Jotkut sanat, tiheästi toistuvasta käytöstään huolimatta, tuntuvat tällä hetkellä omasta suusta kuultuina kovin kummallisilta.

Pikkusisko. Tytär. Kuopus.
Isoveli. Esikoinen.
Meidän lapset.

Kun miehen kanssa toivotimme toisen lapsen tervetulleeksi, oli perhepohdintoja luonnollisesti vahvistanut omat kokemuksemme sisaruksista. Emme halunneet tarkoituksella jättää esikoista ainokaiseksi, lapsuusvuosien leikkiseuran lisäksi kun sisarus tarjoaa parhaimmillaan niin paljon muutakin. Tukea, turvaa, ymmärrystä, apua.

Sisaruus ei tietenkään automaattisesti tarkoita sielujen sympatiaa tai elinikäistä yhteyttä. Voi vain toivoa (ja kai vähän kasvattaakin niin), että tupaamme tupsahtanut pikkusisko ja yhdessä illassa isoveljeksi muuttunut esikoinen tulevaisuudessa muodostavat vahvan duon, rakastavat toisiaan ja ovat toisilleen elintärkeitä.

Toistaiseksi isoleli hakee omaa paikkaansa muuttuneessa perheessä ja pippukikko toljottaa silmät ymmyrkäisinä kaksivuotiaan touhuja. Vauva on edelleen pojan mielestä inana, vähentynyt huomio kostetaan ainakin vielä vain vanhemmille. Me isot yritämme muistaa, että kovin pienihän tuo poikanenkin vielä on – ”isot pojat osaa jo…” vaan lipsahtaa suusta aika helposti. Kahden kesken ei lapsukaisia vielä voi vahtimatta jättää, isoveljen innostus paijata vauvaa kun saattaa hetkessä muuttua vähän varomattomammaksi kurmootukseksi. Olemme koettaneet kieltämisen ja varottamisen sijaan opastaa helliä siskonkäsittelykeinoja, vauvan pienuuden muistaminen vaan taitaa vaatia vähän aikaa (ja sittenhän se onkin jo suurensuuri, tai ainakin viemässä parhaat lelut kädestä).

On mahtavaa päästä seuraamaan aitiopaikalta yhtä elämän tärkeintä ihmissuhdetta. Ovatkohan lapset  luonteeltaan samanmoisia? Entä samannäköisiä? Mistähän leikeistä pikku-O aikanaan innostuu, tuleeko tyttöys jossakin kohtaa esille? Puolustaako poikanen pienempäänsä vai kiusaako sen minkä kerkiää? Tullaanko meillä tappelemaan verisesti jäätelönjaon oikeudenmukaisuudesta vai juonivatko sisarukset pikemminkin vanhempiaan vastaan?

Taitavat nuo jo tykätä toisistaan, vähän veikkaan että keksivät vielä yhdessä jos jonkinlaisia kolttosia.

Kuvat ovat tältä aamulta, joka oli vaihteeksi ihanan verkkainen. Olohuoneessa vaan oli yöpakkasista ja patteria käännelleestä pikkuveijarista johtuen tunnelma kuin Siperiassa! Pikkuvauva pötkötteli viltin alla mahavaivojaan märisten ja poikanen palapelasi paljain varpain. Perheen miesväki se vaan kulkee ilman sukkia sisätiloissa kesät talvet, me tyttäret kyllä verhoudutaan villasukkiin aina kun mittari menee alle hellelukemien…