Kirjoittajalta Sanna (Page 7 of 24)
Tule lasten kanssa tapaamaan Tampereen vihreitä kuntavaaliehdokkaita ja viihtymään Vihreään Tilaan! Lapsiperheille suunnattu vaalitapahtuma järjestetään sunnuntaina 2.4.2017 klo 10–14 osoitteessa Aleksis Kiven katu 11. Piipahda hetkeksi tai jää pidemmäksi aikaa, ovet ovat avoinna kaikenkokoisille!
Ohjelmaa sekä lapsille että vanhemmille
LAPSILLE:
– kaarnaveneiden veistelyä
– ukulele-soittopaja
– keväisiä kasvomaalauksia
– loruleikkejä ja tukiviittomalauluja
– autorata ja askartelua
– ilmapalloja
VANHEMMILLE:
– puheenvuoroja ja keskustelunavauksia perheitä koskettavasta politiikasta: varhaiskasvatuksesta, kouluista, terveydenhoidosta, erilaisista perheistä ja hyvinvoinnista
– rentoa jutustelua kuntavaaliehdokkaiden kanssa
KAIKILLE:
– kerro mikä on parasta Tampereella ja osallistu arvontaan!
Tilaisuuden järjestäjinä tamperelaiset vihreät kuntavaaliehdokkaat
Anna Moilanen, Vihreät
Erik Lydén
Henri Backman, 178
Jouni Kaipainen
Nina Silius-Haouari
Raine Kallio Kuntavaaleissa
Sanna Saarikangas
Taru Hollanti
Tapahtumaan on vapaa pääsy. TERVETULOA!
Ilmoittaudu mukaan Facebookissa: www.facebook.com/events/399481597085121
Tänään talsin iltalenkillä kaupunginosasta toiseen. Ilta-aurinko värjäsi Kalevan kerrostalojen rapattuja seiniä, Puu-Tammelan pikkukaduilla pyöräili pipapäisiä koululaisia. Näsinneula vilkutti kevättä tervetulleeksi ja Armonkallion mutkikkailla kujilla tuoksui puusauna. Autot sujahtelivat rantatunnelin suusta sisään, mutta vastaan tuli myös kolme (!) laatikkopyörää lapsilasteineen.
Olen itse kaikkea muuta kuin paljasjalkainen tamperelainen. Pikemminkin klassinen junan tänne tuoma, riävän reunassa roikkuva ja rotvallin reunaan kompasteleva kekkeruusi. Minulla on siis vielä opittavaa Ilveksen ja Tapparan sävyeroista enkä osaa tilata mustaa makkaraa oikealla tavalla (enkä itse asiassa edes pidä siitä, auts). Samaten saan vielä opetella eri kaupunginosien ominaispiirteitä ja koetan hiljaa mielessäni hahmottaa, miten tammelalaiset, tampellalaiset ja tahmelalaiset eroavat toisistaan.
Kahdeksan Tampereella asutun vuoden aikana olen kuitenkin juurtunut tähän kaupunkiin ja kutsun sitä kodikseni. Kaunistin paikallisen yliopiston tilastoja valmistumalla täällä, perustin tänne perheen ja nappasin vielä työpaikankin it-firmasta, joita tässä pitäjässä piisaa. Seuraavaksi ajattelin olla mukana tekemässä Tampereesta vielä parempaa kaupunkia meille kaikille – myös niille vatsoissa kasvaville tai koulupolkua talsiville junioreille, jotka eivät ihan vielä pääse päättämään tulevaisuudestaan.
Pahat kielet ovat minulle kertoneet, että tamperelaisilla on tapana vatvoa kaikkea ja vastustaa jokaista muutoksen murusta. Jos Aamulehden tekstaripalstaa on uskominen, juuri mikään liikahdus suuntaan tahi toiseen ei tyydytä ketään. Mikäpä siinä, hyvähän se on hitaan hämäläisen tapaan tuumata rauhassa, ettei tule hötkyiltyä ihan suotta. Mutta väitänpä myös, että Tampereella osataan olla myös rohkeita ja tehdä rempseitä ratkaisuja. Ratikkaa pukkaa, rantoja rakennetaan ja tunneleissa synnytetään jopa vauvoja.
