Juuri nyt vietetään Pohjoismaissa kansainvälistä imetysviikkoa. Minä puolestani aloitan tänään kolmannen imetysviikkoni pienen tyttövauvan äitinä.
Olen ehtinyt avautua imetyksestä sekä oikeassa elämässä että virtuaalimaailmassa aika monta kertaa. Olen toivonut parempaa imetysohjausta synnytyssairaalaan ja neuvoloihin, imetysmyönteisempää suhtautumista allergialääkäreille ja suopeampaa ilmapiiriä julkisilla paikoilla imettäville äideille. Nyt omassa mielessä pinnalla ovat – sattuneesta syystä – erityisesti imetyksen ensipäivät.
Esikoisen ja minun imetystaival kesti reilun vuoden verran, ja sujui pääsääntöisesti oikein hyvin. Jos imetyksen onnistumista olisi kuitenkin arvioitu heti poikasen ensimmäisinä elinpäivinä, ei ennuste ehkä olisi ollut niin hyvä. Pieni, väsynyt, kellakka ja matalien sokeriarvojen riivaama lapsonen kun ei jaksanut ruokailla rinnalla tarpeeksi. Sairaalassa kaivettiin esiin sokeritipat, vauvarukka yritettiin pitää väkisin hereillä edes vartin verran ja lopulta lääkäri määräsi lisämaitoa. Imetys oli alussa yhtä sähellystä, kun ensikertalaisäiti yritti hartiat jumissa ja rinnanpäät verillä saada jotain aikaiseksi. Kun pääsimme sairaalasta kotiin, tunnelma oli vähän rennompi, mutta yhä vain kirjasin ylös ruokailuajat ja niiden keston sekä vaippojen määrän ja laadun. Parissa viikossa imetys alkoi sujua paremmin: vauva reipastui, minä rentouduin, painokäyrä lähti huimaan nousuun ja bilirubiinikontrollit olivat muisto vain. Jälkeenpäin ajatellen olen kai ollut jo silloin vähän itsepäinen, sillä yhtäkään korviketetraa ei kotiin ostettu missään vaiheessa.
Tällä toisella kierroksella imetys sai heti paremman startin. Jo ensi-imetys synnytyssalissa sujui hienosti, ja pikkuinen O jaksoi ruokailla tunnin verran, samalla minua toljotellen. Osastolla ensimmäinen yöhoitaja väläytti vähän verensokerien seurantaa ja lisämaidon tarvetta koska vauva on niin pieni, mutta saimme imetyksen pelittämään niin hyvin ettei mitään apuja tai seurantoja tarvittu. Imetys tuntui heti luonnollisemmalta ja hyvältä – hei, mehän osataan tämä juttu! Sairaalassa emme tällä kertaa juurikaan saaneet emmekä edes kaivanneet imetysohjausta, imetin pikkuvauvaa aina sen inahtaessa ja öisin hoitaja kävi herättelemässä meitä neljän tunnin välein.
Tukala maidonnousu teki ensimmäisestä imetysviikosta ajoittain aika kivuliaankin, mutta nyt kysynnän ja tarjonnan laki on voimassa ja olemme tyttären kanssa ihan hyvin synkassa syömisten suhteen. Imetysvälit vaihtelevat neljästä tunnista neljään minuuttiin, ja varsinkin ilta-aika kuluu melko tiiviisti sohvannurkassa sylikkäin. Päinvastoin kuin esikoisen kanssa, on imetys nyt huomattavasti helpompaa istuen kuin makuuasennossa – olenpa imettäessäni jo nyt esimerkiksi kirjoittanut sähköpostia, lukenut lastenkirjoja, kääntänyt munakasta hellan ääressä (:D) ja komentanut esikoisen pois dvd-hyllyn luota. Toista se oli pari vuotta sitten, kun vetäydyin ensimmäisten viikkojen ajan aina makuuhuoneen puolelle rauhalliseen rintaruokintahetkeen…
Öisin miehen herätyskello varmistaa tarvittavat syöttövälit, mutta viimeisen viikon ajan on O itsekin pitänyt huolta ruoka-ajoistaan. Veikkaisin, että vauva ruokailee muutaman tunnin välein, mutta en ole aivan varma: imetyksellä on minuun hämmentävän unettava vaikutus, ja yöllä yleensä nukahdankin samantien kun nieleskely alkaa. Yöimetykset noin muuten ovat vielä pientä sähläämistä, kun uninen tyttö yrittää saada toisen samanmoiseen tajuamaan, että mihin se maitosuihku oikein pitäisi suunnata. En myöskään ole (vieläkään!) keksinyt, mikä olisi täydellinen yöimetysvaate, tai miten voi estää sen, ettei kukaan joudu nukkumaan maitolammikossa. Vauva pötköttelee pyyhkeen päällä ja minä vuoraan sänkyä harsoilla, mutta silti aina aamulla jossain lainehtii.
Pienimuotoista välineurheilua imetys on vähän väkisinkin. Rintapumppu oli viimeksi tarpeen, jos halusin erkaantua esikoisesta muutamaa tuntia pidemmäksi ajaksi. Nyt olen lätrännyt Lansinohilla, eilen postissa saapuivat tilaamani viisitoista paria liivinsuojia ja koneellinen maitoisia harsoja pyörii pyykissä vähintään joka toinen päivä. Imetystyynyä odottelen vielä lainakodista, jospa tällä kertaa oppisin sitä myös käyttämään. Olen nyt antanut itselleni myös luvan vähän panostaa imetysmukavuuteen vaatteiden muodossa. Harmi vain, että toimivat ja hyvännäköiset imetysvaatteet ovat niin harvassa, ja niiden muutamien hintalappu onkin sitten sangen suolainen. Kyllähän tämä touhu onnistuu ihan ilman vaatteitakin, mutta viime kerralta tutut ”paita aina maidossa”-tilanteet toivoisin nyt välttäväni edes joka toisella kerralla.
Toiveissani on viimekertaiseen tapaan puolen vuoden täysimetys ja ainakin vuoden ikäiseksi jatkuva osittaisimetys, katsotaan nyt miten kauas tämä hyvä alku kantaa. Esikoisen kanssa suurimmat imetyshaasteet liittyivät maitoallergiaan, nyt siihenkin osataan suhtautua paremmin jos tilanne niin vaatii (ja kaikki ne maidottomia herkkuja tarjoavat tamperelaiskahvilat löytyvät kyllä muistin perukoilta) . Rintaraivareista tai -tulehduksista minulla ei vielä olekaan kokemusta, viisikuisen vauvan hampaan iskeytyminen arkaan paikkaan sen sijaan on vieläkin hyvin muistissa! Se, miten imetys ikinä on mahdollista talvipakkasissa pulkkamäen laidalla tai puolijäisellä puistonpenkillä, onkin vielä arvoitus…
Minulle imetys on ehkä jossain määrin velvollisuus – kun nyt pystyn tarjoamaan vauvalleni parasta ravintoa, miksi en sitä myös tekisi? Enemmän näen imetyksen kuitenkin oikeutena, etuoikeutenakin. Olen ylpeä esikoisen onnistuneesta imetyksestä, ja jo näistä kahdesta hyvin sujuneesta viikosta kakkosen kanssa. Tänään taidankin tilata itselleni sen haaveilemani imetyspaidan ja syödä (vielä vähän lisää) suklaata – ihan vaan imetysviikon kunniaksi 🙂
Minun ja pöntiäiseni imetystarina on aikalailla samalainen kuin sinun ja pikku-O:n. Poikamme oli alle kolmikiloinen, ja jouduimme sairaalasta asti pitämään huolen, että imetyvälit eivät venyneet yli neljään tuntiin Sairaalassa emme juurikaan saaneet/tarvinneet imetysohjeistusta, ja ensimmäiset yöt vauva oli rinnalla kaksi kertaa tunnissa, 15-20 minuuttia kerralla. Silti olen illoinen, että sairaalassa kukaan ei edes ehdottanut lisämaidon tai tutin antamista, ja imetys lähti niin hyvin käyntiin. Meillä ongelmia aiheutuikin sitte minun mittavasta maidontuotannostani, mutta nyt kysyntä ja tarjonta kulkevat sulassa sovussa käsikädessä. Minulla öisin toimi parhaiten tiukka imetystoppi, johon kiinnitin tarralliset liivinsuojat (päivät mentiin kestoilla). Öisin jouduin välillä vaihtamaan suojia, siksi niitä oli sängyn ympäristössä useampia. Tästä huolimatta lakanat olivat kyllä toisinaan aika lailla maidosta märkinä… Ihanaa imetysviikkoa ja tulevia imetyshetkiä teille!
Toivotan teille onnistunutta imetystaivalta! Kyllä on hienoa, kun se onnistuu ja tuntuu hyvältä.
