Lokakuu on lopuillaan, enää muutama päivä jäljellä. Kuten kuukausi sitten julistin, on tässä taloudessa muiden yllytyshullujen somelaisten seassa vietetty lihatonta lokakuuta. Ruokapöydästä ovat siis pysyneet poissa possut ja broiskut, kalkkunaleikkeet ja kinkkusuikaleet. Jopa jauheliha, tuo lapsiperheen paras ystävä! Kalaa olemme syöneet suunnilleen kerran viikossa ja kananmunia tavalliseen tapaan, muuten kasvisruokavaliota ollaan noudatettu oikein oivallisesti – no, jos sitä yhtä väsymyspöhnässä ostettua lihapiirakkaa ei lasketa… Puolet kuusta mentiin myöskin maidottomalla dieetillä imetykseni vuoksi, sittemmin ruokiin on lorotettu kermaa ja raastettu juustoa sitäkin innokkaammin.
Yllättävän moni vetäytyi pois lihattomasta lokakuusta vedoten mieheen, joka ei suostu. Hupsuja miehiä teillä 😉 Omaa vegeilyäni kaiketi sitten edesauttoi se, ettei tässä perheyksikössä kysytä ruokamielipiteitä keneltäkään muulta, ja sain diktaattorina tarjota tofua ja kokata quornia. Kolmevuotias toki osaa sujuvasti kieltäytyä mistä tahansa ruoasta, mutta toistaiseksi minä päätän mitä meillä syödään – tai jätetään syömättä. Omia soseitaan mussuttava vauva ei kuitenkaan ollut lihattomuudessa mukana, en sentään viitsinyt vaivata omaa päätäni rajaamalla pienimmän proteiininsaantia entisestään. Muttamutta, ehkäpä lisämotivaattorina omalle lihattomuudelleni toimi yksi erityinen kasvissyöjä – ravintolatreffeillä olenkin jättänyt pekonit väliin ja peesaillut papuja popsivaa poikaystävää.
Lihattoman lokakuun vietto oli ennakko-odotuksia ehdottomasti helpompi, hauskempi ja herkullisempi. Pidän kasvisruoasta, enkä pidä tehotuotannosta, joten kuukauden kasvismeininki oli miellyttävä sekä kielelle että mielelle. Mitään radikaalia muutosta omassa olotilassa en kylläkään huomannut, emmepä nyt muutenkaan ole mitään pihvinpopsijoita tai makkaraperunan mussuttajia. Mutta pelkästään kasviksista koostuvia aterioita on viime vuosina tullut valmistettua häiritsevän vähän, joten tämä kuukausi ja sen tuoma pakko kehitellä tai uudelleenlämmitellä (sekä kuvainnollisesti että mikrossa, hoh) erilaisia ruokia sai aikaan uuden innostuksen ruoanlaittoon. Olen etsinyt inspiroivia reseptejä, kuulostellut tuttavien ruokavinkkejä, tutkaillut kaupan paputarjontaa uusin silmin, ostanut enemmän mausteita kaappiin ja kokeillut rohkeasti epäilyttäviäkin ainesosia.
Väittäisin, että kuluneen kuun aikana olemme syöneet erittäin hyvää ruokaa, kenties jopa parempaa kuin yleensä. Tämän kuvatulvan murkinoista muodostuu taatusti uusia suosikkeja ja jokaviikkoisiakin ruokalistan varmuuskopioita. Vaan muuttuisiko lihaton lokakuu meillä lihattomaksi jokakuuksi? Ei ehkä, mutta tämän helposti ja nopeasti vierähtäneen vegekuukauden ansiosta kokkaan taatusti jatkossa enemmän kasvisruokia. Siskonmakkarakeitosta en kuitenkaan luovu, enkä satunnaisesta pahis-burgerista, ja pidätän itselläni myös oikeuden kalansyöntiin. Mutta eiköhän marraskuu jatku suurinpiirtein samalla viherlinjalla: kaupassakäyntikin on muuten entistä nopeampaa, kun monia kasvikunnan tuotteita voi hamstrata kuivakaappiin ja lihatiskit voi ohittaa juoksujalkaa!