Minä toivon, että tätä kaupunkia kehitetään edelleenkin rohkeasti, mutta kestävästi. Huomioidaan heikommassa asemassa olevat, muistetaan ympäröivä luonto rakennushankkeissakin, panostetaan digitaalisiin palveluihin ja pidetään pyöräilijät tyytyväisinä. Annetaan kaupungin kaupungistua, pidetään perheet keskustan tuntumassa ja tehdään Hämeenkadusta niin tamperelaisten kuin turistien oma tila.
Pidetään rakas kaupunkimme kauniina, kiehtovana ja kunnossa.
Tampereen neuvolat ottavat käyttöön sähköisen äitiyskortin. Hienoa! Kaupungin tiedotteessa on hyvin perusteltu digitalisoinnin tärkeimmät hyödyt: tieto raskauteen liittyvistä asioista kulkee helpommin ja varmemmin äitiä hoitavien eri yksiköiden välillä. Palveluun voi myös täyttää esitietolomakkeita ja tallentaa esimerkiksi kotimittausten tuloksia.
Sähköisen äitiyskortin palautteen perusteella toivottavasti harkitaan myös lasten neuvolakorttien digiversiota. Niin nostalgisia kuin ne pahviläpyskät ovatkin, on niiden säilömisessä, oikeaan paikkaan mukaanottamisessa ja muistamisessa oma vaivansa. Kortti voi myös kadota tai vaikkapa kastua, jolloin merkinnätkin pyyhkiytyvät pois.
Sähköistä neuvolakorttia olen itse kaivannut erityisesti kahden kodin arkea eläessä. Meillä ainakin lasten neuvolakortit ja Kela-kortit tuntuvat jäävän aina siihen toiseen kotiin – tai päiväkodin eteiseen… Sähköinen neuvolakortti voisi kytkeytyä myös esimerkiksi ajanvarauspalveluun tai muistuttaa lapsen ikäkauteen liittyvistä neuvoista.
Toivoa sopii, että äitiyskortin keskustelu-palstalla voi todellakin ”keskustella muiden odottajien kanssa” kuten tiedote lupaa, eikä meno äidy anonyymien vauvafoorumien sanasodaksi. Digitaalisen äitiyskortin heiluttelu kun on joskus varsin kohtalokasta 
”En enää jaksa, mutta jos pyydän neuvolasta kodinhoitajaa, saamme lastensuojelumerkinnän.”
Mikä on omassa kotikapungissasi parasta? Mitä haluaisit säilöä jälkipolville, mitä ihastuttaa, mitä toivoisit vielä lisää? Vihreät keräsivät valtakunnallisella somekampanjalla eri paikkakuntien parhaita asioita, ihmisiä, kokemuksia ja paikkoja. Vaan mikä on minun mielestäni parasta Mansessa?
Minusta parasta Tampereella on vanhan ja uuden menestyksekäs kohtaaminen. Tämä näkyy esimerkiksi Tammerkosken rannalla, jossa Finlaysonin ja Tampellan vanhat teollisuusrakennukset on käännetty tälle vuosituhannelle. Tiiliseinien suojissa syntyy uusia innovaatioita, digitaalisia palveluita, kasvua, vientiä, yhteisöllisyyyttä ja yrittäjyyttä. Alueelle on uskaltautunut useita yrittäjiä, kahviloihin jonotetaan aamuvarhaisella ja lounasravintolat kuhisevat kello kahdeltatoista.
Vielä kun yksityisen sairaalan tilalle oltaisiin saatu kaikkien kaupunkilaisten kukkarolle sopivia palveluita tai kulttuuria, voisin talsia tätä ihanaa reittiä tarhanportilta töihin entistäkin ylpeämpänä. Ja vielä kun saataisiin ranta vehreämmäksi ja Konsulinsaareen kesäkahvila, niin turistiselfieiden määrä kohoaisi uusiin tuhansiin! Kosken kuohut ja kansallismaisema tekevät jo nyt ympäristöstä ainutlaatuisen, itse koen olevani etuoikeutettu tuijottaessani virtaavaa vettä työpisteeni ikkunasta.
Yhdessä Tampereesta rakennetaan vetovoimaista, kaunista ja kestävää kaupunkia. Tarjotaan tiloja ja tukipalveluita start up -yrityksille, houkutellaan keskustan liiketiloihin palveluyrittäjiä ja pidetään ympäristöstä huolta. Varmistetaan koulutuksella uusien osaajien saatavuus ja pidetään perheet kaupungissa kohtuuhintaisilla asunnoilla ja hyvillä julkisilla palveluilla. Otetaan Tampereen tarinaan mukaan kaikki kaupunkilaiset.