Imetys sujuu meilläkin hienosti tämän toisen lapsen kanssa, ensimmäisen kanssa se olikin yhtä sähläystä vaikka jatkui yli vuoden. Pisti oikein harmittamaan eilen kun tytön 5kk neuvolassa terveydenhoitaja sanoi (painon hyvästä noususta huolimatta), että voi aloittaa kiinteitä maistelemaan. Itse ajattelin silti itsepäisesti yrittää täysimetystä puoleen vuoteen, jos vaan onnistuu. 🙂
Imetysvaatteet on kyllä yksi murheenkryyni, imetyspaita+villatakki+farkut -vaateyhdistelmä alkaa jo nyppiä ja jotain uutta olisi keksittävä, mieluiten äkkiä. Mutta yritän olla valittamatta, sillä imetyspaidat todella mahdollistavat imetyksen melkein missä vain. Habitaremessutkin kierrettiin vauva harson alla piilossa syömässä samalla kun äiti pääsi ihastelemaan kaikkea kivaa 🙂
Olipas mukava teksti!
Meillä imetys sujui ihan tolkuttoman hyvin lopulta, vaikka sairaalassa muksu sai lisämaitoa sekä pullosta että nenämahaletkulla. Se peli loppui heti kun päästiin kotiin (kiitos hormonit) ja sitten menikin lähinnä mukavasti.
Mulle henkilökohtaisesti imetys on ollut sekä hirveän kivaa että hirveän helppoa, tuttipullon peseminen itkettää sen sijaan ihan ajatuksenakin. Tuo velvollisuudesta kirjoittaminen on myös hyvä pointti, ja kuvastaa omaakin ajatusmaailmaani. Ei tosin niin, että uskaltaisin ulottaa sitä fiilistä muihin 😀
Voi että, kyllä muistuu elävästi mieleen nuo sängyn vuoraamiset harsoilla ja nukkuminen pyyheliinan päällä 😀 Meillä on nyt lapsukainen ruvennut jostain syystä ryystämään maitoa taas ihan urakalla, joten totesin, että täytynee ottaa liivinsuojukset taas käyttöön… nimim. "Maitopaita". 🙂
Oi, suklaata imetysviikon kunniaksi! Todellakin! Kauppaan mars 🙂
Huppari on hyvä imetysvaate, kunhan muistaa sulkea vetoketjun lopuksi 😀 nimimerkillä postimiestä hämmentänyt! Esikoista imetin 11 kk kunnes aloin odottaa kakkosta, ja kakkosta imetän edelleen. Hän on nyt vajaa 1,5 v. Esikko oli myös pienipainoinen ja matalasokerinen joten joutui osastolle tippaan mut jotenkin sekin aika selvittiin tissimaidolla, taistellen. Tosi paha rintatulehduskin koettiin ja oli se alku muutenkin haastavaa. Kakkosen kanssa sujunut alusta saakka kuin tanssi, mitä nyt yksi lievempi tulehdus kärsitty. Imetys on hieno asia ja samoin koen että kerran siihen pysty(i)n niin se on mun velvollisuus Äitinä.
Minäkin toivoisin imetysmyönteisempää asennetta jo ihan synnytysvalmennuksesta lähtien. Meillä homma on onnistunut yli odotusten, tyttö (melkein 9kk) oli täysimetyksellä 6 kk ja edelleen "mammutellaan" noin 5krt/vrk. En vain voi ymmärtää, kuinka äidinmaito ja vastikkeet ovat samanarvoisessa asemassa terveydenhoitajien puheissa. Vastustan! 😀 Nautinnollisia imetyshetkiä sinne teille <3
Imetys on kyllä ihana ja ehdottomasti paras tapa ruokkia vauva onnistuessaan. 🙂 Meillä meni esikoisen imetys alusta asti ihan metsään. Osittaisimetin kuukauden verran ja siitä sitten eteenpäin mentiin korvikkeella ja pulloilla. Tämän kakkosen kanssa imetys lähti hyvin käyntiin heti sairaalassa, eikä korviketta ole tarvittu ollenkaan! Yhden rintatulehduksen ja muutaman kipeän tiehyttukoksen olen kärsinyt, mutta onneksi niistäkin on lopulta aika helposti selvitty. 🙂 En kyllä yhtään kaipaa sitä parin vuoden takaista pullorumbaa!
Nyt ollaan kakkosen kanssa maisteltu jo muutaman viikon ajan kasvis- ja hedelmäsoseita, ikää tuli juuri 5kk. Todella pieniä määriä neiti syö, saattaa mennä monta päivää ettei sose kelpaa ollenkaan. Joten rintamaito on kyllä edelleen varmaan pitkään se pääasiallinen ravinto. Tyttö viihtyy tissillä lähes tunnin välein…
hei! sinulla on mukava blogi, jatka samaan malliin! 🙂 oma imetystarinani alkoi melkein 2 vuotta sitten esikoisen syntyessä. hän oli puoli vuotta täysimetyksellä ja kun hän täytti 7 kk, aloin odottaa kuopusta! ajattein että menköön imetys omalla painollaan ja loppuu jos on loppuakseen! mutta eipä loppunut ja tällä hetkellä imetän 1v 11kk esikoista ja kohta 7kk kuopusta! Kuopus oli myös alle 3kg, mutta alusta asti selvitty pelkällä tissimaidolla (vaikka synnytyssairaalassa tarjottiin ensimmäseen vähän pidempään itkuun heti korvikepulloa, mutta ei sitä huolittu koska tiesin että maitoa tulee kyllä!!) ja tämä äiti on ainakin ylpeä itsestään ja tisseistään!! 🙂 Esikoisen kanssa imetys nykyään pieniä helliä hetkiä kesken päivän <3 ja kuopuksen kanssa vielä suurinta osaa näyttelee ravinnon saanti. Imetys vaan on niin helppoa!
Jes, rispektiä tästä tekstistä! Kunpa imetysnatseilu tuottaisi tulostakin ja muutkin omaksuisivat yhtä hienon asenteen. On kurjaa lukea tilastoja, joissa 1 (!!) prosentti 6-kuisista on täysimetettyjä. Ei vaan ymmärrä. Mutta onneksi I oli ja O varmasti myöskin on, ehkä luku lähtee nousuun 🙂
Kuulostaapa kovin tutulta! 🙂 Hienoa että teilläkin on lähtenyt imetys hyvin sujumaan. Mullakaan maidontuotanto ei aluksi ollut missään balanssissa vauvan imutehon saati omien muotojeni kanssa, melkoista dollyparton-meininkiä oli se.
Mäkin olen pitänyt öisin imetystoppia, mutta sekin tuntuu jotenkin ahdistavalta. Ja liivinsuojien lisäksi olen tunkenut topin sisään kaikkea froteepyyhkeistä ja kestovaipan imuista lähtien 😀 Nyt bongasin imetysyömekon, jossa olisi taskut liivinsuojille, en tiedä olisiko tuo hintansa väärti..
Hienoa että teillä toinen kerta sujuu paremmin 🙂 Varsin kunnioitettava on toki myös tuo vuoden mittainen esikoisen imetys! Ja varmasti nyt pärjäätte vielä kuukauden verran ilman lisäruokia, jos ei vauva nyt ihan mahdottomaksi syömäriksi rupea. Mä yritän myös tähdätä siihen puoleen vuoteen itsekkäistäkin syistä, ei se lusikan tunkeminen pieneen suuhun niin ihanaa ole, etteikö sitä voisi vähän lykätä 😉
Tällä kerralla mulle todettiin sairaalassa, että "tiedät kokemuksesta että imetys voi onnistua vaikka lisämaitoa annettaisiinkin". Nojuu, tiedän, mutta silti vähän ärsytti että asia piti ottaa esille ennen kuin mitään ongelmaa edes oli.. Eipä mua se pullon antaminen niinkään pelota, lähinnä vaan kammoan sitä korviketetran sisältöä. Ja onhan se nyt paljon kätevämpää että ruoka kulkee mukana ja syöttövälinekin puhdistuu aina suihkussa käydessä, eikä tarvitse sen suhteen harrastaa ylimääräistä säätöä.
Velvollisuudentunto olkoon jokaisen henkilökohtainen asia – tästä aiheesta puhuminen on kyllä aina vähän riskaabelia.
Tervetuloa tylsien pukeutujien kerhoon! 😀 Voihan niiden farkkujen tilalle vaihtaa vaikka..hameen..jos ei ole liian kylmä. Aika hyvin toimii myös löysä neule tai napillinen paita topin päällä.
Mä olin viimeksi, siinä vuoden kohdalla, varma että poltan kaikki imetysrytkyt kun se touhu joskus loppuu, mutta kas vain, sieltä ne kaapin perukoilta on taas kaivettu esiin. Jotain uutta kyllä kaipaisin minäkin garderoobiin!
Hih, esikoisen perhevalmennuksessa meille näytettiin brutaali imetysvideo, josta varmaan kaikkien (erityisesti isien..) mieleen jäi lähinnä rintatulehdukset, haavaiset nännit, tukokset ja muut ongelmat. Eli todella houkuttelevaa touhua 😉 Meidän neuvolaterkkari on onneksi imetysmyönteinen, eikä ole tainnut kertaakaan edes mainita korvikkeita kun ei niille oikeasti ole ollut tarvetta. Häiritsevän usein kuulee niitä neuvolasta saatuja ns. imetysneuvoja, jotka ovat mallia "anna vaan korviketta jos maito ei riitä".