Vaan mitäpä täällä kotikeittössä sitten on kokkailtu ja lapsosten kanssa lastattu lautasille? Kuten kuvista näkyy, ainakin falafel-pyöryköitä, soijarouhebolognesea, quorn-canneloneja, pinaatti-fetapastaa ja linssikeittoa (lapsikin söin, kun tein kylkeen focacciaa ja käskin dippauspuuhiin). Poikasen lounastaessa kerhossa pyöräytän usein itselleni simppelin munakkaan, tänään täytteenä oli tomaattia ja fetaa. Kuukausien maidottomuuden jälkeen elän melkoisessa juustohuumassa, taitaa tällä menolla hiilijalanjälki kasvaa entisiin mittoihin pelkällä parmesanilla…
Kamera ei ehtinyt paikalle, kun tein mahtavan maukasta quorn-pizzaa tai riittoisaa tofu-pastavuokaa – ei myöskään niinä päivinä, kun söimme valmiina ostettua chili sin carnea tai väsymyskiukulla maustettuja pinaattilettuja… Vanhasta tottumuksesta mukana kulkivat täysjyväpastat, kaurakermat ja soijajugurtit, uusista tuttavuuksista jännittävin oli homesienestä (..!) valmistettu quorn, joka taitaa jatkossa korvata meillä jauhelihan ainakin joka toinen kerta. Kannattaa kokeilla, löytynee lähimarketin pakastealtaasta!
Entäs sitten nuo eräänä perjantaina ranskalaiskavereina testatut soijanakit – no, ne olivat kyllä ihan saatanasta. Lapsi kyllä söi omansa, kun en soija-etuliitettä mitenkään mainostanut. Mutta ensi perjantaina taidetaan kyllä palata niihin perinteisiin possupötkylöihin (nitriitittömiin, joku roti sentään)… Muuten jatketaan kyllä ehdottomasti kasvispainotteisempaa linjaa. Luonto kiittää, kokki on iloinen, vatsa voi hyvin ja kauppareissutkin sujuvat leikiten:
Onko teillä vietetty lihatonta lokakuuta? Inspiroiko vai inhottaako? Kuukauden parhaat kasvisreseptit kehiin ja kohti maistuvien murkinoiden marraskuuta!
PS. Jaa että mitenkäs se herkkulakko sitten? Huomattavasti heikommin. Sortumisia on tullut niin monen munkin verran, ettei enää voi lakosta huudella. Karkkihyllyltä olen kuitenkin pysynyt poissa, ja se on tällaiselle sokerihiirelle jo melkoinen saavutus! Nyt takaisin teemukin ja muffinssin pariin…
Mä pohdiskelin meidän Lihatonta Lokakuuta muutaman reseptin verran täällä http://uusioperheenkuviot.blogspot.fi/2013/10/kukkiksen-keittiossa.html
Uusia innovaatioita ja herkkuruokia on tullut löydettyä tuon jälkeenkin (mm. quornista tehdyt hampurilaispihvit, tiedän että niitä saa valmiinakin versiona mutta onhan itsetehdyt nyt aina hei itsetehtyjä, jo pelkästään maun puolesta!) ja lihaton lokakuu jatkuu meillä osittaislihattomana jokakuuna 🙂
Kuulostaa hyvältä! Saisiko noista lemppareiksi muodostuneista ruuista oman postauksensa resepteineen?
Oli kiva kuulla esimerkkejä noista teidän lihattoman lokakuun hittiruoista, Ellin tavoin mustakin olisi kiva jos niistä saisi vielä tarkempia reseptejä! 🙂 Meillä tämän projektin toteutus kun jämähti siihen ettei (muka?) ehditty/jaksettu etsiä korvaavia ja ravitsevia reseptejä liharuoille ja siksi kyttäänkin nyt innokkaasti muiden suosikkikasvisruokareseptejä…
Mun lihattomampi lokakuu on sujunut aika samaan tyyliin, uusia ideoita on löytynyt ja kasvispainotteisempi linja jatkuu varmaan, (kun mies ei tosiaan ole mukana, niin lihaa on syöty yhteisillä aterioilla ja syödään varmasti jatkossakin). Ajattelin raportoida loppuviikosta, kun olen ehtinyt testata ton quornin, huomasin pussukan kaupan pakastekaapissa vasta äskettäin.
