Olen asunut Tampereella nyt yli kymmenen vuotta, siitä kaksi ja puoli vuotta Kalevassa, parin kilometrin päässä keskustasta. Muutimme tänne, kun kuopusta vasta odoteltiin perheen jatkeeksi. Asumme kerrostalossa, isolle perheelle sopivassa vuokra-asunnossa – joita täällä voisi olla enemmänkin. Mutta mikä juuri täällä Kalevassa on niin ihanaa? Tässä oma top kymppini kuvien kera!

1. Maauimala.
Kesän saavuttua ja koronakurimuksen helpottaessa kantautuu kotimme avonaisista ikkunoista jälleen uuden uimapaikan äänimaisema: ilakoivat lapset, ponnulta singahtavat rohkelikot, väsymättömien valvojien toistama ”älkää roikkuko rataköysissä”. Maauimala on mahtava lisä kaupungin kesänviettopaikkoihin ja vetääkin väkeä vauvasta vaareihin ja nuorisosta vesijuoksijoihin. Me kulutamme uimarannekkeita sekä koko perheen vesileikeissä, koululaisten uimakouluissa että oman ajan salliessa yksinäisellä aamu-uinnilla.

2. Kaikki sopivan lähellä.
Kirjasto, neuvola, koulut, päiväkodit, lounasravintolat, kampaajat, ruokakaupat, apteekki… Arjen peruspalikat löytyvät kävelymatkan päästä ja jos pidemmälle pitää päästä, se onnistuu helposti ilman omaa autoa. Moni muukin on toki hoksannut Kalevan hyvyyden, joten asuntoja kaivataan lisää, samoin palveluita. 1950- ja 60-luvun arkkitehtuuri saa toivottavasti rinnalleen vielä paremmin tyyliin sopivia uusia asuintaloja – ja kunpa joku pistäisi Sammonkadulle pystyyn vielä ihan kunnon kahvilankin!

3. Isot puistoalueet.
Nyt kesällä Kiovanpuistossa voi kohdata niin leikkiviä lapsia, riippumatossa lekottelevia lomalaisia, jalkapallohöntsääjiä, piknikiä pitäviä nuoria kuin oman suosikkini: miekkalijat! Talvella vehreys vaihtuu lumivaippaan ja aktiviteeteiksi löytyy ainakin luistelukenttä ja lumivuoria. Eikä Kaupin hiihtoladuillekaan ole mahdoton matka. Viime talvena meitä ilahdutti myös yhteisöllisesti kasattu jäätiililinna. Puistoihin on myös messeviä suunnitelmia parkour-radasta petanque-kenttiin.

4. Perheisiin panostaminen.
Alueen lapsiperheiden painetta purkavat vastavalmistunut Pellervon pienten lasten yksikkö sekä kuvan rakenteilla oleva Sammon kampuksen laajennus, johon tulee päiväkoti ja alakoulun ensimmäiset luokat. Odotan kovasti, miltä uusi koulurakennus ja etenkin sen piha-alue näyttävät! Siitä kun voivat parhaimmillaan nauttia monet muutkin alueen asukkaat kuin koulun oppilaat.

5. Monenlaisia ihmisiä.
Toimistokäytössä ollutta Hippostaloa puretaan parhaillaan, ja tilalle tulee rutkasti Toasin asuntoja opiskelijoille. Eipä tämä ole hassumpi paikka asua heillekään – ratikkapysäkin kupeessa, oppilaitosten lähellä. Aamukävelyllä vastaan tulee monen ikäisiä koiranulkoiluttajia ja on kulmilla on myös useampi vetävä työpaikka, joten ei täällä pelkät pikkulapsiperheet pyöri ympyrää.

6. Jykevät männyt Kalevan kirkon kupeessa.
En itse ole uskonnollinen enkä kuulu kirkkoon, mutta kirkkorakennukset tekevät kyllä tarvittaessa vaikutuksen. Kalevan kirkko on ulkoa hämmentävä betonisiilo, mutta sisältä aivan tavattoman kaunis. On myös hienoa, että kirkolta levittäytyy laaja puisto, jonka ihmiset ottavat eri tavoin omakseen. Kaikille tilaa riittää.

7. Ratikka.
No tietenkin! Huikea lisä jo ennestään varsin sujuvaan Kalevan joukkoliikenteeseen. Nyt matka keskustaan vie vain kymmenen minuuttia ja Hervannan ytimeen suhahtaa vartissa. Ollaan siis todellisessa solmukohdassa, vaan ei enää solmussa kolmosen busseissa! Ratikka ja sen mukana tulleet huikeat parannukset pyöräteihin antavat myös koko kaupunginosalle ihan uutta, eurooppalaista ilmettä.

8. Lapset ja niiden kaverit.
Vaikka asumme tosi kaupunkimaisessa ympäristössä, voi lapset laskea keskenään ulkoilemaan (no ei tuota pienintä ihan vielä toki). Lähipuistot ja hiekkatiet ulottuvat sen verran laajalle, että pyöräileminenkin on turvallista. Pulkkamäestä ja keinujonoista on myös löytynyt uusia kavereita.

9. Puput.
Puistossa pomppivat, pihalta karkuun pyrähtävät, hankalasti valokuvaan vangittavat ja kaksivuotiaan halauksia nenänpää väpättäen väistelevät ”Kalevan jänekset”.

10. Näkymät.
Kun muutimme tähän kotiin, puoliso totesi moneen kertaan, miten hienoa on ”kun ikkunasta näkee kauas”. En aluksi oikein hoksannut, mitä hän tällä huomiolla haki, mutta nyt olen minäkin monet kerrat istunut parvekkeella ja tuijottanut horisontissa laskevaa aurinkoa ja taivaalle tupruttavaa Tampereen silhuettia. Oikeasta rakosesta kun katsoo, täältä näkee aina Näsinneulalle asti. Monessa suunnassa on nostureita, työmaita, uusia korkeuksiin kohoavia ja silti (näin toivon) ihmisen kokoisia hankkeita. Kalevasta näkyy kauas, tulevaisuuteenkin.

Tänään Aamulehdessä julkaistussa jutussa kerrottiin, missä päin kaupunkia kevään 2021 kuntavaalien ehdokkaat asuvat. Jutussa vaalitutkija myös toteaa, miten asuinpaikalla on tutkimusten mukaankin merkitystä. Valtuutetun pitää toki ajaa koko kaupungin ja kaikkien asukkaiden etua, mutta onhan selvää, että omat kulmat ovat kaikille niitä tutuimpia.

Itse ajattelen, että Kalevassa on jo saatu aikaan paljon, mutta monet päätöksistä vasta odottavat realisoitumista – haluan pitää huolen, että esimerkiksi asunnot, puistot, koulut ja päiväkodit tehdään palvelemaan monenlaisia ihmisiä, ympäristöä ja kestävää kehitystä. Kaleva voi myös monin osin näyttää mallia muille kaupunginosille, kun niitä uudistetaan tai rakennetaan palvelemaan kasvavan kaupungin tarpeita.

Jutun mukaan muuten täällä 33540-kulmilla on vaaleissa mukana 15 ehdokasta. Terkkuja vaan sinne naapurustoon ja tsemppiä kampanjointiin!