Hyvää imetysviikkoa teillekin! 🙂
Hahaa, soittiko postimies kahdesti? 😉 Mäkin olen tarjonnut nyt puolivahingossa mahtavaa imetys-showta ohikulkijoille, kun asutaan katutasossa ja ikkunasta on hyvä näkymä sohvalle..
Meneeköhän se useinkin näin, että toisen lapsen kohdalla imetys on helpompaa? Ehkä siinä äidin oma itseluottamus ja rentous vaikuttaa ainakin jonkin verran?
Ush, tuota lainehtivaa sänkyä ja eltaantuneen maidon hajua mulla ei varsinaisesti ollut ikävä 😀 En tiedä mikä olisi hyvä patenttiratkaisu öihin, saa antaa vinkkejä!
Kävinkin lukemassa sun imetyspostauksen 🙂 Voisiko muuten olla, että lapsi tankkaa enemmän maitoa flunssakauden kunniaksi? Kuulemma nuo voivat olla niinkin fiksuja, että ryystävät vasta-aineita kun joku tauti on iskemässä. Suklaata vaan naamariin että tuotanto pysyy vauhdissa, mun uusin suosikki on Lidlistä löytynyt mansikka-valkosuklaa 😉
Kivaa että teilläkin on käynyt niin, että toisella kerralla on helpompaa 🙂 Nuo tulehdukset ja tukokset on kyllä kurjia, vähän veikkaan ettei niiltä voi talvella täysin välttyä.
Kiitos! Ja huu, oletpa melkoinen tandem-imettäjä 🙂 Ehkä esikoiselle oli helpompaa ottaa vauvakin vastaan, kun imetys ei loppunut muiden muutosten lomassa? Meillä on ainakin toistaiseksi mennyt läpi se, että vauva syö tissistä vauvamaitoa ja isovelimaito tulee jääkaapista mukiin..
Mä luulen että sulla voi olla vielä isompi vaikutus noihin lukemiin 😉 Mäkin olen miettinyt noita pieniä prosentteja – voiko tuossa olla kyse siitä, että moni (myös me) aloittaa kuitenkin kiinteät ruoat esim viikkoa ennen puolivuotissynttäreitä, jolloin tilastollisesti ollaan niiden 99% joukossa. En tiedä, aika hurjia ne imetystilastot on joka tapauksessa.
Ihana asenne! Itsekin olen vähän sellanen imetyshullu samoin kuin synnytyshullu enkä voi käsittää Suomen imetyslukuja. Niin moni sanoo että maidontulo vain loppui, ei riittänyt tms., mutta eihän sitä kehtaa sanoa takaisin että varmasti olisi riittänyt jos ei olis alkanut tarjota lisämaitoa, sillähän se oma tuotanto ehdytetään. Tai että jos lopettaa yösyömiset heti puoleen vuoteen niin turha ihmetellä jos maidontulo vähenee, yöthän sitä tuotantoa parhaiten pitää yllä. Joskaan ei se aina tarkoita maidon loppumista. Meillä lapsi nukkui kolmiviikkoisesta pari kuukautta 6-10h putkeen öisin. Ei se paljon kasvanutkaan kun mulla oli suihkutissit ja kun ei jaksanut imeä sai vaan laihaa etumaitoa. Ja yhtäkkiä 3kk iässä tuli pyrähdys. Ei tullut missään vaiheessa mieleenkään että ois pitänyt ostaa jotain korvikkeita kotiin. Luulen, että oma imetys onnistui osiltaan niin hyvin siksi kun olin vain päättänyt että se onnistuu ja sillä jaksoi ne pari kolme ekaa viikkoa kun sattui vaan eikä mikään ollut sujua. Nyt on ihana edelleen jatkaa imettämistä, lapsi 1v1kk on niin mestaritekijä eikä meinaa muistaakaan millainen reppana suppusuu hän oli synnyttyään.
Ainakin Helsingissä on yksi kuntavaaliehdokas, jolla on ihan ohjelmassaan hyvä imetysohjaus sairaalassa ja juurikin imetyksen tukeminen perhevalmennuksissa ja neuvoloissa. Tästä asiasta todella kannattaa haastaa omia ehdokkaitaan, ei mikään vähäpätöinen asia!
Imettäminen tulee myös monella tapaa edullisemmaksi yhteiskunnalle. Ennen ajattelin vain että perhe sitten itse kärsii kustannukset korvikkeista jne., mutta kyllähän imettämisellä on paljon sellaisia terveysvaikutuksia, jotka voivat tuoda säästöä.
Sveitsissä, yksi maista joissa pitää ottaa yksityinen sairasvakuutus, sairasvakuutus maksaa imettämisestä per täysi kuukausi. Täällä saataisiin siitä varmaan hirveä haloo jos Kela rupeaisi maksamaan imetysrahaa, vaikka pidemmän päälle sitä varmasti saisi napisijatkin koska motivaatio yrittää kunnolla varmasti nousisi 😉 Fraasi "kaikilla se ei vain onnistu" on vähän kaksipiippuinen. On kuitenkin tooodella pieni määrä prosentuaalisesti naisia, joilla ihan oikeasti se maito ei riitä tai ei nousisi, suurin osa luovuttaa kovin nopeasti ja lisämaito aika usein päättää imetyksen ennen aikojaan kun ei ole tarpeeksi tietoa sen haitoista. Itse ainakin olen tosi onnellinen, että meidän neuvolaterkka luotti mun sanaan kun sanoin että maitoa tulee vaikka kuinka, vaikka vauvan painonkehitys oli tosi huonoa aluksi. Kannatti luottaa 🙂 Vaikka olin kyllä niin päättäväinen että vaikka se olis suositellut lisämaitoa en varmasti olisi suostunut.
Nuo sun mainitsemat "maito loppui, ei riittänyt" on juuri sellaisia imetysuskomuksia, joita toivoisin neuvolassa ja synnytyssairaalassa kumottavan. Itse lueskelin ennen esikoisen syntymää jonkin verran Imetystukilistan nettisivuja, siellä oli varsin maalaisjärkisesti selitetty esim juuri se, ettei maidon määrä ole mikään vakio ja että lähes kaikki pystyvät imettämään, mutta että se voi vaatia alussa paljon työtä.
Mullakaan ei ole ollut maidon riittävyyden kanssa mitään epäilyksiä (täältä heruu jos vain ajattelenkin vauvaa..), esikoisen kanssa huolena oli juuri se että vauva jaksaa syödä tarpeeksi kauan, ja nyt kuopuksen kanssa varsinkin öisin vähän mietin että ehtiikö se saada maitoa ennen nukahtamista. Tämä pikkupirpana on kyllä muuten niin reipas syömäri, että posket ovat jo selvästi pyöristyneet. Jännityksellä odotetaan tämänviikkoista neuvolaa ja punnitusta 🙂
Tuo "kaikilla se ei vain onnistu" on tietysti siinä mielessä totta, että vaikkapa äidin tai vauvan sairaus voi estää tai lopettaa imetyksen vaikka tahtoa imetykseen löytyisikin. Luulisin kuitenkin, että paremmalla imetystiedolla ja -tuella niiden "onnistujien" määrä voisi nousta huomattavasti. Itselläni on edelleen aika paljon hampaankolossa sitä lastenlääkäriä kohtaan, joka kehotti moneen otteeseen miettimään puolivuotiaan maitoallergikon imetyksen JÄRKEVYYTTÄ ja iski kyselemättä korvikereseptit kouraan…
Odottelinkin näitä hyviä imetyspostauksia imetysviikon kunniaksi ainakin sinulta ja Suskilta 🙂 Minulla häilyy välillä mielessä se imetys, pianhan sen äärelle jälleen päästään ja oikein innokkaasti odotankin. Vaikka kokemusta jo löytyykin ja tytön imetyksestä jäi ainoastaan hyvä mieli, olen taas pettynyt siihen kuinka neuvolassa ei ole tätä asiaa mainittu kertaakaan. Samoin kävi tytön odotuksessa. Ensimmäisessä (!!) neuvolassa kysyttiin "aiotko imettää?" ja koska tämä oli minulle aika pitkälti yhtä tuntematon juttu kuin lento kuuhun, sanoin vaan että "joo". Ei mitään tukea, ei kannustusta, ei edes neuvoja että mistä sitä tukea voi hakea jos sitä tarvitsee. Kai henkilökunnalla on yleensä jotain neuvoja, varsinkin kun kyse on ensiodottajasta? Imetystukihan siinä tuli tutuksi kun maidon nousua odoteltiin ja käynnisteltiin viikko. Meillä jouduttiin antamaan lisämaitoa alussa, eikä se haitannut kun tärkeintä oli kasvu (hankalaa tosin), mutta olen yhä jollain tavalla ylpeä siitä että sinnittelimme, pääsimme siitä eroon ja täysimetykseen. Katsotaan miten käy kakkoskierroksella!