Katso muut vihreät parhaimmuudet eri somekanavista tunnuksella #päätösonsinun.
Muistitko aamulla kurahousut, kumisaappaat, villasukat, varapaidan, hanskat ja halauksen? Melkein kaikkiin sanon check, mutta eilinen valtakunnallinen varhaiskasvatuksen päivä meni ihan ohi omia pienokaisia kasvattaessa.
Laadukkaan varhaiskasvatuksen ja turvallisen päivähoidon merkitys on suuri paitsi lapsen kehitykselle, myös koko perheen hyvinvoinnille. Agendalla näkyvät varhaiskasvatuksen leikkaukset ja päivähoito-oikeuden karsimiset ovat lyhytnäköistä politiikkaa, jolla heikennetään juuri niiden asemaa, jotka eivät vielä voi puolustaa oikeuksiaan.
Yksi syy puoluevalintaani on Vihreiden kanta varhaiskasvatusleikkauksiin. Ne ovat arvovalinta, jolle on vaihtoehtoja. Panostamalla päivähoitoon säästetään lastensuojelun kustannuksissa myöhemmin. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella tasoitetaan kaikkien lasten koulupolkua ja ehkäistään koulutuskelkasta tippumista. Pitämällä lähipäiväkodit avoimina ja tekemällä varhaiskasvatuksesta maksutonta kannustetaan äitejä työelämään ja tehdään osa-aikatyöstäkin kannattava vaihtoehto.
Tänä aamuna jätin jälleen tyytyväisenä omat lapseni koulutettujen kasvattajien huomaan, rauhallisiin leikkeihin ja puurolautasen ääreen. Suuri kunnallinen päiväkoti ei ole ollut ollenkaan pelkäämäni kasvoton ja kaoottinen lastenhoitolaitos, vaan koko perheen kasvatuskumppani. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus hyvään hoitoon ja lämpimään kohtaamiseen: tämä ei tapahdu, jos henkilöstöresurssit kiristetään minimiin, päiväkotirakennusten annetaan rapistua tai jos hoitoryhmiä paisutetaan kustannussyistä yli kasvavan lapsen kestokyvyn.
Vihreällä politiikalla tuodaan välittäminen takaisin varhaiskasvatukseen.
Oma polkuni nykyiseen, vakituiseen työpaikkaan on ollut yhdistelmä onnea, osaamista ja hyvin toimineita palveluita. En pudonnut kelkasta kotiäitivuosien vuoksi, vaan sain uusia uramahdollisuuksia täydennyskoulutuksen ansiosta. Toki palkkaamiseni on vaatinut myös työnantajalta rohkeutta – ikäiseni naisen ottaminen remmiin kun on yhä vain taloudellinen riski yritykselle. Työn ja perheen onnellinen yhdistäminen puolestaan on todellisuutta turvallisen päiväkodin ja koulupolun sekä työaikajoustojen ja etätyömahdollisuuksien ansiosta.
Nyt yksi työni haasteista on löytää kasvavaan yritykseen lisää kovan tason IT-osaajia – tähän tarpeeseen taas vastataan koulutuspolitiikalla ja kaupungin vetovoiman kehittämisellä.
Työllisyyden parantaminen ei ole mustavalkoista keppiä vai porkkanaa -politiikkaa, vaan monen osatekijän summa.
Tampereella ollaan edelläkävijöitä teknologiaosaamisessa ja digitalisaatiossa, siinä kehityksessä on avaimia koko kaupunkiseudun kasvuun.
Kankeiden työllisyyspalveluiden sijaan nyt kaivataan rohkeita avauksia ja yhteistyötä yli sektorirajojen – niin saadaan paras hyöty esimerkiksi 100paikkaa.fi -rekrytointikampanjan kaltaisista tempauksista. Kampanja on tuonut julki sadat avoimet työpaikat Pirkanmaalaisissa ICT-yrityksissä ja on mainio esimerkki siitä, miten yhdessä tekemällä saadaan aikaan.
