Työnhaussa tärkeimmäksi koetaan usein kaksi seikkaa: erottautuminen ja oman osaamisen esilletuominen. Sinänsä simppeleitä asioita, mutta kuitenkin varsin haastavia.
Erottautumiseen voi käyttää kaikenlaisia kikkoja kirkkaanpunaisesta hakupaperista (en ehkä suosittelisi) some-verkostoitumiseen (toivon, että ainakin sinä suosittelisit). Kun hakijoita on kolminumeroinen luku, täytyy jotenkin iskostua rekrytoijan mieleen. Olla sulavasanainen puhelinsoiton aikana, tajunnanräjäyttävä työhakemuksessa tai hulvattoman hauska haastattelussa. Taitoja kaikki, vieläpä opittavia sellaisia.
Oman osaamisen esilletuominen on kuitenkin vähän toinen juttu, ja itse olen painiskellut työnhakuni aikana eniten juuri tällä puolella. Miten kiteyttää oma osaamisensa, miten tuoda se julki, miten tunnistaa se alunperinkin? Olen käyttänyt aikaa, ajatuksia ja ammattiapuakin siihen, että löydän omasta kirjavasta historiastani juuri ne asiat, jotka kuvastavat sitä, mitä minä erityisen hyvin osaan.
Osaamistaan voi lähteä tarkastelemaan monesta suunnasta. Työkokemuksesta löytyvät tietysti ne tehtävät ja toimenkuvat, jotka tulevaa työantajaa ehkä eniten kiinnostavat. Omalla kohdallani näitä käytännön osaamisen alueita olisivat ainakin lehtijuttujen kirjoittaminen, tiedotteiden laatiminen, nettisivujen päivittäminen, asiakaspalvelu ja suunnittelu. Toki osaamisalueikseni voisin luetella myös vaikkapa tehokkan postinlajittelun tai kehuja keränneen kalakastikkeen teon, mutta aivan kaikki kesätyökokemukset eivät ehkä suoranaisesti tuo kompetenssia viestintätehtäviin. Toisaalta: postikeskuksen pikkutarkka työ kertoo minun olevan huolellinen ja luotettava työntekijä, ravintola-alalla taas saa tuta asiakaskohtaamisten tärkeyden ja stressinsietokyvyn. Tärkeää onkin poimia omasta työhistoriastaan ne osa-alueet, joilla osaaminen täsmää juuri haettavaan työpaikkaan.
Toinen osaamisen konkreettinen näytönpaikka on tietysti taskusta löytyvä tutkinto ja siihen kuuluvat opinnot. Yksinkertaista – ainakin, jos tutkinto ei koostu monialaisista opinnoista, tiedekuntarajoja koettelevista kokonaisuuksista tai kansainvälisistä kokemuksista. Eli minun kohdallani vähän normia monimutkaisempaa. Osaamispalettiin päästäisin kuitenkin vuorovaikutus- ja viestintätaidot puheviestinnän puolelta, median ymmärryksen tiedotusopista, kokonaisuuksien hahmottamisen ja kriittisyyden yhteiskuntatieteistä, vankan kielitaidon englanninkielisistä maisteriopinnoista, vaihto-opiskelusta ja pohjoismaisten kielten sivuaineopinnoista sekä yrityksen toiminnan ja markkinoinnin perusperiaatteet liiketalousosaamisen opintokokonaisuudesta. Kun tähän tutkintosoppaan lisätään vielä avoimen yliopiston Design Management -opinnot, saadaan osaamista kartutettua vielä visuaalisella viestinnällä, graafisen suunnittelun lainalaisuuksilla, palvelumuotoilun käsitteillä ja kokonaisvaltaisella viestintäkuvalla.
Kas noin, olisikohan meikäläisen osaaminen nyt taputeltu? No ei! Olenhan minä muutakin elämässäni tehnyt kuin istunut luentosalissa tai lompsinut työpaikalle. Ja oikeastaan se, mitä juuri minä osaan, ei vain ansioluetteloni, onkin kiteytynyt vasta parin viime vuoden aikana. Minähän olen paljon muutakin kuin tutkintotodistus tai työnäyte, ja itse asiassa aika hyvä tyyppi olenkin.
Kun vapaa-aikaansa käyttää vapaaehtoisesti bloggaamiseen, kehittyy paitsi kirjoittajana, myös sosiaalisen median tuntijana. Väitän tuntevani somen varsin hyvin, vaikka toki opittavaa on vielä – ja tulee joka päivä lisää. Blogiharrastuksen myötä vanha tuttuni valokuvaus on pysynyt näppäimissä. Ja kaikkeen tähän tarvitaan tietysti tietoteknisiä taitoja, jotka ovat kohdallani ihan hyvin kunnossa. Tekstin- ja kuvankäsittely ovat tuttuja juttuja, verkkojulkaisu samoin. Osallistuinpa muutama viikko sitten RailsGirls-koodaustyöpajaankin, ja vain pari kertaa nostin käteni kirkuen ilmaan…
Aiemmin olen ollut aktiivinen järjestöpuolella, ja niistä kuvioista on taatusti tarttunut hihaan osaamisalue jos toinenkin. Olen toiminut puheenjohtajana ja tiedotusvastaavana, siis osannut johtaa, delegoida, vakuuttaa ja vaikuttaa. Työelämässä tarvittavia taitoja olen tainnut haalita myös perhearjen puolella. Organisointikyky, stressinhallinta, innovointi -kyllä minä kehtaan väittää, että kun yksin vastaa kahden lapsen huoltotoimista ja yöhulinoista, monenlaiset piilevät kyvyt nousevat pintaan.
Pieniä osaamisen palasia voi kaivella ihan omasta persoonastaan. Olen järjestelmällinen, tehokas, positiivinen ja luova. En jää kotiin makaamaan, vaan etsin aktiivisesti uusia kokemuksia elämääni. Kotini, kattaukseni ja verkkosivuni (ainakin toivon mukaan!) kertovat, että olen visuaalinen, ystäväni voisivat väittää ahkeraksi ja empaattiseksi. Lapsilta ei onneksi kysytä, silloin virhemarginaali nousisi kovin korkeaksi kun toisessa laidassa luonnearviona on inana, toisessa koko maailman tyhmin.
Kaikki tämä pohdinta kertoo minusta, omasta osaamisestani. Haasteena on saada se välitettyä työnantajan tiskin toiselle puolelle, kirjattua auki hakemukseen tai viestittyä jännityksestä värisevän äänen läpi puhelimitse. Tämän syksyn ensimmäisestä työhaastattelusta sain sen verran virtaa, että usko omaan osaamiseeni on vahvana: olisin varmasti aika osaava työntekijä, kun sen pääsisin vain näyttämään. Ja se tärkein meinasi vieläpä päästä unohtumaan: olen varsin nopea oppimaan uusia osaamisia. Vaatimattomuus ei työnhaussa kaunista, siksi jätän sen boldaamatta!
