Tässä kasvavan univelan kierteessä ja maksuaikaa pitkittäessä ei liene mitään olennaisempaa kuin…tuparit! Täytyyhän tätä uutta kotia juhliakin, eikä vain opetella uudenlaista arkea. Tupaantuliaisten ensimmäinen osa oli puhtaasti lapsellinen, näihin bileisiin vaadittiin alle metrin mitta ja aveciksi kelpasi vain äiti.
Kutsuin kämpän kastajaisiin neljä läheistä äitiystävää – ja vasta viimeisen tekstiviestin jälkeen tajusin, että joukkomme on kirjaimellisesti lisääntynyt ja emäntäväki mukaanlukien lapsimäärä lähenteli kymmentä. Hopsansaa.
Viisi (noin) kolmevuotiasta leikkijää, kaksi vuosikasta taapertajaa ja kaksi puolta vuotta lähestyvää pikkuvauvaa. Kuvittelin mielessäni rikkoontuvia astioita, hakkavasaratappeluita, kiistelyjä kekseistä ja loputtomia ”mun lelu-sun lelu” -raivareita – yhdistettynä ikkunalaudoille kiipeäviin riiviöihin ja väärään aikaan herääviin häirikkövauvoihin. No, eikös onnistuneet tuparit tunnista huomisen häätöilmoituksesta? Tällä kokoonpanolla orastava naapurisopu ainakin saataisiin yhtä matalaksi kuin epäonnistuneet rairuoho-viljelmäni.
Ja mitä vielä! Lauantaiaamupäivän lapsekkaat juhlat sujuivat varsin mukavissa tunnelmissa – eniten kierroksia keräsi pikkuisäntä Ii, joka ei meinannut rauhoittua edes Maisa-videon aikana. Sitä ennen kuitenkin sekä ruokailu, leikit että pullakahveet maistuivat kaikille.
Pyörittelin pöytään kilon pieniä lihapullia, perunat muuttuivat uunissa mausteisiksi veneiksi. Ketsuppia ja majoneesia kyytipojaksi ja kasvistikkuja kaveriksi. Jo vuosi sitten lähimarketin poistokorista hamstraamani mustavalkoiset muumiastiatkin pääsivät vihdoin käyttöön! Ja koska omistan vain kolme pientä haarukkaa, oli sormiruokateema varsin sopiva… Äideille väsäsin kaikissa juhlissani mukana kulkenutta kookos-pastasalaattia, ja kahvitkin toki keitin uudella vihreällä superkeittimelläni. Pullia en epäilyistä huolimatta leiponut unettomana yönä, vaan taion vehnäset kaupan pakastealtaasta. (Viikon vinkki: Pirkka-pakastepullat ovat maidottomia, munattomia ja oikeasti varsin maukkaita!)
Minä sain kauniita kukkia, keittiötarpeita ja poikanen ihan mahtavan kaupunkipalapelin, joka jo tänä aamuna tarjosi katkeamattoman kahvihetken meikäläiselle. Onnistuneet lahjukset siis! Muutenkin kekkereistä jäi hyvä mieli. Tämä on meidän koti, täällä me nyt asutaan. Tervetuloa uudestaankin, tykkään sanoa kaikille.
Poikasestakin on tullut varsin vieraanvarainen, hupsu parahtaa itkuun jos puistosta ei jonain päivänä lähdekään ketään mukaan sinne meiän uuteen kotiin…
(Ja missäkö oli pikku-O, kun kuvia otettiin? [Kuvista muuten kiitos Saaralle!] No parvekkeella tietysti, unten mailla, juhlien alkuvalmisteluista viimeisten vieraiden lähtöön asti. Taisi tytär todeta nämä juhlat liian tylsiksi ja kiskaisi vaatimattomat vajaan viiden tunnin päiväunet juuri oikealla hetkellä…)
Ihastuttavat juhlat teillä ollut! Pikku kekkereitä on aina kiva järjestää. 🙂
Saisiko salaattiohjetta tai vähintään sen kookosliemen ohjetta? 🙂 Muistelisin, että vanhan blogin puolella sen joskus julkaisit. Kokeilin ja tykkäsin, mutta en tietenkään oo kirjoittanu ohjetta ylös…