Onko sinun perheessäsi kaksi kahdeksasta neljään työssäkäyvää vanhempaa ja kaksi lasta noin kahden vuoden ikäerolla? Onneksi olkoon, edustat tilastojen rakastamaa keskivertoperhettä, jolle monet julkiset palvelut on muovattu varsin sopiviksi. Jos jäit pudistelemaan päätäsi, sinullakin saattaisi olla päättäjille muutamia kehitysehdotuksia.
Oma perheeni koostuu sairaanhoitajana työskentelevästä puolisosta, esikouluikäisestä pojasta ja kahdesta 4-vuotiaasta tytöstä, joilla on puoli vuotta ikäeroa. Olemme iloisen äänekäs lauma ja upea uusperhe, jonka lapsilla on yhteensä tusinan verran isovanhempia. Perhekalenterissamme risteilee vuoroviikkovanhemmuutta ja kolmivuorotyötä, päivällispöydän kokoonpano vaihtelee yhdestä viiteen. Emme ole mikään kummajainen nyky-yhteiskunnassa ja vallitsevilla eroperhetilastoilla, mutta siltikin monet työhön, lastenhoitoon ja perheeseen liittyvät keskustelut ja päätökset tuntuvat menevän meidän porukasta ohi joko oikealta tai vasemmalta.
Päivitetään perhearjen päättäjät – ja asenteet
Olen vajaan seitsemän vuoden äitiyskokemukseni aikana ehtinyt olla opiskelijaäiti, kotiäiti, työtön äiti, eronnut äiti, yhteishuoltaja-lähiäiti ja uusperheen äiti. En ole itse asiassa hetkeäkään elänyt kahden työssäkäyvän vanhemman ydinperheessä. Kaikissa eri äitirooleissa olen kokenut olevani jollain lailla yhteiskunnan normin ulkopuolella: neuvolan lomakkeissa vauvan vanhemmalla on oletuksena (vastakkaista sukupuolta oleva) puoliso, ”työtön yh” taas on lähestulkoon pilkkanimi eikä edes totta, jos lasten huoltajuus on yhteinen.
Asenteista ja käytänteistä kertoo paljon se, ettei meillä kielessämme vieläkään ole kunnollisia termejä uusien perheiden eri jäsenille (itse suosin Ruotsista lainattua bonus-termistöä).
Monet perhepolitiikan päätökset luonnollisesti tehdään valtakunnan tasolla – esimerkiksi perhevapaiden tasapuolisempaan jakautumiseen ei kuntatasolla voida kovin radikaalisti vaikuttaa. Myös eroperheiden lapsiin liittyvä byrokratia lastenvalvojineen ja yhden osoitteen taktiikoineen vaatii muuttuakseen isompia rattaita. Kuntapäättäjillä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa asioihin jo nyt, perheiden arjen ja asenteiden tasolla.
Miten kaupunki voi tukea erilaisia perheitä?
1. Tarjotaan matalan kynnyksen palveluita eroperheille. Vanhempien ero on aina kriisitilanne, johon lapset eivät voi vaikuttaa. Pidetään perheneuvolan ovet avoimina eroa pohtiville, järjestetään vertaisverkostoja eron kokeneille ja tarjotaan käytännön lastenhoitoapua kriisin keskelle. Oman eroprosessini pelastavina enkeleinä olivat kaupungin perhetyöntekijät, jotka ottivat kopin lastenhoidosta ja antoivat tilaa ja aikaa oman pään putsaamiselle ja asioiden hoitamiselle.
2. Panostetaan perhetyöhön ja tuodaan kotiapu takaisin lapsiperheiden palveluvalikoimaan. Kunnan tarjoama kohtuuhintainen lastenhoitoapu on parasta mahdollista ennaltaehkäisevää työtä, jolla taatusti säästetään myöhemmissä lastensuojelun kustannuksissa ja lisätään koko perheen hyvinvointia.
3. Pidetään päiväkotiryhmät inhimillisen kokoisina ja taataan paikka lähipäiväkodista kaikille yhden vanhemman perheen lapsille. Arjen logistiikassa päivähoidon sijainnilla on erityisen iso merkitys, jos tarhamatkoista vastaa vain toinen vanhempi. Säilytetään subjektiivinen päivähoito-oikeus ja edetään kohti maksutonta varhaiskasvatusta, joka tekee osa-aikatyöstäkin taloudellisesti kannattavaa.
