Käyn nyt joka viikko läpi yhden kuntavaaliteeman nostamalla jokaisesta esiin kolme pääkohtaa. Tällä viikolla kurkistetaan kulttuuriin!

Kaupunkikulttuuria kulttuurikaupungissa – tiloja ja toimintaedellytyksiä, kirjastot kohtaamispaikoiksi

Tunnustetaan kulttuurin monet muodot.

Kulttuuria on kaupungissa kaikkialla: katutaiteesta kahviloihin, museoista musafestareihin, sirkuksesta skeittauksen kautta sinfoniaorkesteriin.  Tampereella tulee olla tilaa ja toimintaedellytyksiä niin ison yleisön  tapahtumille, korkeakulttuurin klassikoille, ruohonjuuritason toiminnalle kuin itsenäisten taiteilijoiden työlle. 

Kulttuuri myös kuuluu kaikille iästä, tulotasosta tai taustasta riippumatta. Varmistetaan, että jokainen lapsi saa kokea kulttuurielämyksiä jatkamalla Taidekaari-hanketta niin kouluissa kuin varhaiskasvatuksessa. Tuetaan senioreiden mahdollisuuksia kokea kulttuuria tuomalla sitä heidän luokseen ja pitämällä maksutaso kohtuullisena. Kehitetään Aktiivipassia palvelemaan vaikeassa taloudellisessa olevien kaupunkilaisten  kulttuuripalveluja. Tehdään kulttuuritiloista ja -tapahtumista esteettömiä ja syrjinnästä vapaita. Tuodaan kulttuuria kaupunkikuvaan ja taidetta kaikkien katsottavaksi – ratikka näyttää tässäkin meille hienosti tietä.

Tuetaan koronan kurittamia tekijöitä.

Koronapandemia on rokottanut kulttuuri- ja tapahtuma-alan tekijöitä kovalla kädellä. Tarvitaan täsmätukea taiteilijoille ja yhdistyksille, mutta myös osoitus siitä, että kaupunki arvostaa jatkossakin laajaa kulttuuritarjontaa. Euroopan kulttuuripääkaupunkihanke kertoo, miten paljon monipuolista kulttuuria Tampere ja Pirkanmaa voivat omille asukkailleen ja matkailijoille tarjota.

Kulttuuri on yksi Tampereen vahvoista vetovoimatekijöistä, joka tuo kaupunkiin myös tuloja. Ollaan tästä rohkeasti ylpeitä yhdessä! Panostetaan paikalliseen ja tuetaan omaehtoista kulttuuria tuottavia järjestöjä. Varmistetaan uuden normaalin turvalliset tavat järjestää tapahtumia ja vaikkapa vierailla museoissa. Muistetaan, mitä kaikkea hienoa meillä jo on: Finlayson Art Area, G Livelab, Muumimuseo, Lastenkulttuurikeskus Rulla, Vapriikki Pelimuseoineen, Hiedanrannan alue… – ja mitä onkaan vielä tulossa!

Pidetään kirjastot kaikille avoimina kohtaamispaikkoina.

Korona-aika on viimeistään osoittanut saavutettavien kirjastopalveluiden merkityksen. Kirjasto on paljon muutakin kuin kirjoja – se on tiedonhaun tukija, yhteisöllisyyden symboli, kulttuurikentän elintärkeä osa. Monille kirjasto on myös sosiaalisia kontakteja päivään tuova piristäjä, uuden opettaja ja keino pysyä mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kirjastossa viihtyvät loruttelua kuuntelevat vauvat, lukemaan opettelevat lapset, pelailevat teinit, opiskelevat nuoret, arkeen rauhaa etsivät aikuiset ja virikkeitä kaipaavat vanhukset. Kirjastot ovat ihan vaan ihania! Ja ei, aineiston digitalisoituminen ei poista kirjastojen merkitystä – eikä vähennä painetun kirjan arvoa.

Tampereella tulee vahvistaa lähikirjastojen asemaa ja kehittää Metsosta ja muista isoista kirjastoista kaikille avoimia, monenlaisen toiminnan mahdollistavia kohtaamispaikkoja. Erilaiset modernit ratkaisut, kuten itsepalveluasiointi tai Nekalan konttikirjasto, ovat tervetullut lisä kirjastokentälle. Myös kouluja kiertävä kirjastoauto ja erilaiset lasten lukemista kannustavat vinkkaukset ja tempaukset ovat elintärkeitä oppimiselle, medialukutaidolle, kirjallisuudelle ja kirjastojen tulevaisuudelle.

Kuulisin tosi mielelläni kulttuuriin liittyen muitakin ajatuksia kuin omiani. Mitä Tampereen kulttuurikenttä nyt kipeimmin kaipaa – kommentoi rohkeasti!