Huomenna se alkaa, todellisuus. Miehen isyyslomat loppuvat tältä erää, ja minusta tulee arjen toimistoaikojen ajaksi se henkilö, joka vastaa kahden lapsen huollosta. Kyllä, vähän jännittää jo.
Koska idealismi on ihanaa, olen tietysti kehitellyt pääkopassani täydellisyyttä hipovan päiväsuunnitelman. Sellaisen, jossa pikkuvauvan unet, syötöt ja vaipanvaihdot solahtavat kaksivuotiaan rytmiin ja jossa minä ehdin, muistan ja osaan vähän kaikenlaista. Tällainen ihannepäivä menisi suurinpiirtein näin:
klo 7 Vauva syö ja jää vielä nukkumaan
7.30 Nousen sängystä, pesen hampaat, meikkaan nopeasti, sutaisen hiukset kiinni ja puen päivävaatteet. Laitan aamujugurtit valmiiksi itselleni ja taaperolle.
klo 8 Esikoinen herää (iloisena). Potalle aamu-tv:n eteen. Vauva heräilee, ja syötän hänet samalla poikaselle jutellen.
8.30 Aamupala. Vauva pötköttelee tyytyväisenä ruokapöydässä (tutinkäyttö mahdollista). D-vitamiinit kaikille ja kalsiumit kahdelle.
klo 9 Pojalle päivävaatteet päälle. Maisa-video pyörimään vauvan aamupesujen, vaipanvaihdon ja pukemisen ajaksi.
9.30 Aletaan valmistautua uloslähtöön. Syötän vauvan. Puen ulkovaatteeet ensin vauvalle, joka nukahtaa vaunukoppaan. Sitten käsittelyyn taapero (pieni, mutta voitokas taistelu kurahanskojen pukemisesta) ja viimeiseksi minä itse. Pakkaan vaunukopan rattaisiin, esikoinen odottaa rappukäytävässä.
klo 10 Bussilla puistoon. Vauva nukkuu, taapero riekkuu, minä juttelen mammaseurassa.
klo 12 Takaisin kotiin. Eteisessä riisun ensin esikoisen, sitten itseni ja kannan nukkuvan vauvan kopassaan pinnasänkyyn. Käsipesu, potta ja jääkaapissa odottava ruoka lämpiämään.
12.30 Lounas. Syötän taaperoa ja hotkin oman annokseni. Vauva herää, syötän hänetkin ruokapöydässä. Esikoinen malttaa syödä myös itse.
klo 13 Naamapesu, ksylitol-pastilli ja esikoinen kirjojen kimppuun. Vaihdan vauvalle vaipan ja laitan taaperolle päiväunivaipan.
13.30 Sohvalle. Vauva syliin ja taapero viereen, luemme yhdessä unikirjan. Sitten siirrymme pikkuhuoneeseen päiväunille. Imetän vauvaa ja lauleskelen taaperolle, lopuksi rasvaan pojan jalat.
klo 14 Molemmat nukkuvat! Kahvia ja kakkua minulle. Ensin toki pyykit pyörimään.
15.30 Esikoinen herää (iloisena). Potalle. Laitan smoothie-aineet valmiiksi.
klo 16 Välipala, poikanen syö pillihuutia. Vauva heräilee, ja otan hänet rinnalle.
16.30 Ripustan pyykit vauva kantorepussa. Taapero leikkii duploilla/autoilla/keittiövälineillä.
klo 17 Pikku kakkonen alkaa, isimies tulee kotiin, kaikki on täydellistä.
Aivan, liian hyvää ollakseen totta? Kenties. Pessimisti ei kuulemma pety, ja siksi on tietysti hyvä pitää mielessä jonkinlainen worst case scenario. Se, missä mikään ei suju, kaikki ovat kiukkuisia ja puolet ajasta menee poikasen komentamiseen pois pöllöilyistä. Kauhukuvissani sellainen päivä menee suurinpiirtein näin:
klo 7 Vauva herää, taapero herää, minä herään. Kaikki ovat kiukkuisia. Rintaraivari, pottaraivari, miksi-täällä-on-niin-saamarin-pimeää-raivari.
klo 8 Aamupala. Jugurtit lattialla, maidot rinnuksilla, vitamiinit unohduksissa.
klo 9 Vieläkö telkkarista tulee lastenohjelmia? Maisa on hukassa.
klo 10 Lapset ovat puolipukeissa. Mihinköhän jätin silmälasini?
klo 11 Ulkovaatteet päällä, huh. Joku kakkaa.
klo 12 Bussista myöhästymisen vuoksi kävelemme puistoon. Hiki. Ja nälkä. Alkaa sataa.