4. Säilytetään koululaisten aamu- ja iltapäiväkerhotoiminta, joka tuo helpotusta työssäkäyvän vanhemman arkeen. Pidetään koulumatkat lyhyinä ja turvallisina. Mahdollistetaan koululaisten leiritoiminta loma-aikoina yhdessä kolmannen sektorin kanssa.
5. Tunnustetaan perheiden monimuotoisuus niin puheissa kuin teoissa. Huomioidaan päätöksenteossa yhden vanhemman perheet, uusperheet, sateenkaariperheet, vammaiset ja maahanmuuttajat. Annetaan kaupunkilaisille mahdollisuus tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa.
6. Tuodaan julkiseen keskusteluun rohkeita avauksia perhepolitiikan kehittämiseksi. Poistetaan turha byrokratia ja tunnustetaan eroperheen lasten kaksi tasavertaista kotia. Uudistetaan perhevapaat Vihreiden mallin mukaisesti ja kannustetaan isiä lastenhoitoon, mutta muistetaan myös valinnanvapauden mahdollisuus perheille, jotka eivät malliin mukaudu. Tuetaan vuoroviikkoasumista niin paikallisesti kuin valtakunnan politiikan tasolla.
Äite on aina äite?
Bonushaasteena tamperelaisille heitän kieliongelman, joka kaipaa kipeästi ratkaisua: joko vihdoin löydettäisiin yksinhuoltaja-yhteishuoltaja-lähivanhempi-etävanhempi -sekavuutta paremmin kuvaava termi yhden vanhemman perheen päälle? Päästäisiinkö pian pois pahan äitipuolen leimasta ja luotaisiin uutta vanhemmuussanastoa? Vai koittaisiko kohta aika, jossa tampereen kiälen kaunein sana äite ei tarvitsisi mitään lokeroivia liitteitä?
Lukuvinkki: Monimuotoiset perheet -verkosto on kerännyt yhteen hyviä kuntatason käytänteitä erilaisten perheiden huomioimiseksi.
Olen ollut kirjastofani koko ikäni. Lapsuudessani sadan asukkaan kotikylässänikin oli oma pieni kirjasto, jonka satutunti oli viikon kohokohta. Ensimmäisenä koulupäivänä sain oman kirjastokortin – muovikuoreen laitetun paperisen läpyskän, joka avasi ovet lukemattomiin maailmoihin.
Kaikille avoin kirjasto on suomalaisen sivistyksen kehto. Ilolla seuraan, kuinka kirjasto elää ajassa ja laajentaa tarjontaansa kirjan kansia kauemmas: digipalveluihin, musiikkitapahtumiin, neuvontaan ja palveluiden lainaamiseen. Kirjasto tarjoaa tietoa, taitoa ja kohtaamispaikan monelle eri ihmisryhmälle: vertaistukea ja tekemistä pienten lasten vanhemmille, kotoutusta maahanmuuttajille, digiopastusta senioreille ja helpon hengailupaikan koululaisille.
Me olimme lasteni kanssa vuosia pääkirjasto Metson vakikävijöitä, nyt lähikirjastona on sympaattinen Sampolan kirjasto (jossa tämänkin tekstin naputtelin). Pidetään me tamperelaiset yhteisvoimin kirjastomme avoimina ja elävinä, helposti lähestyttävinä ja kaikkien saavutettavina.
Kuntavaaleissa #kirjastonpuolella
Kuntavaaliehdokkaana olen luonnollisesti #kirjastonpuolella. Kunnioitan Kirjastoseuran kampanjaa sitoutumalla seuraaviin tavoitteisiin:
- Olen halukas kirjastopalveluiden kehittämiseen sekä alan koulutuksen ja ammattilaisten palkkojen turvaamiseen. Tiedostan, että vain prosentti kunnan menoista menee kirjastolle.
- Ymmärrän, että kirjasto osa hyvinvointivaltion kivijalkaa. Noin 66 prosenttia suomalaisista käyttää kirjastoa. Suomessa on 3 miljoonaa kirjastokorttia.
- Tiedostan, että kirjaston merkitys kunnassa kasvaa, kun kuntien harteilta lähtevät sosiaali- ja terveyspalvelut. Kunnat voivat käyttää entistä enemmän aikaa kulttuuripalvelujen kehittämiseen.
Lue lisää Kirjastoseuran kuntavaaliteeseistä: suomenkirjastoseura.fi/kirjastonpuolella
