Isoveli-I lähti isänsä kanssa ukkilaan. Kahdeksi yöksi. Olen vauvan kanssa kotona. Kahdestaan.
Jösses, miten outoa. Tällaistako se oli, kun lapsia oli vain se yksi ja ainokainen, ja sekin vielä lähes liikkumaton – ja etenkin uhmaton – tapaus? Voin pitää tietokonetta sohvalla, karkkipussia käden ulottuvilla ja vaikka saksia lattialla. Voin syödä ihan mitä sattuu, unohtaa ruoka-ajat ja -ympyrät, kunhan nyt jossain kohtaa sohin sosetta suuhun ja muistan imettää kun lattialta alkaa kuulua ähinää. Siis ihan luvattoman rentoa, suorastaan helppoa, väittäisin.
Tänä tyttöjen viikonloppuna minun pitäisi levätä, nukkua univeloista edes korot pois ja nauttia siitä, ettei ainakaan yöllä tarvitse juoksennella yhtään missään. Ajattelin myös vähän siivota, käydä kävelyllä keveitä rattaita työnnellen ja…no, en sitten mitään muuta. Vaikka istua nettikaupoissa aamusta iltaan ja pistää yksinhuoltajakorotukset haisemaan, jos siltä tuntuu. Toki vähän voisin viettää laatuaikaa tuon kuopuksenkin kanssa, kun kerrankin joku ei ole keskeyttämässä kutakin vauvatoimintoa mahtavalla ”Äi-tiii” – ”No?” – ”Mitä?” – ”…” -dialogilla. Mitähän noiden vauvojen kanssa oikein edes tehtiin, oltiinko vaan?
Tyttöjen kesken vietin iltaa myös eilen, tosin vähän erilaisissa tunnelmissa. Ensin kohoteltiin naapuripöydän frouvien kulmia ravintolassa, kun kolme äitiä ruoti kuka mitäkin eroa, äitipuolikriisiä, toispuoleisia tissejä tai muuta perussettiä. Sitten (kotipiipahduksen, iltaimetyksen ja paidanvaihdon jälkeen) seisoin siiderituoppi kourassa ”kolme naista, kuusi alle 3-vuotiasta lasta”-rymittymän keskellä, annoin korvien täyttyä vyöryvästä musiikista ja silmienkin ilosta. Siellä minä olin, Von Hertzen Brothersin keikalla, vähän niin kuin ennenkin ja ihan kuin kaikki muutkin. Aikamoista, minulle!
Kummallisen moninaista on elämä tällä hetkellä, välillä on vaikea pysyä tunteidensa kanssa kyydissä. Jottei totuus ihan unohtuisi, nyt on aika pistää bataattiherkkua pöytään… Hauskaa viikonloppua teille!
Ihan mahtavaa! 😀 Kiitos tämän päivän nauruista, niin ja tietty eilisestä!
Kelpais melkein mullekin, vaikka oon kyllä vieläkin tosi huono antamaan tuota esikoista yöksi minnekään. Yökylässä on ollut ainoastaan, kun olin synnyttämässä ja mummi kyllä kovasti kinuu sitä yöksi, mutta en vaan malta. Pitäis varmaan skarpata. 🙂 Vois sitten saada tuommoisia hitaita päiviä. 🙂
Samat asiat pyörii mielessä kun jäämme huomenillalla kahdestaan kuopuksen kanssa. Teen ainakin juuri päinvastaista kuin mitä olen tottunut tekemään tietyillä kellonlyömillä esikoisen rytmin mukaan. Heitän ihan tosissaan ranttaliksi 🙂
Hyvää viikonloppua!
Eipä tuo meidänkään esikoinen ole ikinä ollut ilman jompaa kumpaa vanhempaa yökylässä. Näissä nykyisissä väsymystiloissa kyllä antaisin sen vaikka naapurin narkkareille yöksi, jos ottaisivat 😀 Mutta lähetä sä ihmeessä lapsi mummilaan, jos mahdollisuus on – vaikka sitten isänsä kanssa jos ei muuten? 🙂
Nautihan nyt rauhasta! Itellä on samaa että kun on "vaan" yksi lapsi niin onkin ihan liian löysää 😀 meillä tosin tuo nuorempikin on jo viittä vaille uhmis. Oon kade keikasta, mun yks lempparibändi ehdottomasti! Mutta onneksi sä pääsit katsomaan! En ole aikoihin päässyt kommentoimaan mutta seurailtu on aina välillä 🙂 terkuin Hilppa 🙂
Esikoinen ollut muutaman yön vauvan synnyttyä yökylässä vanhemmillani ja voi sitä autuutta kun on VAAN vauva! Vauva joka pötköttää, nukkuu ja syö. Ihana vauva, joka ei kiukuttele, halua sitä tätä ja tota, tee ihmisen kakkaa vaippaan ja vaadi päivittäistä ulkoilua. Mutta on sekin kyllä ihanaa, kun se vilkas esikoinen ryntää kotiin ja sillä on ollut ikävä. Ihanat lapset, yksin ja yhdessä!