Tosi hienoa että teillä imetys onnistuu ja kiva kirjoitus. Mutta näin imetys epäonnistujana pistää silti vähän surettamaan (kun musta monessa kommentissa on alla vähän asennetta että vain (täys)imettäen on kunnon äiti, mutta tämä toki voi johtua omasta epäonnistumisestani).
Taustana sen verran että imetys oli mulle ensijainen vaihtoehto, vaikka oman sukuni naisten "historian" tuntien tiesin ettei se välttämättä ole helppoa (esim. mua on imetetty 2kk). Ennen synnytystä en pahemmin imenyt tietoa imetyksestä, mutta synnytyksen jälkeen olen roikkunut tuntikausia netissä (heh, imettäessä oli aikaa) yrittäen selvittää miten saisin homman toimimaan (imetystukilista sun muut on erittäin tuttuja paikkoja). Hyvistä lähtökohdista huolimatta (tytöllä oli hyvä imuote ensi-imetyksestä lähtien ja viihtyi rinnalla sitkeästi…musta tuntuu että lähes koko hereilläoloaikansa ja muun ajan kitisi) meillä ei koskaan mennyt hyvin. Tyttö pulautteli, itki nälkäänsä (vaikka sai rintaa "koko ajan") ja kaikenkukkuraksi (tätä on vaikea "tunnustaa") imetys tuntui musta henkisesti ja fyysisesti ihan hemmetin paskalta (siis ei alkuaikojen jälkeen sattunut eikä mitään, mutta tuntui vaan niin ahdistavan pahalta, että purin hammasta, että tarjoaisin lapselleni parasta ravintoa). Ei puhettakaan mistään imetyseuforiasta, mistä monet puhuvat.
Neljä viikkoa jaksoin täysimetystä, sitten tuli (henkinen) stoppi ja tyttö sai korviketta. En muista nähneeni tyttö koskaan niin onnellisena kun sen pullon jälkeen, maha täynnä lapsi nukahti. Tämän jälkeen mentiin (vaikeasti tasapainoillen) osittaisimettäen 3,5kk ikään asti (pullo ja rinta kelpasivat tytölle ihan tasapuolisesti, mikä ilahdutti, ainut vaan että imetys ei ikinä täyttänyt tytön mahaa kunnolla ja mun maitoa tyttö pulautteli muttei korviketta), jolloin tuli stoppi ja rintaraivarit. Siinä vaiheessa en enää jaksanut taistella imetyksen puolesta, tuntui että mulla oli sekä imetyksen että pulloruokinnan huonot puolet.
Tässä siis epäonnistuneen imettäjän tarina ja jos jotain, niin sen neljän ensimmäisen viikon aikana koen tehneeni ihan kaiken että lapsi olisi täysimetetty, mutta pieleen meni. Kumma kyllä mä uskon vahvasti, että joskus maito ei vaan riitä (joo ja eka tiheän imun kausi oli tossa kohtaa ohitettu ja toka vielä edessä, ettei sekään ollut syynä tähän "uskomukseen"). Eikä mulla ollut myöskään henkistä kanttia ryhtyä imetysdietille selvittämään että mille syömälleni jutulle tyttö reagoi pulautellen (tätä saa kivasti selvitellä nyt kun syödään kiinteitä).
Pari vinkkiä mitkä itse koin öitä varten.
Tarpeeksi lämmin huone, ja itse nukuin vain imetysliiveillä.
Vauvanpuoleinen rinta paljaana, joten omatoiminen vauva söi kun tuntui siltä ja minä nukuin.
Toisen rinnan vuorasin harsolla, koska liivinsuojat ei auttaneet (ei kesto tai kertis) ja kun vaihdoin kylkeä niin kuiva harso toisen rinnan suojaksi taas.
Sänkyyn lakanana päälle/alle pari muovifroteeta, että on tarpeeksi isolla alueella. Niiden päälle pari isoa pyyhettä taiteltuna, en jaksa uskoa että se muovifrotee muka hiostaisi 4 pyyhekerroksen alta mitään.
Minä kuulun tuohon prosenttiin jonka maito ei riitä kokonaan, ja viimeisein vauvakin oli 4.5kg tirppana neiti 😉
Osittainimetin 10kk ikään saakka (kokoaika meni max 2dl korviketta ja tyttö oli päivisin tunnin välein rinnalla) jolloin allergioiden vuoksi vaihdettiin erikoiskorvikkeesta toiseen, minä imetysdiettasin ja lapset ihottumat ei silti kadonneet (katosi muuten kun imetys loppui ja korvikemerkki vaihtui).
En ole ketään lasta (3 kpl) onnistunut täysimettämään, esimerkiksi ensimäisen paino laski kaksi viikkoa kokoaika, kunnes oli pakko antaa korviketta, koska oli laskenut yli 300g verraten syntymäpainoon.
Olen testannut imetysdietit, teet, mulla on kolme erilaista rintapumppua ymsyms ja juurikin ilmoittauduin imetysohjaajakoulutukseen. Eli imetysmyöhteisyyttä löytyy vaikken täysin ole siinä koskaan itse onnistunut 🙂
Meillä oli imetysmyönteinen neuvolalääkäri+tätikin, vaikka V sai 2vkon iästä saakka lisämaitonsa almironina, niin silti missään vaiheessa edes dietatessa ei ehdotettu korvikkeelle siirtymistä.
Tai sitten mun imetysmyönteisyys, ryhmät jne on punaisella kirjoitettu papereihin ja ei uskaltaneet ehdotella 😉
Ja vielä tuosta puistoruokailusta.. Itse ole pumpannut kahden kohdalla maidot pulloon, annos tai pari. Sitten muutamaan villasukkaan ne ja paketti vauvan varpaiden luo makuupussin sisään. Ei luultavimmin ehdi jäähtyä, eikä sitä välttämättä tarvita mutta onpa varmuudeksi. Minä en ainakaan imettäisi ulkona edes enää nyt, koska se rintatulehdus on Jäätävä. Mun inhokkilista menee 1) hammassärky mihin ei särkylääkkeet auta 2) Rintatulehduskipu ja pakkoimetys siitä rinnasta silti hoidoksi 3) synnytys ilman epiä & spinaalia 😀
Totta tosiaan vielä esim. nuo pitkät sairaalassaolot, keskosuus tms. Itsellä myös oltiin rinnasta poistettu luomi ennen synnytystä ja pahanlaatuisuutensa vuoksi vielä lisää ihoa ympäriltä vain pari viikkoa ennen synnytystä. Arkailin sen kanssa ensin ettei vauva vain saa haavaa auki, mutta hyvin sekin lähti sujumaan… Parin päivän vehtailu vaan sai aikaan eriparitissit kun maito nousi paremmin vain toiseen mutta pystyn elämään sen asian kanssa ja onhan tilanne toki jo ehtinyt vähän tasaantua ;D
Hienoa että teillä imetys onnistuu:)
Oman lapsen kohdalla imetyksen edelle menivät vauvan kaksi kuukautta sairaalassa viettämä aika. Huoli ja epätietoisuus vauvan selviämisestä hengissä ensimmäisinä viikoina saivat maidon tuotannon loppumaan, enkä sitä lopulta enään saanut käynnistettyä. Joten olen todella iloinen että korvikkeita on olemassa! Niin hienoa kuin imetys onkin, silti sattuu lukea sellaisia kirjoituksia, joissa `karsastetaan` korvikkeita. Tuttipullojen pesunkin jaksaa, kun ei ole muita vaihtoehtoja; tuskinpa kukaan haluaa vauvaansa nälässä pitää? Imetys on varmasti hyvä ja ensisijainen asia, toivoisin vain hieman myönteisempää otetta myös muihin kuin omiin vaihtoehtoihin 🙂
M
Yötulvimiseen mulla oli muistaakseni useampi harso sängyssä joista tungin aina yhden toisen rinnan tukkeeksi kun imetin. Ja käytin siis löysiä imetysliivejä yölläkin. Ah sitä autuutta kun vuoden jälkeen sai taas nukkua ilman liivejä, yöimetysten lopetuskaan ei tulvintaa lopettanut. Imetykset on täälläkin onnistunut hyvin, tosin esikoinen oli niin jättiläinen, että sen kanssa aloitettiin kiinteät melko aikaisin kun maitoruokinnalla heräsi tunnin välein jatkuvasti syömään.
