Käyn nyt joka viikko läpi yhden kuntavaaliteeman nostamalla jokaisesta esiin kolme kohtaa. Kuulisin tosi mielelläni näihin liittyen muitakin ajatuksia kuin omiani – kommentoi rohkeasti!
Tällä viikolla haluan haastaa ajatuksen siitä, että perhearki vaatisi omaa autoa ja ruuhkavuodet ruuhkassa istumista.
2. vaaliteema: Liikuttavan ihana Tampere – kannustetaan kaupunkilaisia kestävään liikkumiseen.
Kaikki irti ratikasta.
Tavoiteaikataulussa ja -budjetissa valmistunut Tampereen raitiotie ja esteetön, ympäristöystävällinen ja miellyttävän matkan tarjoava punainen ratikka on kaupungin isoimpia panostuksia joukkoliikenteeseen. Ja onhan se nyt hieno! Eikä vain sitä, vaan myös lupaus kehittyvästä, kasvavasta ja kestäviin liikkumismuotoihin panostavasta kaupungista.
Kannatan rohkeaa raiteiden rakentamista yhä pidemmälle. Ratikan lisäksi tulee panostaa lähijunaliikenteeseen. Raiteilla kulkeminen on varteenotettava vaihtoehto myös keskustan ulkopuolelta tai lähikunnista suuntautuville työmatkoille. Näin saadaan vähennettyä autojen määrää keskustan alueella, mikä taas tekee siitä turvallisemman ja helpommin saavutettavan kävellen tai muilla kulkuneuvoilla – ja helpottaa myös niiden liikkumista, joille auto on välttämättömyys.
Ratikka avartaa myös meidän autottomien perheiden liikkumismahdollisuuksia. Kyytiin saa bussia helpommin useammatkin lastenvaunut ja uutena juttuna myös pyörän! Ratikan ja pyörän yhdistelmällä etäisyys keskustasta luontokohteisiin vaikkapa Hervannassa tai Kaupissa lyhenee huomattavasti. Ja lisää kohteita tulee saavutettaviksi, jos ja kun raiteet vievät tulevina vuosina Lentävänniemeen ja lähikuntiin.
Ratikkahanke on myös ollut hyvä esimerkki lähes kaikkia kaupunkilaisia koskettavan hankkeen onnistuneesta viestinnästä. Oikea-aikaista ja osallistavaa, sopivan rentoa ja silti faktoja painottavaa tiedotusta on ollut ilo seurata.
Kun Tampereen valtuusto aikanaan hyväksyi ratikkahankkeen, tuuletin ilosta. Kun sitten työmaakoneet vyöryivät uuden kotimme ikkunan alle Tammelassa, hymy hyytyi. Tätä rytinääkö kuunnellaan seuraavat neljä vuotta? Bussipysäkit ja suojatiet vaihtoivat paikkaa, vedet menivät poikki tai maantiejyrä valvotti aamuviideltä. Nyt voin kuitenkin sanoa, että kyllä se kannatti. Kun punainen ratikka suhahtaa ohi nurmiradalla Sammonkadulla, tekee mieli jälleen tuulettaa tai ainakin vilkuttaa kuskille.
Lue myös: Ratikkamatka varattu
Kirjoitukseni neljän vuoden takaa, kun asuimme ratikkatyömaan laidalla:
“Sitten kun minä olen kahleksan, saan mennä ratikalla kouluun”
Kehitetään keskustaa kävelijöiden ehdoilla ja tehdään pyöräilystä turvallista.
Kuinka moni lomamatkoillaan ihastelee eurooppalaisten kulttuurikaupunkien hyviä parkkiratkaisuja? Vai tuleeko lomakuviin ikuistettua enemminkin viihtyisät kävelykadut, niille levittäytyvät kahviloiden terassit, kivijalkaliikkeet ja katutaide? Niinpä.
Tampere kasvaa koko ajan, mutta kaikille autoille ei ole tilaa keskustassa – eikä tarvitsekaan olla! Kun joukkoliikenne toimii ja kevyen liikenteen väylät ovat kunnossa ympäri vuoden, voidaan kaupunkilaisia kannustaa niiden käyttöön ja auto muuttuu pakosta poikkeukseksi.