12.30 Takaisin kotiin. Vauva huutaa kuumissaan, taapero nälissään, minä ihan muuten vaan.
klo 13 Lounasaika. Äärimmäistä sähellystä, kun yritän syöttää kahta lasta ja yhtä aikuista samaan aikaan.
13.30 Vaipanvaihtoa vasemmalla kädellä ja kolmisensataa EI-komentoa kuuroille korville.
klo 14 Päiväunille. Esikoinen riekkuu sängyssään, vauva rinnalla. Kahden tunnin kohdalla luovutan, nukkukoot yöllä.
klo 16 Maisa-videot on kaivettu esiin YouTubesta. Netti menee poikki. Välipalaksi kylmiä nakkeja.
klo 17. Pikku kakkonen alkaa, isimies tulee kotiin, kaikki on kamalaa.
Lähempänä totuutta? Ei kai. Jospa näiden kahden ääripään välistä löytyisi jonkinlainen keskivertopäivä, sellainen jossa on hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä, mutta ainakin jotain tolkkua.
Olen asettanut itselleni kolme päätavoitetta tulevien päivien varalle: ruokaa kaikille, ulos ennen yhtätoista ja päiväunille jollain käsittämättömällä konstilla. Tänään vähän jo treenasin – lähdin aamupäivällä lasten kanssa bussilla puistoon, palasimme parin tunnin päästä kotiin syömään ja hetki sitten nukutin molemmat yhtä aikaa päiväunille. Enpä olisi uskonut, että viimeisin on ylipäänsä mahdollista! Piti ihan räpsiä hämärän hyssyssä pari rakeista kuvaa todisteeksi tästä ihanasta ihmeestä.
Nyt sitten toivotaan, ettei hyvin mennyt kenraaliharjoitus enteilee epäonnistunutta ensi-iltaa… Palaan huomenna kertomaan, kuinka kävi, vai kävikö kuinkaan. (Ja jos joku kahden lapsen konkari haluaa antaa supervinkin selviytymiseen, otan ne toki ilolla vastaan!)
Kyllä sä sen handlaat 🙂
Ja kaipa sitä jonain päivinä kaikki toimii paremmin kuin toisina, eli pitää vaan toivoa että ura kahden lapsen päiviin alkaisi sillä hyvällä päivällä 😉
Meillä lapsilla on ikäeroa 2v. 4kk ja kun viime syksystä kevääseen vedin tuota arkirutiinia aamutoimet-puisto-lounas-päikkärit-yhdistelmällä, niin suurimmat hermojen menetykset tapahtuivat uloslähdön pukemisvaiheessa syksypuolella ja päiväunitaistoissa esikoisen kanssa kevätpuolella. Pukemishommassa auttoi, kun ensin autoin vaatteet esikoiselle paitsi hanskat ja sitten sille kirja käteen sillä aikaa kun puin vauvan. Lopuksi itselle valmiiksi katsotut vaatteet ja pihalle. Pukemisurakan aikana olin itse alusvaatteissa, muuten olis tullut hiki:D
Kevätpuolen päiväunitaistoihin ei oikein auttanut mikään, unentarve kolmivuotiaalla väheni kotioloissa selvästi. Syksyn ja päiväkotiarjen myötä ongelma poistui ja päiväunet palasivat onneksi takaisin. Eli jos olisimme kotona ollessani heränneet viimeistään seitsemältä, esikoinenkin olisi nukkunut paremmin päivällä, mutta siihen olin itse liian aamu-uninen.
:DD!! Toivotaan näiden välimuotoa! Supervinkki: karkkia kätesi ulottuville!