Itse olen kasvissyöjä, joten lihaton lokakuu ei ollut suoranainen haaste. Mutta sen turvin sain miehelle taottua kuitenkin päähän, että hän ei enää kotona syö erillistä liharuokaa. Pääsimme siis siihen, että mies ja lapset syövät liharuokansa töissä ja hoidossa, kotona tarjolla on pelkkää kasvisruokaa. Tai no kalaa ja munia käytämme mekin, mutta varsinaista lihaa ei meillä kotona juuri enää nähdä (jos pienimmän ruokia ei lasketa).
Isosisko osaa jo sanoa tykkäävän tovusta, ja menipä eilinen quorn-pastavuoka ihan täydestä kaikille. Toinen suosikki myös meillä on tuo linssikeitto, se on oma syksyinen suosikkini ollut jo vuosia. Myös yhtä erikoisempaa salaattiakin on testattu. Ehkä näistä pitäisi tosiaan tehdä omaan blogiin joku postaus resepteineen? 🙂
Tämäkin huhuilee reseptien perään! Feta-pinaattipasta ja falafelpyörykät kiinnostaa!
Saamanne pitää! Mä aina vähän vilkuilen reseptiä ja sovellan sitten oman maun mukaan. Tässä nyt omat lähteet ainakin sinnepäin.
Falafel: Tällä kertaa tein Pirkka-lehden kikhernepihvien ohjeella pyöryköitä. Laitoin tosin paaaljon reippaammin mausteita, valkosipulia ainakin kolme kynttä, juustokuminaa enemmän ja chiliä lisäksi. Korianterin tilalla käytän lehtipersiljaa. Ohjeen tyyppisen kastikkeen teen useinkin soijajugurtista, nyt taisin laittaa yrtiksi ihan vaan persiljaa. https://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/140777-kikhernepihvit
Soijabolognesen ohjeita löytyy helposti netistä ja soijarouhepaketin kyljestä 🙂 Tämä taitaa olla aika lähellä omaa versiotani: http://www.soyappetit.fi/keittokirja/reseptihaku/paeaeruoka/helppo-soijabolognese Porkkanaa näyttäisi tuossa mun soosissani myös olevan. Mutta vaikka niin väittävät, niin ei tuo musta kyllä jauhelihakastikkeesta mene, koostumus on erilainen.
Quorn-cannelonit: Quornia tosiaan saa pakastealtaasta eri muodoissa, näissä on käytetty rouhetta jauhelihan tapaan. Tein siitä tomaattipohjaisen sössön, täytin sillä pastaputkilot, päälle kaurakerma+tomaattimurskaa ja juustoraastetta. Tarkempaa ohjetta voi soveltaa tästä: http://www.myllynparas.fi/suomi/reseptit/paaruoat/pasta-_ja_makaroniruoat/laatikot_ja_paistokset/herkkucannellonit/
Pinaatti-fetapasta: Tämä ohje on törkeästi kopioitu kaverilta, ja äärimmäisen helppo. 1 sipuli ja pari valkosipulin kynttä kuullotetaan öljyssä, lisätään 1 pussi pakastepinaattia ja 2 purkkia ruokakermaa. Kun pinaatti on sulanut, lisätään paketillinen fetaa murusteltuna ja annetaan kiehua vielä vähän. Suolaa ja pippuria maun mukaan.
Linssikeitto: Loistava ohje löytyy Chocochili-blogista http://chocochili.net/2009/03/helppo-linssikeitto/ Tuon currytahnan tilalla käytin kylläkin punaista chilitahnaa noin teelusikallisen ja lisäksi pistin soppaan porkkanaa, paprikaa ja toisella kertaa perunaakin.
Munakkaan ohjeen kaikki varmaan katsoivat aamun Pikku kakkosesta 😉 Ja soijanakeista en sano mitään, hyh!