Viihtyisä kaupunkitila houkuttelee luokseen niin omaa väkeä kuin matkailijoitakin. Digitalisaatio muuttaa kaupankäyntiä – isot ruokaostokset yhä useampi tilaa kotiovelle ja kivijalasta etsitään erikoisliikkeitä ja elämyksiä.
Keskusta-alueen pysäköintimahdollisuudet maan alla ovat jo nyt hyvällä tasolla. Toivon lisää kävelykatuja ja joukkoliikennepainotteisia katuja keskustaan ja suhtaudun kriittisesti Kunkun parkin rakentamiseen.
Perheessämme on kolme kouluikäistä lasta, jotka kulkevat opintielle ja harrastuksiin kävellen tai bussilla. Pyöräilemään en yksin päästä vielä vanhintakaan, koska se ei ole mielestäni tarpeeksi turvallista. Tähän haluaisin ehdottomasti muutoksen! Osa ongelmaa ovat pätkittäiset pyörätiet, osa autojen määrä ja osa autoilijoiden kiire tai piittaamattomuus heikommassa asemassa olevia tielläliikkujia kohtaan. Pyöräily on lapsellekin turvallisempaa, kun pyörälle on osoitettu oma ajorata – myös poikkeustilanteissa ja työmaiden kohdalla.
Lue myös: Pyörällä pääsee, kun pää(s)tetään
Tampereen polkupyöräilijöiden kuntavaaliteesit
Pidetään puistot puhtaina ja lähiluonto vehreänä.
Kaupunkilaisen kotiluontoa ovat puistot, rannat ja lähimetsät. Tampereen keskusta-alueen ylpeyksiä Pyynikkiä, Kauppia ja Iidesjärveä pitää vaalia, mutta samalla pitää pitää huolta vihreistä keitaista myös rakennetussa ympäristössä. Viheralueet virkistävät myös niitä, joilla ei ole mahdollista lähteä kauas etsimään luonnonrauhaa.
Haluaisin nähdä entistä enemmän puistoja, jotka houkuttelevat kaikenikäisiä viihtymään. Sorsapuisto on tästä hyvä esimerkki – lasten leikkipaikka, nuorison suosima koriskenttä, aikuisten liikuntavälineet ja iso vapaa nurmitila vesielementteineen houkuttelevat väkeä aamusta iltaan. Kahvikioski, puistokonsertit kesällä ja läheinen luistelurata talvella kruunaavat kaupunkilaisen “piha-alueen”. Vielä pitäisi panostaa siihen, että kaikki paikat ja välineet ovat käyttökunnossa.
Korona-aika on tuonut katukuvaan uuden ongelman, kun maskiroskat ja take away -tähteet pursuavat roskiksista tai jätetään surutta kadulle muiden vaivaksi tai pahimmassa tapauksessa eläinten tuhoksi. Nyt olisi korkea aika varmistaa, että kaupungissa on tarpeeksi roska-astioita ja niitä tyhjennetään riittävän usein.
En uskalla edes laskea, montako tuntia olen viettänyt leikkipuistoissa istuen. Samalla on syntynyt hyvä käsitys siitä, millainen olisi täydellinen leikkipuisto: ehjät ja helppokäyttöiset laitteet eri-ikäisille (jos siihen ei voi lapsi itse kiivetä, se on huono!), hiekkaleluja iso kasa, penkkejä väsyneille vanhemmille ja pöytäryhmä eväiden syöntiin. Aidat ympärille karkailevia taaperoita varten ja puustoa varjostamaan kuumimpina kesäpäivinä. Plussaa on myös, jos puistosta löytyy liikuntavälineitä myös aikuisille tai lähistöltä saa napattua mukaan hyvän kahvin – latte kourassa lasten leikkien seuraaminen on paljon mukavampaa!
Mitä muuta:
- Tilavat ja turvalliset pyörävarastot ja -parkit niin kotien kuin palveluiden yhteyteen
- Pyöräetu kaupungin työntekijöille
- Asennemuutos autoilun välttämättömyydestä
- Liikuntapaikat kaikkien saavutettaviksi, kaupungin tilat hyötykäyttöön myös iltaisin ja viikonloppuisin
- Kansallispuisto Kintulammille, kirsikkapuisto Eteläpuistoon?
Mitä mieltä olet näistä ajatuksista – kommentoi rohkeasti! Ensi viikolla kurkistetaan vielä kulttuurikaupungin kaupunkikulttuuriin.
Vastaa