Pst ihana tuli tuosta makuupussista minkä ilm päällystit, kaunis kangas!
meijän tää viikko oli jotakuinki ton jälkimmäisen kaavan mukaan.syysloma kerhosta,kauhea uhmavaihe,hampaita tekevä vauva ja öistä ja uhmasta väsyny äiti + erittäin huonot ulkoiluilmat = täyskatastrofi:D ei meillä onnex aina niin kauheeta oo..eipä:D jotain noitten kahden väliltä tosiaan.meillä helpoin osuus päivästä on yleensä toi ku herätään esikoinen saa syödä leipänsä ja katsoa piirrettyjä samalla,vauva herää yleensä tyytyväisenä ja viihtyy hetken lattialla ja äiti saa aamukahvinsa koneella:)moni varmaan puistelispäätään että lapsi syö sohvalla mut se on äärimmäisen huono aamusyöjä ni en todellakaan jaksa istua tuntia pöydässä ja ku saan juoda kahvini rauhassa aamu lähtee kaikilla paremmin käyntiin:) kahden kanssa kannattaa joustaa joistakin periaatteista jos se helpottaa omaaa jaksamista:)
ihanaa et teillä nukutaan samaan aikaan päikkärit,meillä sitä ei tapahdu ikinä..se jos mikä on aikasta raskasta..
Kolmen alle 2- vuotiaan kanssa selvinneenä sanoisin, että hyvin menee, kunhan et aseta suoritusrimaa liian korkealle. Helposti lämmitettävää lounasta, suosikki-dvd:t avuksi, kun pitää pystyä hoitamaan toista/toisia lapsia ja panosta nukutuspuuhissa ensiksi siihen todennäköisempään nukahtajaan (vaikka juuri dvd:n avulla), jonka jälkeen voit rauhassa nukuttaa sen toisen. Päiväunihetket käytät omaan rentoutumiseen, etkä tee kotihommia, kuin korkeintaan sen pyykkikoneen käynnistämisen verran. "Lopulta uni voittaa aina" -mantra ja sisäisesti hoetut kirosanat auttavat kummasti, kun pinna meinaa kiristyä. Tsemppiä 🙂
T. Kolmen äiti
Nimimerkki utelias kyselee, että mistä tuo siili-makuupussi on löytynyt ;). Näyttää samalta kuin uudessa äitiyspakkauksessa, mutta eikö se vasta tullut jakoon nyt syksyllä.
Mä tämän postauksen myötä tajusin, miksi mä en voi koskaan olla tyytyväinen kotiäitinä. Mun *hyvä päivä* ei absoluuttisesti voi alkaa kello 07. Hyvät päivät ei ala seiskalta. Hyvät päivät alkaa ysistä eteenpäin, piste. Ja kuinka usein kotiäidin aamut alkaa ysiltä? Niinpä.
Ja sit vielä sellainen inhorealistinen havainto, että ne tosi huonot päivät alkaa jo kuudelta. Tai viideltä.
Mutta eiköhän se totuus piile tosiaan tuossa välissä. Ja molempia päiviä mahtuu syksyyn varmasti. 🙂
Meillä kaikki tuo oli aika noin paitsi että aamut alkoi aina tuolla sun worst casillä, vaiva herätti kaikki ja kiukkuinen esikko kiukustutti äidin. Sitten vauva nukahti liian aikaisin eli 9 ja esikko kiukkusi samalla vielä aamupalaa, sitten ihmeteltiin nukkuuko vauva varmasti parvekkeella sen aikaa että saadaan esikolle päälle. Noh kyllä se sitten kohta oppi odottamaan vain vähällä kitinällä unta puolituntia pidempään ja päästiin raivolla aamut läpi. Sitten kympilta alkoi aina uusi parempi meiniki 🙂 kyllä tuo toinen kainalossa toinen vieressä lukien on hyvä tapa, meillä nukahtaneet aina samaan aikaan niin päivällä kuin yöksikin, ajoittain haastavampaa mutta toimii 🙂
Meilla ikaeroa on 2,5 vuotta ja musta tuntu silta etta se 2,5 -vuotias piti niin kiireisena etta ei sita edes huomannut olevansa yksin kotona kahden kanssa (no okei, huomasi, mutta paivat meni nopeesti 🙂 )! Kaikkeen piti varata ihan kauheesti aikaa, varsinkin tohon kotoa lahtemiseen, mutta muuten se arki alkoi menemaan ihan omalla painollaan aika pian. Aluksi meillakin nukuttiin samaan aikaan mutta nykyaan (esikoinen kohta kolme, vauva puolivuotias) isompi menee unille juuri kun pienempi alkaa heraileen. Ja joskus se isompi ei enaa ees nuku, lukee ja leikkii vaan sangyssa se tunnin verran.