Mulla on muistaakseni jouten varsin siisti XL-kokoinen Boobin imetyspusero. Mitoitus on niukka, joten se varmaan vastaa normipuseron L-kokoa. Jos tarvitset, niin postikulujen hinnalla saat. 🙂
En tiedä millaisia imetysliivejä käytät, mutta voin lämpimästi suositella yöliiveiksi Carriwellin Comfort-liivejä. Ovat ihan unelmanpehmeät ja sinne alle voi topata vaikka mitä harsoa ja liivinsuojaa. Kovin tukevathan nuo eivät ole, mutta yöllä toimivat tosi hyvin. 🙂
Iso kiitos taas teille, jotka olette sitä mieltä, että imetys onnistuu, kun vain niin tahtoo. Täällä yksi äiti, joka olisi tahtonut, mutta kun kaksi lasta on ollut sitä mieltä, että hiiteen koko tissit. Asun HUSin alueella ja täällä voi valita useammasta synnytyssairaalasta mieleisen (ellei ole sulkua päällä) ja ensimmäinen lapseni syntyi "ei niin imetysemyönteisessä paikassa", jossa kätilöiltä eikä lastenhoitajilta ei herunut minkään sortin imetystukea tai neuvoa, pulloa sitä vastoin annettiin heti ensimmäisenä päivänä, vaikka siis mitään lääketieteellistä perustelua ei ollut. Terve, 3,5 kg poika ja ei mitään terveydellistä häikkää, ei silloin, eikä edelleenkään ja silti pullosta henkilökunnan toimesta heti syntymäpäivänsä iltana. Itse tokkurassa en tajunnut vastustaa. Poika oli vasta hankainen tissillä, ja itsellä ei riittänyt energia taistella poikaa pysymään tissillä, kun poika ei halunnut imeä tissiä tai muuten vain raivostui tissin nähdessään.
Tytär syntyi sitten pk-seudun imetysmyönteisimmässä paikassa, jossa on aivan ihanat kätilöt ja heillä aikaa ja halua neuvoa imetyksessä, mutta eivät hekään taikatemppuja pysty tekemään, jos vauva ei viihdy tissillä. Lääkärin tarkastuksessa, lääkäri ihmetteli tytön käheää ääntä, totesin vain, että tyttö saa hepulit nähtyään tissin ja siksi ääni käheä.
Kumpaakin lasta on ollut täysi tuska imettää sekä antaa pullolla maitoa, koska kumpikin kiukutteli minkä ehti. Nyt tyttö 10 kuukautta ja odotan vuoden ikää kuin kuuta nousevaa, koska silloin voin lopettaa korvikkeen antamisen ja pääsen eroon pulloista. Pojan ruokailut muuttuivat mukaviksi, kun pääsimme isojen ihmisten ruokaa ja eroon nesteruuista. Soseet maistuvat meidän tytölle hyvin, mutta maito on takkuista ja sitä on mennyt korvikkeena vähänlaisesti, hengissä kuitenkin. Kumpikin muksu on hoikkia ja tyttö välillä jopa paino kontrollissa, kun maito ei maistunut. Joten ei sitä pulloruokinnallakaan saa lasta lihotettu, jos lapsi ei sitä halua. 😉
Kertokaa te viisaat imetysihmiset, että kuinka te imetätte lasta, joka huutaa tissillä naamapunaisena ja jos tissi päälle lähtee niin imee laiskasti? Ja mun tyttö sai lisämaitoa sairaalassa, koska paino laski yli 10 % syntymäpainosta, kun ei ollut halukas syömään tissiä, ja sairaalan neuvosta/käskystä annoin lisämaitoa (tosin alkuun hörpyttämällä) ja jouduimme tosiaan pullosta huolimatta käymään painokontrollissa neuvolassa.
Jouduin luovuttamaan, koska imetys on kahden kauppa, ja jos toinen osapuoli ei ole hommassa mukana, niin siitä ei tule mitään, eikä maito nouse, jos ei imetä. Olenko siis huono äiti?
—neito—-
Itseäni ihmetyttää se täysimetyksen ihannointi. Itselleni on vaikeaa mieltää, että äiti, joka haluaa vaikka käydä kerran viikossa jossakin harrastuksessa ja sen aikana isä tai joku muu henkilö antaa vauvalle korviketta, toimisi vastoin vauvan parasta. Silloinhan vauva ei ole enää täysimetetty, vaan tilastollisesti osittaisimetyksessä. Mieltävätkö jotkut ihmiset asian niin, että on äidin velvollisuus pysyä vauvan vierellä koko vauvavuoden tarjoamassa sitä parasta ravintoa, jos kyseessä on tiheästi ruokaileva vauva, jonka äidin maidontuotannosta ei liikene ylimääräistä pumpattavaksi pulloon?
Toisten onnistumisista ei tarvitse ottaaa hernukoita nenään 🙂 KAIKKI imetykset eivät onnistu, vaikka ohjaus olisi kuinka hyvää. Ohjaus on Suomessa tosin surkealla tasolla, joten MONI imetys onnistuisi, jos siihen olisi kunnon koulutus ammattilaisilla ja oikeaa apua saisi tarvittaessa. Myös äideiltä vaaditaan usein paljon imetyksen onnistumisen eteen, ja motivaatio monelta puuttuukin. Itse en epäile, ettet juuri Sinä olisi tehnyt töitä imetyksenne eteen. Useimmiten ne henkilöt ottavat raskaiten tälläiset kirjoitukset imetyksestä, jotka ovat yrittäneet ja silti "epäonnistuneet". Toivottavasti joku päivä olet sinut juuri Teidän imetystarinan kanssa kaikessa raivossaan ja taputat itseäsi olalle ja onnittelet yrityksestä 🙂
Oli mukava lukea ajatuksiasi imetyksestä. Minusta on hyvä, että tästäkin asiasta uskalletaan puhua/kirjoittaa, vaikka vaikeaahan se välillä on, eikä kukaan varmaan halua toistaan loukata (toivottavasti).
Mitään muuta sen kummemmin kommentoimatta, niin mulla toimi tää; yöllä imetysliivit, imetykset sohvan nurkassa (en osannut nukkua kun vauva söi!) JA kahdet liivinsuojat päällekäin liiveihin. Lähempänä rintaa käytin AINUa ja teippasin siihen pirkkaa tms halpaa merkkiä taustaksi. Toimi. En tiedä sitten mikä toimii, jos ite nukkuu kun vauva syö ja rinta jää paljaaksi vauvan syönnin jälkeen..
Mulla oli myös välillä petauspatjan päällä muovitettu frotee. Se vaan hiostaa pelkän lakanan alla, joten meillä toimi onnneksi petarin suoja vähentävänä hiostukseen.
Kiitos kivasta postauksesta, sain tästä inspiraation omaankin postiin!
Eikun vaikka se 6kk, kunnes saa alkaa antamaan kiinteitä 😉 minusta 6k on pieni aika olla lasta varten..
Itse ihannoin sitä oikeastaan sen takia kun se on niin helppoa. Ja kun maitoa tuli, sitä riitti pakkaseen ja pääsin yksinkin liikkeelle, kun mies ehti syöttämään vauvaa. Ymmärrän että kaikilla tämä ei ole mahdollista. Kyllä kaikki tuntemani täysimettäjät saavat omaa aikaa tarpeeksi, vaikka lapsi sitookin. Ainahan se on järjestetävissä. Enkä näe mitään pahaa siinä ihannoimisessa tai siinä että on ylpeä omista saavutuksista. Ei kaikkeen äitiydessä tarvitse suhtautua neutraalisti. Kuhan ei ole älykääpiö ja mene mollaamaan muiden valintoja.
Olen seuraillut blogiasi tovin jos toisenkin, ehkä joskus (tähän väliin siis iso ehkä) jonkun kommentinkin heittänyt…Mutta viimeistään nyt täytyy päästä kommentoimaan aihetta, joka on itsellänikin ollut lähellä sydäntä.
Kolmen lapsen äitinä olen ehdottomasti imetysmyönteinen, vaikka esikoisen kohdalla koko homma meni täysin mönkään. Asiaan vaikutti osaltaan niin keskosuus, vauvan tiukka kielijänne (joka operoitiin 2kk:n iässä) kuin äidin masennuskin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna näistäkin ongelmista olisi voitu selvitä oikealla ohjauksella ja tuella. Toisen lapsen kanssa meni jo paremmin ja kolmannen kohdalla sain viimein imetyksen sujumaan mahtavan mutkattomasti. Mahtavasti siksi, että minusta itsestäni se oli todella positiivinen kokemus. Mutta kaikki se tuki ja tieto täytyi itse etsiä, koska neuvolassa esimerkiksi KUMMASTELTIIN sitä kun halusin täysimettää suurikokoista poikaani 6kk:n ikään saakka. "Ehkä olisi jo aika.."
Eli samoilla linjoilla ollaan: imetysohjausta ja -myönteisyyttä tarvitaan rutkasti lisää!
