vaikeaa, ei nyt. Minuakin suruttaa.
K
Halauksia!! Olet oikeasti tosi urhea!! <3
Voimia, pieni urhea nainen. Olet takuulla luottamuksesi arvoinen.
Voi Onia 🙁 Sinä varmasti selviät tästä tilanteesta. Varmasti olet urhea. Varmasti jaksat ja varmasti kaikki kääntyy parhainpäin.
Terkuin se, joka useasti lukee, mutta valitettavan harvoin kommentoi.
Täällä vakkarilukija lähettää ison kasan etätsemppauksia!
Elämä antaa jokaiselle juuri sen, mitä kukin jaksaa. Sinä jaksat tämän. Ja kohta paistaa taas aurinko! Voimia!
Voi ei…!!!:( Mun tekee jotenkin tosi pahaa sun puolesta, vaikka yhtään en tunne. Oot ollut suosikkibloggari ja oon aina aatellu, miten hyvältä äitiltä sä vaikutat (taitavasta kirjottajasta puhumattamakaan) ja teidän elämä jotenkin ihanalta. Lapset on tosi söpöjä ja koti hyvällä maulla sisustettu. Kun puhuit suruista, luulin jonkun läheisen sairastuneen vakavasti. Ei käyny mielessäkään, että teillä olisi ongelmia parisuhteessa. Vaikka tuntematon mulle olet, olen spekuloinut tätä keissiä jopa mieheäni myöten. "Ei se olis ansainnu tämmöstä!", "miten niin ihanan ihmisen joku voi jättää!" jne.. Kunpa voisin halata sua oikeasti ja poistaa murheet!
Sydämestä puristaa. Ja mää rutistan sua, jos tapaan.
Mä olen niin pahoillani sun surun takia, repaleisen perheen takia. Mä jaksan uskoa, että tästä seuraa sulle vielä paljon hyvää. On aivan käsittämätöntä, miten osaat kirjoittaa niin hyvin, että näin monet samaistuvat sun tuskaan ja suruun. Itse en ole vastaavaa läpikäynyt, mutta olet ollut silti paljon mielessä, vaikken sinua tunnekaan. Olet todella rohkea, kun kerroit tapahtuneesta ja tunteistasi meille kaikille tuntemattomille. Toivon, että saat siitä voimaa etkä missään vaiheessa kuraa niskaan. Vaikutat vahvalta, urhealta naiselta, joka selättää yllättävätkin vastoinkäymiset ja elämänmuutokset. Yksin ei tarvitsekaan pärjätä, vaan välillä pitää uskaltaa antautua läheisten tuettavaksi. Ota kaikki apu vastaan, olipa se sitten kunnalliselta tai ystäviltä. Syö, nuku, ulkoile. Surut täytyy tietenkin surra, mutta usein arki helpottaa. Voimia ja halauksia!
Ihan samoja ajatuksia täälläkin, kuin yllä olevalla kommentoijalla. En ollut blogissasi ehtinyt omien muuttotohinoiden keskellä pyörähtää noin viikkoon ja sitten vastassa olikin näin ikäviä uutisia. Tuli hirmu paha mieli puolestanne ja iso auttamisenhalu. Valtavasti voimia ja lämpöisiä ajatuksia lähetän sinulle ja lapsillesi uuteen arkeen! <3 Te selviätte.
Niin ja toivon, että tämä blogi on tilanteessasi yksi hyvä henkireikä kaiken muun tuen lisäksi. Asioilla on tapana järjestyä. Inhottava ja varmasti ärsyttävä ja "-ituttava" sananlasku, eikö totta, mutta varmasti helpottaa, jossain kohtaa.
Aika lailla samoja sanoja toistelen, kun aiemmat kommentoijat, mutta halua itsekin kirjoittaa vielä. Rivien välistä aavistus, että suru liittyi parisuhteeseen, mutta ymmärsin parempien aikojen koittaneen. Uutinen sai aikaan melkein ilmojen lentämisen pihalle ja oksennuksen tunteen. Ja hei, en tiedä enkä tunne sinua, ainoastaan blogiasi lueskellut jo tovin. Olen ollut puolestasi surullinen ja aina ajatus tilanteeseenne karkaa. Siteerauksesi chisun laulunsanoista "mun koti ei oo täällä" ja sanat "itkimme yhdessä" toi kosteat silmät ruudun äärellä. Valtavasti tsemppiä uuden edessä!
<3
-roihu
Mikään ei ole pitkään aikaan koskettanut minua kuten tämä postaus.
En ole aikaisemmin kirjoituksiisi kommentoinut, vaikka ne ovatkin aina olleet niin elämänmakuisia ja aitoja. Nyt haluan poiketa normaalista ja kertoa miten itseänikin tilanteesi on itkettänyt jo useamman kerran, vaikka meillä ei näennäisesti olekaan juuri mitään yhteistä – Olenhan vain parikymppinen opiskelijatyttönen..
Minuutti,tunti ja päivä kerrallaan eteenpäin. Muistathan, että olet meidän lukijoiden mielissä!
-Roosa
Jos ajatukset voivat kantaa jotenkin, niin sinua kyllä ajatellaan <3
Miten voit tuntua niin tutulta kirjoitustesi perusteella ja tämä tilanteesi koskettaa niin syvältä vaikka en sinua oikeasti tunne…
Haluan sanoa että
Sinä selviät <3
Kun tuntuu ettet jaksaisi niin hengitä syvään..Siis oikeasti, hengitä.
Jos ei auta niin jatka hengittämistä.
Elä vain sen hetkinen hetki kerrallaan eteenpäin.
Parhaat neuvot joita olen sairauteni keskellä saanut 🙂
Ne ovat kliseiset, yksinkertaiset ja toimivaksi todetut.
+ tietty suklaata. Paljon.
Voimia, auringon valoa ja lopulta hyvää fiilistä! <3
t.Mekkinen