Komppaan edellista kommenttia siita etta ala aseta rimaa liian korkeelle, hyvin se menee!!! Tsemppia!
-Henkka
Nyt on sellainen hyvä päivä takana, huomenna on sitten varmaan luvassa kaaosta 😀
Syytän kommenttiasi siitä, että puistoilun jälkeen piti kaupasta hakea nimenomaan karkkia…
Makuupussi on itseasiassa ostettu uutena, vanha pussukka on kadonnut jäljettömiin ja tuo löytyi sitten sopuhintaan. Kuosi on kyllä tarpeeksi kiva, joten jää ehkä päällystämättä 🙂
Voin kuvitella että meilläkin nuo pukemiset ja päiväunet ovat ne hankalimmat paikat. Eikä se eteisessä hikoilukaan ole niin kamalaa, jos vaan sää sallii ulkoilun. Mä kyllä niiiin toivon, ettei esikoinen lopettaisi päiväunia ainakaan ennen ensi kesää!
Hih, onneksi rima on ollut tähänkin asti aika matalalla 😉 Lounas on aina valmiina ja Maisa-dvd on muodostunut pelastajaksi. Päiväuniaikana meillä on kotityöt aina kielletty, se pyykkikoneen naksautus (ja kahvinkeitto) on todellakin maksimi. Kiitos tsempeistä 🙂
Mä luulen, että mitä enemmän ja/tai vanhempia lapsia on, sitä vähemmän on periaatteita 😀 Mä vielä yritän pitää kiinni siitä, että syödään ruokapöydässä ilman telkkaria, mutta saa nähdä koska se lipeää käsistä..
Ah, kiukkuisena herääminen on kyllä inhottavaa. Tuo meidän pikkaraisvauva on vielä siinä vaiheessa, että se nukkuu vaikka läpi pukemisen, joten sen siirtely on varsin helppoa. Tänään lapset olivat aamupäivän ajan hyvin synkassa, toivottavasti tämä tuuri jatkuu 🙂
Haha 😀 Tuo meidän esikoinen on kyllä aina ollut enemmänkin sellainen "liian myöhään" nukkuja, pitkään se on nukkunut yhdeksään tai kymmeneenkin asti. Nyt syksyllä rytmi on aikaistunut, ehkä osittain itsestään ja osittain (liian aikaisin alkavan..!) kerhon myötä. Mäkin olen nyt tykästynyt uuteen rytmiin, en ole mikään aamuihminen mutta aamupäivällä kuitenkin ehkä parhaimmillani. Muistan hyvin graduohjaajani neuvon "all the best writing is done before lunch", mikä päti hyvin mun kohdalla. Ja ehkä tohon writingin tilalle voisi vaihtaa myös "parenting" 😀
Täytyy toivoa, ettei kuopuksesta tule mitään kello viiden vekkaria, huh! Niitä valvottuja öitä ja väsyneitä päiviä kyllä varmasti tulee eteen, eikä tuo kaamos ainakaan auta asiaa.. Nooo, onneksi tänään paistoi aurinko!
Se taitaa tosiaan olla uuden äitiyspakkauksen kuosi, ostin makuupussin Finlaysonin poistomyynnistä. Kakkoslaatuinen (en kyllä tiedä miksi) pussi maksoi 8 euroa, joten en malttanut olla ostamatta 🙂 Ehkä noita saa myös tehtaanmyymälästä, ainakin vanhempia malleja olen siellä nähnyt.
Onneksi harvemmin on mitään tiukkoja aikatauluja, joten ei niin haittaa vaikka lähdöt vähän venyisikin. Mutta kääk, haluan kyllä synkronoida lapset samanaikaisille päiväunille AINA! 😀 Kiitos tsempeistä, rima on sopivalla korkeudella 🙂
Hitsi kun olis tullut puheeksi aiemmin ;). Pitkään mietin pakkauksen ja rahan välillä, mutta uuden pakkauksen jaon alku ja tarvittavat viikot osuivat molemmat nyt lokakuulle ja pakkaus lähti hakuun. Tohon siilikuosiin ihastuin kovasti. Mutts tonhan olis voinut hankkia muualtakin ;). Pakolliset tykötarpeet oli tallessa esikoisen jäljiltä.