Tänään alkoi syksy. Kalenterilehden kääntymistä säesti harmaa ja sateinen sää, joka teki uuden vuodenajan alun hyvinkin selväksi. Kesän loppuminen ei kuitenkaan tehnyt kipeää, sillä päivä vietettiin kahden yhden vanhemman perheen kesken ja kuorrutettiin kiinalaisella ruoalla. Syystuuli on myös lupaillut kaikenlaista kivaa tuleville kuukausille. Syksyyn kiinteästi kuuluva odotus ei ole ihan niin konkreettista kuin vuosi sitten, mutta aika kutkuttavaa kuitenkin. Ilmassa on…vähän kaikenlaista!
Ilmassa on intoa. Odotan paluutani luentosalin penkille, avoimen yliopiston tarjoamaa aivojen aktivointia ja pientä akateemista tuulahdusta kotiarjen keskelle. Jotain tuttua, jotain tuntematonta, jotain toivon mukaan tulevaisuudessa työnsaantia edistävää. Uuden repunkin ajattelin itselleni oikeuttaa.
Ilmassa on iloa. Syyskuun alkuun osuvat omat syntymäpäiväni, joita pääsen juhlistamaan kakkukahveilla kavereiden kanssa. Lahjapuolesta ajattelin vastata itse, ja ehkä pienellä vihjauksella poikanen voisi kerhossa koristella äiteelleen kortinkin… Ikäkriisiä ei näy missään, koen olevani joka tapauksessa niin absurdissa elämäntilanteessa, että kahdenkymmenenkahdeksan ikävuoden täyttyminen tuntuu vähintäänkin soveliaalta.
Ilmassa on vapautta. Unikoulun kakkososa vedettiin läpi tällä viikolla, ja muille moista miettiville annan vain yhden neuvon: poistu paikalta (no älä nyt lapsia kuitenkaan keskenänsä jätä). Minä vietin kaksi yötä evakossa, ja sillä välin vauvanen oppi nukkumaan ilman yösyöttöjä. Noin vain, huutamatta ja helposti. Ihan yhtä sulavaa ei koulutus ole minun ollessani paikalla, mutta enää ei maitoa heru yön pimeydessä. Haistan huumaavaa vapautta, ja yritän orientoitua hyväunisiin öihin. Se yksikin kaveriperheen lattialla koisattu kahdeksan tunnin pätkä oli suorastaan euforinen kokemus.
Ilmassa on viileyttä. Syysvaatteet on kaivettu esille, poika saa pöllöillä migreenitakissa ja kuopus testata harmaan haalarinsa vedenpitävyyttä konttaamalla lätäköissä. Kyläillessä vauvan jalkoihin vedettiin kurahanskat, ja koin hetkellisen tyttögeenihuuman huomattuani harmaan ja pinkin oivan yhdistelmän. Pitäisiköhän tyttärelle ostaa ensimmäinen vaaleanpunainen vaate? Pukemissambaan yritän suhtautua zeniläisellä tyyneydellä, mutta todennäköisesti menetän tästedes hermoni viimeistään kurahousujen kohdalla, joka ikinen aamu. Raskaina säätiedotuksessa roikkuvat sadepilvetkään eivät kuitenkaan menoa haittaa – puistossa ei tosin tee mieli palella, ja asia nimeltänsä välikausikengät puuttuvat tästä taloudesta tyystin. Löytyisiköhän jostakin katseen- ja vedenkestävä vaatetus minullekin?
Ilmassa on lämpöä. Kuvissakin näkyy se, mistä sekä minä että lapset niin kovasti nautimme: ihania, läheisiä, rakkaita ihmisiä. Olen enemmän kuin onnellinen jokaikisestä ystävästäni, niistä joille voi vuodattaa surut ja hihkua ilot, niitä joiden kanssa on kivaa ja keveää. Leikkipuistossa olisi niin paljon laimeampaa ilman seuraa, kuntosalille (!) tulisi tuskin edes mentyä ilman juorukaveria, iltakylässä käy kuukauden vanhoja vauvoja ja mahtavia kummeja, yksinäiset hetket muuttuvat sosiaalisiksi median avulla. Kiitollinen olen myös lasten leikkitovereista, ihmeellisistä ystävyyksistä jotka toivottavasti kantavat läpi elämän.