Musta tuntuu, että jotkut viel ihannoi niin sitä imetystäkin, että ovat ylpeitä, jos eivät käytä pulloa ollenkaan eli kyse ei kaikilla vain täysin äidinmaito-linjalla menemisestä. Mä olen imettänyt lastani vähän yli yksivuotiaaksi ja kiinteitä vauva on alkanut maistella 4kk-iässä (jo aiemmin vauva osoitti kiinnostusta muiden syömää ruokaa kohtaan) ja siinä 5-6kk-iästä alkaen on sitä minusta voinut alkaa ihan syömiseksi sanoa. Vaikka itse olenkin lasta imettänyt vähän yli vuoden verran, niin en sitä pidä siltikään omana juttunani ja en ymmärrä ihmisiä, jotka pitävät sitä niin keskeisenä tai keskeisimpänä sekä ihannoituna osana vauva-arkea – en itse tunne imetyksestä vain samoin.. imetyksen lopettaminen ei ollut kovinkaan haikeata itselleni, sillä siltikin pystyn olemaan lapseni lähellä pitäen sylissä, halaten ja suukottaen, eikä imetyksen lopettaminen merkinnyt itselleni enempää kuin vain, että pystyin olemaan taas lapsi sylissäni paita päällä ja poika joi maidon mukista tai pullosta. Mutta kaikki olemme erilaisia ja niin vain toisille se imetys on vain niin se oma juttu, joka on suuren ihailun aihe, se on ihan ok 🙂
Mulla on omasta takaa hyvä vinkki sänkyyn:
osta alle (vaikka ikeasta) sellainen pinnasängyn petauspatja, laitat sen allesi sänkyyn poikittain lakanan päälle ja itses siihen pötköttää. Sen läpi nimittäin ei juurikaan tihku maidot omalle lakanalle/imeydy petariin Lisäksi on tosi kätevää yöllä imettaessä siirtää lapsonen sopivaan kohtaan, jos vaikka kylkeä kääntää ja antaa toisestakin rinnasta: senkun vetää vain vauvan sopivaan kohtaan ja asettautuu itse toiselle puolelle. Ei herää vauva ja siirto käy nopeasti ja ilman turhaa sähläystä. Koska vauva on niin pieni se mahtuu melkeinpä kokonaan sen petarin päälle, vaikka petari onkin alla siis leveyssuunnassa.
Lisäksi petari on yleensä pinnalta vähän "liukas", joten sitä on helppo vetää oman lakanan päällä ilman että lakana menee ruttuun (jos ei siis ole kätevä pussimainen lakana).
Ja kaiken huipuksi pinnasängyn petari on niin pieni, että se on helppo pestä kotipesukoneessa ja kuivaakin nopeasti 🙂
Ei tarvii harsojen kanssa pelailla!
Uskon, että jos jollakin ei imetys onnistu (niin kuin ystävälläni), niin yksi syy voi olla stressi, ettei sitä maitoa vain tule: silloin paineet vain imetyksestä ja sen onnistumisesta sekä imetyksen ihannointi voi luoda lisää stressiä ja luoda pohjaa sille, miksi maitoa ei vain tule. Täytyy myös muistaa, että jos puhutaan liikaa juurikin täysi-imetyksestä 6kk-ikään asti, niin on vauvoja, jotka eivät pärjää tuohon asti pelkällä äidin maidolla ja silti joku äiti, joka ihannoi suuresti imetystä, tekee kaikkensa, jotta imetys onnistuisi 6kk-ikään asti: jolloin vauva kärsii. Ystäväni ovat kertoneet, kuinka yrittivät kaikkensa, jotta imetys lähtisi käyntiin ja siitä asti, kun he vihdoin siirtyi korvikkeeseen, niin kummasti vauva oli tyytyväisempi, eikä itkenyt niin paljoa (hyvinvoivampi). Eli ei ole aina hyväksi vauvalle, että äiti yrittää kaikkensa imetyksen eteen.. mutta sitä imetysohjausta neuvolassa ja sairaalassa vois olla enempikin, kannatetaan!
Musta on outoa puhua ettei Suomessa oltaisiin imetysmyönteisiä – okei me annoimme lisämaitoja ohjeistuksesta, mutta käsitin ilmeisesti ne ohjeet väärin ja olisi pitänyt antaa omaa maitoa pullosta.(Minulla nousi ehkä epiduraalin takia maito kunnolla vasta pitkän ajan kuluttua) Meillä tehtiin myös vähän turhaan iso numero lapsen painon laskemisesta syntymän jälkeen, muutoin kokemukseni imetyksentukemisesta ovat ennen kaikkea kannustavia. Meillä ei siis sairaalassa annettu lapselle pullosta mitään.
Sairaalassa kätilöt käskivät soittaa kelloa, jos tulee mitään kysyttävää etenkään imetyksestä(myös yöllä). Neuvolassa painokontrollissa terveydenhoitja tsekkasi lapsen imuotteen ja antoi vinkkejä imetykseen sekä varoitteli antamasta korviketta lisämaitona ettei oman maidon tulo ehdy. Terveydenhoitaja ei myöskään tehnyt valtavaa numeroa lapsen kasvukäyrällä tapahtuneesta notkahduksesta siinä 4 kuukauden titämillä – normaalia, jos lapsi saa äidinmaitoa ravinnokseen(kuten tässä vaiheessa oli. Lisämaidot jätimme heti, kun mahdollista).
Kiinteiden aloittaminen suositeltiin jättämään sekä terveydenhoitajan että lääkärin neuvosta vasta kuuden kuukauden ikään.
Kaiken kaikkiaan imetin 11 kuukautta siihen saakka kunnes maitoni loppui ja/tai lapsi ei enää osoittanut kiinnostusta imemiseen. Ja tuohon "yöimetykset pitävät maidonmäärä riittävänä" niin ei ainakaan siinä 10 kuukauden iässä, kun lapsi nukkui välissämme ja oli läpiyötä kiinni tississä…
Minusta meillä meni kaiken kaikkiaan hyvin, vaikka en osannut pelätä imetysmörköjä kuten epiduraalia, tuttia ja korviketta sekä rintakumia. Jos olisin ollut hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen ja lukenut ykköstyypin diabeteksen ja korvikkeen yhteydestä, olisin jättänyt ne alun lisämaidot antamatta, mutta ensi kerralla sitten 🙂
Tunnen myös tapauksia, joissa äideillä on maitoa kuin lehmillä, mutta ei kiinnostusta imettää. Imettäminen on tylsää ja epämielyttävää ja ehkä tekee vähän mieli tupakkaakin. Typerää kaikin puolin ja tekisi itse mieli imettää lapsia, jos äitejä ei edes huvita yrittää.
-D
Haaveilin kakkosta odottaessani jo taaperoimetyksestä, ajatuksella josko tällä kertaa imetys onnistuisi… Mutta ei… Ei onnistunut ja pullo ruokintakin niin tuskaista, kun vauva ei vaan tykkää siitä, ei imetyksestä, ei pullo maidosta, eikä ole tyytyväinen kummastakaan ja soseet maistuvat paljon paremmin ja niistä selkeästi tykkää ja on tyytyväinen.
Meillä kummatkin vauvat ovat olleet vauva aikana tosi tyytymättömiä ja jopa pahantuulisia vauvoja, ja sitten yksivuotiaasta asti sellaisia kuin lapsi olisi kokonaan vaihtunut. Ruokahetket eivät ole olleet mitään nautintoja. Siksi varmaan unelmoin lopun ikään tyytyväisestä imetysvauvasta… Jonka kanssa olisi ollut paljon helpompi mennä ja tulla, kun sapuskat olisivat aina oikeassa paketissa ja lämpö ja määrä oikea.
Itse olen kokenut, että imetysneuvonta ja tuki ovat ihan lapsenkengissä, kunnon neuovontaa ja tukea pitää oikein etsimällä etsiä.
Kolmannesta lapsesta itse haaveilen, mutta mies ei haluaisi lapsia enää enempää, suurin syy varmaan tuskaiset vauva-ajat.
-neito-
Vaikka oma imetys ei onnistunutkaan toivotulla tavalla, on minusta silti ihana lukea näitä toisten onnistumisia. Jotenkin tulee hyvä mieli ja valaa uskoa ja tahto siihen että tämän nyt masussa kasvavan tiitiäisen kanssa teen vielä enemmän töitä jos tarvis että saan imetksen sujumaan. Toki välillä mieli on myös haikea siitä että tuon esikoisen kohdalla asiat eivät menneet niin kuin olisin halunnut…
Minulla jouduttiin käynnistämään synnytys vk38 vaikean raskausmyrkytyksen takia. Lopulta puolitoista vuorokautta myöhemmin (josta 10h oksitosiinitipassa) luovutettiin ja päädyttiin kiireelliseen sektioon koska edistymistä ei tapahtunut, vauvan sydän äänet alkoivat loppupuolella laskea aina supistuksen tullessa, verenpaineeni oli pilvissä, enkä ollut nukkunut yli kahteen vuorokauteen.
Maidon nuoseminen vei sektiosta ja epiduraalista johtuen (tai näin olen jälkeenpäin päätellyt että tästä johtui) 5 päivää, sairaalassa vauvan paino laski melkein 400g ja joutui sokeritippaan ja sai lisämaitoa pullosta. Minkäänlaista imetysohjausta en saanut pyynnöistä huolimatta sairaalassa. Imettäminen oli myös sektiohaavasta johtuen hankalaa, haava oli pitkään todella kipeä, ehti tuletuakkin kertaalleen ja alkuun varsinkin imettäessä jännitin koko kroppaa ja haavaan sattui.