Ruokaa… ruokaa… ruokaa… poikaystävä! Ihana kuulla, että kiva kasvissyöjä on osunut kohdalle. 🙂
Niin hyvännäköisiä ruokia! Kiva kun laitoit myös noita ohjeita tuohon ylle, josko tästä sais vähän tuulta omiinkin purjeisiin 😉
Huomasimpahan sitten että niitä ohjeitahan olikin jo tuolla. Kiitoksia.
Ihanalta ovat näyttäneet teidän ruokanne. Voisitko jakaa jonkinlaisia ohjeita ainakin niihin jotka olivat parhaita onnistumisia ja erityisesti lapsen mieleen?
Moikka. Tosi hyvä postaus, sai veden kielelle ja täällä juuri valmistumassa pinaatti-feta-pasta, Mukavaa kun saa vähän vaihtelua arkiruokailuun. Sun blogi on aivan mahtava ja sä myös!
Kun nyt kerran kysyit… ihan normilihaisa lokakuu on tällä vakilukijalla ollut! Tällä hetkellä pötsejä täytetään räävittömän isolla hirvipaistilla. Olin joskus taannoin kokeilumielessä kasvissyöjä pari-kolme kuukautta, ja tunsin itseni huonovointisemmaksi kuin koskaan. Ei vissiin vaan sovi mun hipiälle se touhu. :/ Tehotuotannosta en tykkää minäkään, mutta kun "perhekoon" kotimaisen lypsykarjatilan todellisuus on itselle tuttuakin tutumpaa (kaukana suuren maailman tehoista!), niin syön varsinkin naudanlihaa ilman tunnontuskia, eli edes ideologia ei aja pelkillä kasviksilla elämään. Ei edes yhtä lokakuuta. Jos joku nyt mielessään näkee meikäläisen Obelixin tapaan haukkaamassa villisiankankkua rasva suupielestä tiristen, niin EI. 😉 Kaikenlaista pupunruokaa ahmin innolla ja antaumuksella minäkin, mutta seurana siinä lautasella on melkein aina joku lihaisampikin herkku.
Lihattomasta lokakuusta voi kuitenkin ottaa ilon irti myös meikämoinen lihanpupeltaja, esim. plagioimalla blogista bongattuja kasvisherkkureseptejä surutta omassa karnivoriköökissä! (Kiitos!)
Kiitos raportista! Meillä ei ihan lihatonta, mutta uusia kasvisruokia tuli kokeiltua monta ja niitä vanhojakin kokkailtua useammin. Kyllä meilläkin mies lisäsi kauppalistaan makkaran ja porsaan sisäfileen ihan oma-aloitteisesti, kun oli jotenkin vajaa…
Mutta sain myös kohteiliaita kehuja kasvispöperöistä, mm. "falafelpitamättö" oli täyttävää ja maistuvaa. Tai ei ne mitään falafeleja ollut, mutta juures-kikhernepihvejä ja lisänä mm. halloumia, hummusta ja tsatsikia. Mies sen tahinitahnan marketin hyllystä löysikin.
Lapset eivät huomanneet että lihamakaronilaatikosta puuttui liha. Fuskasin maun kanssa eli laitoin vähän häränlihafondia (siirtymäajan toteuttelua) mutta purutuntuma on soijarouheessa tosiaan aika olematon 🙁
Henkilökohtainen herkkulakkoni onnistui ehkä vielä paremmin – ei ollut kukaan valittamassa ettei ole suklaata tarjolla. Paitsi minä itse tietenkin. Joitain mietteitä kirjoittelin aiheesta. Kiitos vielä haasteesta – täältä pesee takaisin marraskuulle! 😉
mulla
oli jo 22. lihaton lokakuu – niiden kaikkien muiden kuukausien lisäksi,
since 1991. lihattomuus ei siis ole musta mitenkään vaikeaa 😀
tuosta quornista en muuten pidä. tai siis koostumus, jokseenkin
tofumainen, on ihan ok mutta sen ravintoarvohan on sama kuin
tavallisiisa kasviksissa. ei siis mikään hyvä protskulähde.