Ilmassa on ihastumista. Ja siksi kai kaikki niin kivaa ja kepeää onkin! Lähipäivinä aion viedä tärähdyksestä toipuneen koipeni jälleen lenkille, toivottavasti askel on yhtä kevyt kuin mieli juuri nyt.
p.s. Mistä tuo kuopuksen tyylikäs haalari on? Meillä 1-vuotias tarvitsisi moisen enkä sopivaa ole vielä löytänyt. Muutenkin ollaan ihan hukassa tässä syys- ja talvivaatehommassa; ostetaan varmaan kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta taaperon ensimmäistä ulkoleikkisyksyä ja -talvea varten..!
Mikä ihana ja kutkuttava kirjoitus! Tulin niin hyvälle tuulelle tästä. Onni on tullut teille taas! Uudet tuulet puhaltavat ja tuovat energiaa myös niihin pukemistaistoihin ja sadepäiviin. Iloista oloa ja eloa sinne jatkossakin!
Ihastumista??? Jeeeeeeee!!!
Kuinka toi kurahanskasysteemi toimi? Olen myös miettinyt mitä tuollaisen ysikuisen jalkoihin laittais vesikelillä, hän kun ei viihdy rattaissa tippaakaan vaan pitää saada olla siellä missä siskokin 🙂 Saappaat ei pysy jaloissa ja tennarit ei pidä vettä. Stonzeja oon miettinyt, mutta ne on vähän liian kalliit tässä kotiäidin budjetissa.
Olipas taas kiva lukea juttujasi! 🙂
Ihanan positiivinen kirjoitus näin syysflunssaa potevalle! Itse en ole syksyä ihan noin positiivisessa valossa nyt katsellut, kun olen keskittynyt tuskailemaan flunssaa ja yhä pienemmäksi käyviä vaatteita, joita tarvittaisiin toki säiden viilentyessä koko ajan enemmän. Viimeistään ensi kuussa onneksi mullakin mahtuu taas vähän enemmän vaatteita kuin nyt… Katseenkestävä ei kuulu tällä hetkellä tämän mamman sanavarastoon, kunhan mahtuu päälle 😉
Pikkuisen haalari on Reiman, ostin sen jo kesällä alennusmyynneistä (uhh jee minä!). Vinkkinä myös, että Hennesillä on aika kiva harmaa kuorihaalari kanssa. Mä vähän mietin jotain syysvaatepostausta, mutta meillä ei ole mitään jännää (ja puolet siitäkin puuttuu..) joten ajattelin ettei ole aineksia. Mutta osaiskohan sitä kuitenkin näin kaikkitietävänä Kahden Lapsen Äitinä jotain vinkata? 🙂
Hih, en mä tiedä miten se toimii, kiskoin vaan villasukkien päälle kurahanskat kun ei muutakaan kenkämäistä ollut mukana 🙂 Hauskalta se ainakin näytti ja piti tietysti veden, ihan hyvä köyhän lapsen Stonz siis 😉
Tuntuu jotenkin etäisesti tutulta, hmmm, mahdoinkohan olla samoilla fiiliksillä suunnilleen vuosi sitten..? 🙂
Jeeeee:n vastapainoksi vauva on myös vallan ihastunut minuun, ja roikkuu puntissa kaiken sen ajan mitä ei vietä äitiään huhuilleen. Huoh. Että kaikenlaista kiintymystä sitä on liikkeellä! 🙂
Tuota vedenpitävyyttä tarkoitinkin! Huippuidea, pitääpi kokeilla 🙂
Mä vasta bongasin Etolasta sellaisia kuratöppösiä, siis sitä samaa sarjaa mitä myyvät kurahanskoja. Niissä oli paksu vuori ja muistaakseni joku tarrakiinnitys. Vaikuttivat näppäriltä ja hintakin oli jotakin kympin luokkaa :0)
Ehdottomasti osaisit, vinkit kehiin! 🙂
Ihana sinä ja ihanat te. Hyvä syksy tästä tulee. Ja ehkä vielä mahtavampi talvi.
Olin kaksi (!!) päivää netittä ja tämän luin ekana kuhan kynnelle kykenin. Tuli heti hyvä fiilis, jee syksy ja ihastus! 🙂
Ja playtrayn mainonta iski kyllä muhun, hankkisin heti jos ei oltais ostettu kuopukselle omaa syöttötuolia Ikeasta.
<3 🙂
Kaksi päivää!? Miten sää selvisit! 😀 Pitäisköhän itse aloittaa kahdesta tunnista, köhhöm.
Mutta jee ja ihanaa ja iiks, on kyllä mullakin hyvä fiilis 🙂
En mä tiedä! Jotenkin! Näpyttely oli tosin armotonta kun laiva saapui satamaan 😀