Vauva oli myös todella kärsimätön saatuan välillä painon nostamiseksi maitoa pullostakin. Tissistä maidon olisi pitänyt tulla heti tai sai aivan kaameat raivarit. Ei siis jaksanut imeä kunnolla rintaa eikä maidon tuotanto ikinä lähtenyt oikein kunnolla käyntiin. Tiheään yritin rintaa tarjota silloinkin kun nälkä ei vielä ollut kova lisätäkseni maidon tuotantoa… annoin myös välillä pahimpaan nälkään pullosta ja tarjosin rintaa päälle. Tilanne kyllä kaikkine painonseurantoineen oli myös todella stressaava, varmasti sekin vaikutti maidon tuloon vähentävästi. Lopulta 2kk taistelun jälkeen luovutin. Pumppasin 5x vuorokaudessa rinnoista sen mitä tuli ja annoin pullosta. Vähitellen maidon tulo kuitenkin loppui ja 3kk iästä poika onkin saanut pelkkää korviketta…
Ihan hyvin tuo on korvikkeellakin kasvanut! ;D Vaikka mielellään olisin tottakai imettänyt. Todella toivoisin että sairaaloissakin panostettaisiin imetysohjaukseen ja imetyksen tukemiseen! Onneksi nykyään on kuitenkin hyviä äidinmaidonkorvikkeita saatavilla niille jotka eivät syystä tai toisesta imetä…
Kiitos kaikille kiivaasta(kin) keskustelusta, nämä tarinat samoin kuin Pihalla kotona samaan aikaan käyty imetyskeskustelu ovat herättäneet kyllä paljon ajatuksia. Toivoisin kuitenkin, ettei arvostelua/syyllistämistä/vähättelyä nähtäisi sellaisissa kommenteissa, joissa sitä ei ole. Yritän nyt vähän purkaa omia tuntojani, toivottavasti ei mene ihan sekavaksi 🙂
Tuosta (täys)imetyksen ihannoinnista: puolen vuoden täysimetys on tämänhetkinen, tutkimuksiin perustuva suositus. Suositukset on tietysti tehty massoille, eikä jokaisen vauvan tai jokaisen äidin kohdalla voida sanoa, että niiden noudattaminen olisi ehdottoman oikea ratkaisu. Jos vaarassa on vauvan tai äidin terveys tai ihan "vaan" koko perheen henkinen hyvinvointi, on tietysti täysimetys tai imetys ylipäänsä ihan toissijainen asia. JOS taas tilanne on sen tyyppinen kuin nyt vaikka meillä esikoisen kohdalla – terve äiti, hyvin kasvava vauva – koen, että on ihan oikein "ihannoida" suositusten mukaista (täys)imetystä.
Oman ihannointini vastapainoksi lastenlääkäri ihmetteli 8-kuisen imetyksen _jaksamista_ ja eräs terveydenhoitaja päivitteli kuinka 5-kuisen "tulisi oppia juomaan muualtakin kuin rinnasta". Allergista lasta imettävä ei minun ja aika monen tuntemani äidin kertomusten perusteella saa välttämättä kovinkaan paljoa kiitosta imetysonnistumisestaan, ja sitä omaa imetyksen "ihannointia" saa perustella vähän eri tavalla.
En tiedä, tuleeko nyt toisen lapsen kanssa suurempi vapaudenkaipuu, mutta esikoisen kanssa en kokenut imetyksen sitovuutta ahdistavana. Harrastuksiin otin vauvan mukaan, pumppasin pakastimeen maitoa tai livahdin lenkille päiväuniaikaan. Kaikilla ei tietysti tämä ole mahdollista, ja sitten toimitaan tilanteen mukaan. Loppujen lopuksi kai kukin vanhempi määrittelee sen, mikä on "vauvan paras" – ja onko siihen ylipäänsä mahdollista päästä.
Minulle imetys on ennen kaikkea luonnollisin tapa ruokkia vauvaa. Karsastan korvikkeiden antamista OMILLE LAPSILLENI niin kauan, kunnes niitä on pakko käyttää. Aina se maitopullo ei myöskään ole ihan yksiselitteinen ratkaisu: jotkut vauvat eivät huoli pulloa, toiset eivät siedä korviketta. Minä en halunnut ryhtyä testaamaan erityiskorvikkeita esikoisella, enkä haluaisi altistaa kuopusta lehmänmaidolle vauvavuoden aikana. Korvikepurkin tuoteseloste ei muutenkaan saa minua hihkumaan riemusta, eikä (ainakaan vielä) vaikkapa se viikottainen harrastus saisi minua kääntymään korvikkeenkäyttäjäksi. Mutta voihan olla että sairastun, vauva sairastuu, allergiat pakottavat mahdottomalle imetysdieetille tai sitten vain väsähdän äitiyteen niin, ettei imetys enää ole järkevää. Kunnes näin tapahtuu, aion imettää.
Ja niin, jos nyt ollaan ihan tarkkoja, niin eihän tuo meidän esikoinen ollut täysimetyksessä edes yhtä vuorokautta, koska sai sairaalassa pullosta (luovutettua äidin)maitoa. Ja korvikettakin pakkosyötettiin maitoaltistuksessa ennen puolen vuoden ikää, joten taidetaan mekin vain rumentaa niitä tilastoja 😉 Tiukimpien (WHO:n?) määritelmien mukaan täysimetys käsittääkseni loppuu silloinkin, kun vauva saa oman äitinsä maitoa muualta kuin rinnasta.
jatkuu…
…jatkoa
Tässäkin keskustelussa moni on kaivannut parempaa imetysohjausta ja tukea varsinkin imetyksen alkuun. Ihmeisiin ei tietenkään kukaan pysty, eikä varmasti aina imetys onnistu vaikka kuka yrittäisi mitä. Kaikille on varmasti iskostunut mieleen tieto äidinmaidon paremmuudesta. Mutta jos vauvajumpan pukuhuoneessa käytyjen imetyskeskustelujen (tai virallisten tilastojen) perusteella voi mitään päätellä, ei kaikesta "imetyspropagandasta" huolimatta aina ole ihan selvää, miten sitä imetyksen onnistumista voi edesauttaa.
Minä toivoisin, että imetys jonain päivänä olisi niin luonnollinen, arkinen ja helposti lähestyttävä asia, että siitä voitaisiin käydä samanlaisia keskusteluja leikkipuistossa tai perhekerhossa kuin vaikka lasten nukkumisesta. "Mitenkäs teillä nukutaan?" on ihan arvovapaa ja neutraali kysymys, mutta "Imetätkö?" sitten sisältää jostain syystä aina sen pienen syyllistävän siemenen. Jos tästä imetysasiasta voitaisiin keskustella ilman kiihkoilua, olisi ne pienet tärkeät imetysneuvotkin ehkä mahdollista antaa (niin neuvolassa kuin äidiltä toiselle) vailla pelkoa välien rikkoontumisesta..? Se, että imetys liitetään hyvään tai huonoon äitiyteen, on täysin turhaa.
Ai niin, kiitos vielä yöimetysvinkeistä! Viime yö menikin ilman suurempia lammikoita, ehkä me aletaan pikkuhiljaa oppia 🙂
Hih, mulla on nyt käytössä muutama Boobin paita kokoa XS, joten tuo XL saattaisi olla turhan väljä 😉
Mulla on päivisin käytössä KappAhlin liivit, jotka alkaa kyllä olla niin kulahtaneita että uusille olisi tilausta.. Öisin en tykkää pitää mitään rintsikoita, ja "klipsilliset" imetystopitkin vähän ahdistaa :/
Näin ei tietenkään saisi sanoa, ettei kukaan pahoita mieltään, mutta minusta on järjetöntä antaa imetetylle vauvalle kerran viikossa korviketta, jotta äiti pääsee jonnekin. Se ON vastoin vauvan parasta toimimista, että antaa korviketta, jos se ei ole tarpeen, koska se korvike ei ole vauvan kehittymättömälle suolistolle yhtä hyvää ravintoa kuin äidinmaito. Jos täysimetys kerran onnistuu, niin järkevintä on pumpata sitä äidinmaitoa isän syötettäväksi, eikä antaa sitä korviketta.
Anteeksi nyt vain, mutta en tajua, miksi pitäisi paapoa typeryyttä. Juu juu, korvikeäiti on hyvä äiti myös, ei siinä mitään, mutta ei sitä korviketta kannata _huvin vuoksi_ antaa, jos kerran mahdollisuus on antaa sitä parasta tavaraa. Täysimetystä ihannoidaan SYYSTÄ. Jos imetys ei onnistu, niin kenenkään ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä korvikkeen antamisesta, mutta ei sitä minusta pidä silkan helppouden vuoksi sille pariviikkoiselle antaa.
Niin. Pointtini oli se, että kaikilla sitä parasta ravintoa ei riitä pumpattavaksi pulloon. Meille sattui todella tiheästi ja ihan lyhykäisiä päiväunia nukkuvia vauvoja, joten kaikki se maailman paras ravinto meni suoraan käyttöön. Tällaisissa tilanteissa se äidin kotoa poistuminen, vaikkapa jumppaan voimia keräämään, ei ollutkaan ihan yksinkertainen asia. Kyllähän sitä joitakin kuukausia jaksaa, mutta kun mennään lähemmäksi vuotta, eikä vauva suostu syömään kiinteää ruokaa, on ainakin omasta mielestäni ihan hyväksyttävää myöntää, että tarvitsee enemmän kuin 60 minuuttia aikaa erossa lapsista. Tästä voi tietenkin olla montaa mieltä -pitää äitiä typeränä ja itsekkäänä, mutta joskus se hetkeksi itsensä helpolla päästäminen voi olla ihan inhimillistä.
Mukavaa imetysviikkoa vaan, ensi viikolla voidaankin sitten juhlistaa (juuri lanseeraamaani) Tuttipullojen, Korvikkeiden ja niitä käyttävien Hyvien Vanhempien viikkoa! 😀 Tässä heti kärkeen ihan kaikille vauvojen ravitsemisesta kiinnostuneille linkki THL:n loistavaan Pullopyörittäjän oppaaseen jossa on kiihkotonta asiaa erilaisista tavoista ravita vauvaa. Pääpaino opastuksessa onnistuneeseen (ja onnelliseen! 🙂 ) tuttipullorokintaan:
http://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/058c9c42d69af3d8b287715c3df999c2/1350495159/application/pdf/816691/PULLONPYORITTAJAT-2010-2.pdf .
Oma blogini käsittelee ihan muita juttuja kuin lapsiasioita joten sinne en tuttipullohehkutusta aio laittaa, vaikka se hehkutuksensa ansaitsisikin. Olisi ihan mahtavaa jos myös korvikkeella ja tuttipullolla lastaan ruokkivat vanhemmat kertoisivat omista onnistumisistaan lapsen ravitsemisen saralla; läheisyydestä ja lämmöstä, maha täynnä tyytyväisenä nukahtavasta vauvasta, siitä miten ihanaa on kun isä voi olla ihan alusta alkaen tasaveroinen vanhempi äidin kanssa. Se ON hienoa – ja juhlimisen arvoista! 🙂
Meidän perheessämme vauva-ajan suurimmat ravintoon liittyvät onnistumisen elämykset liittyvät juurikin tuttipulloihin, korvikkeisiin ja kiinteiden aloitukseen. (Huomautettakoon tähän väliin että olen myös imettänyt!) Ihania hetkiä olivat myös ne kun yön hämärässä syötin toista vauvaa ja katsoin kun vauvojen isä istui sohvalla vauva sylissään, tuttipullolla tätä raviten ja supisi tälle lempeästi. Kaikesta silloisesta väsymyksestä huolimatta muistelen noita hetkiä lämmöllä. Ihanaa oli myös päästä käymään kävelyllä Ihan Yksin kun tiesi että isä voi ruokkia vauvat jos heidät nälkä yllättää. Se oli tälle kaksosten äidille ihan mielettömän tarkeää!
Korvikkeiden ansiosta meidän tilastoja rumentavien vanhempien ei ole tarvinnut ruokkia pikkuvauvojamme kauralimalla ja sokeriliemellä. Me olemme tosi onnekkaita kun olemme asumme rikkaassa länsimaassa jossa Riittävän Hyvää Ravintoa vauvalle saa ostaa kaupan hyllyltä! Jauhemuotoiset korvikkeet voimme sekoittaa puhtaaseen hanaveteen. Se on mahtavaa.
Vielä tiedoksenne imetysäidit: me emme välttämättä selosta teille kaikkea perheemme tilanteesta jos osallistumme lapsen ravitsemista koskevaan keskusteluun sanomalla ”maito ei riittänyt”. Kenelläkään meistä ei ole velvollisuutta avata elämäämme teidän arvosteltavaksenne ja tuomittavaksenne. Meille pulloruokinta on yleensä se kaikkein paras tapa ravita lastamme, todella. Meillä on oikeus olla onnellisia juuri meidän tavastamme olla ja elää. Kunnioittakaa sitä (ja myös meidän yksityisyyttämme), myös täällä virtuaalimaailmassa. Kiitos!
Monet imetysäidit ihmettelevät lääkärien/terveydenhoitajien hanakkuutta puhua korvikkeista ja kiinteistä. Veikkaanpa että heillä on siihen syynsä. Heidän luonaan käy muitakin vanhempia kuin teitä joilla ongelmat ovat pieniä ja jaksamista riittää. Lääkäri/terkkari ei sen kymmenminuuttisen aikana välttämättä kykene näkemään ketkä ovat niitä jotka hammasta purren koettavat jaksaa päivästä toiseen ja ketkä ovat niitä joilla on voimavaroja tehdä enemmän kuin olisi edes tarpeen. Voisin kuvitella että kansantalouden ja – terveyden kannalta vanhempien uupumus, masennus, sosiaaliset ongelmat jne. ovat isompia asioita kuin se imettääkö äiti oppikirjan mukaan vai ei.
Olen itse ainakin ikionnellinen että meidän neuvolassa perhettä on ajateltu kokonaisuutena, jäsentensä muodostaman yksikkönä ja opastettu miten apua saa jos sitä tarvitsee. Tosin juuri korvikkeista olisin kaivannut aikanaan kattavampaakin tietoa; esimerkiksi juuri tuo Pullonpyörittäjän opas olisi ollut meille aikanaan kullanarvoinen.
Hyvä me tuttipullovanhemmat! Ja tsemppiä kaikille teille joilla imetys ei suju suunnitelmien mukaan – tuttipullo ei ole paha asia, lapsen ravitseminen on HYVÄ asia! 🙂 Uskokaa pois; hyvin te vedätte, kaikesta huolimatta! Tsemppiä ihan kaikille jotka ravitsevat lastaan, sillä tavalla joka juuri kuhunkin perheeseen parhaiten sopii! 🙂
tää oli mahtava kirjoitus. kiitos viv, mua alkoi ihan itkettää (silleen positiivisesti).
Minäkin kiitän 🙂
Jospa oltaisiin kukin tahollamme ylpeitä niistä omista onnistuneista (ja onnellisista!) hetkistä äiteinä tai vanhempina – liittyivät ne sitten imetykseen, pulloruokintaan, läheisyyteen tai vaikka erityisen hienoihin legotorneihin.
Toivon, ettei tekstini (olisi) loukannut ketään. Tässä vieressäni pötköttää varsin tyytyväisen oloinen vauva, sehän tässä touhussa nyt kuitenkin on tärkeintä.
Onnea ONIA onnistuneesti alkaneesta imetyksestä! 🙂 Muutenkin teillä tuntuu menevät tulokkaan kanssa mukavasti, se on kiva kuulla. Varmaan 99% äideistä toivoisi että imetys sujuisi ilman suuria murheita ja on hienoa että monella se onnistuukin.
Olen omasta puolestani tosi helpottunut kun vauva-ajat ovat takana eivätkä imetysaiheiset jutut koske minua henkilökohtaisesti. Muistan kuitenkin sen ajan kun ne koskivat, ja siksi edelleen hanakasti näihin keskusteluihin osallistun ja tuon mielelläni pulloaiheista positiivista näkökulmaa esiin. Kun tuttipulloissa ja korvikkeissa tosiaan on niitä positiivisiakin puolia ja myös tuttipulloruokinnasta voi oikeasti iloita. (Tuttipullo)ruokintaan liittyvät onnelliset hetket ovat niitä asioita jotka haluankin vauva-ajasta muistaa, muiden kivojen juttujen lisäksi! 🙂
Minua henk. koht tekstisi ei loukannut, mutta sai taas ajattelemaan näitä aiheita. Edelleen tämä nosti jonkinlaisen ajatusmyrskyn, suht positiivisessa mielessä kuitenkin.
Ihan mahtava kommentti viv, kiitos että jaoit kokemuksesi! Tosi hienoa, että laitoit tuon linkin myös – toivottavasti mahdollisimman moni neuvoa tarvitseva tuon Pullonpyörittäjien oppaan löytää.
Tosiaan, kiitos minultakin viville kommentista! Tuli harvinaisen (kirjaimellisesti) hyvä olo lukiessa. =) Minullekin ovat tuttuja imettämättömyyden huonot puolet, siitä ei helpolla hyvää fiilistä saa. Pitäisi tosiaan paremmin muistaa, kuinka iso juttu pulloruokinta on ollut juuri miehelle, eikä keskittyä märehtimään omaa epäonnistumistaan.
Kiitos viv!
Tämä antaa toivoa jaksamiseen, jos imetys ei onnistukaan toisella kertaa. Toki yksi kankea imetysalku on jo takana, että kyllä jotain oon oppinut. Mutta jotain tällaista olisin kaivannut silloin, kun meillä annettiin pojalle lisämaitoa tissin lisäksi. KIITOS! Tutkin aivan varmasti noita sivuja vielä jossain vaiheessa ennen kuin vauva syntyy. Ihan vaan varalta..
En ole lukenut edellisiä kommentteja, niin en tiedä, saitko vinkkiä täydellisestä yöimetysvaatteesta, mutta mä itse totesin yöimetysliivit (tai oikeammin sellaisen topin) ihan parhaiksi. Ei puristaneet, ei kuumottaneet ja ihokontaktikin luonnistui. Omani olivat muistaakseni Carriwellin tai Bravadon, en muista. Ja imetyspaitojen aatelia ovat kyllä Sobeat, ostin taas yhden sellaisen lisää varastoon jemikseen, nyt mulla on kolme. 😀
Kiitos, Viv, loistavasta kommentoinnista!